Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

maanantai 19. joulukuuta 2016

Nauloja selässä

Taivaat kertovat kyllä kuinka pieni saatat olla
vertailussa hävitys ja häväistys

etäisyyttä annettuna
hankalampaa havaita
viallisuuksia
sovittamattomia palasia

käsittääkseen tarvitsee kyvyn nähdä
kuvata täydellisesti
kuka todella on

kiikareilla kauas kyllä nähdä mutta
kuva todellinen on keinotekoinen
ja esineet taustapeilissä usein ilmenevät
lähempänä kuin oikeasti olevat

läheltä voi nähdä kuka olet
mutta nähdä toinen kokonaisuudessaan
on vaikeampaa
irtautua itsestään ihan vain kurkistaakseen?

taakse jääneet päivät kullatut
teot tuomitut tuhkaksi tuhotut
virheet, vajavaisuudet
seuraillen varjojen tiellä koskaan sallitulla
tutkiakseen perinpohjin




nauloja selässä, iskettynä, ruoskilla ruoskittuna
häntäsi naulanauhana viuhuen parjausten parrasvalossa

revi, pakene, taistele, väistele, kisko
sitä sairaammalla vimmalla nauloja selkääsi saat

hellät voimat huomaansa pakottavat voivat
pysäyttää ja itsensä naulitsemisen tainnuttaa

parantuakseen muutamat naulat vaaditaan
hintana eilisen hyväksymään


----------------------------------------------------

Nails In The Back

The skies tell you how small you can be
devastation in comparison

the longer the distance
the harder to see the
imperfections
the misfitting parts

to perceive one needs vision and
to picture perfect
who one is

remember that binocular sight is
real yet artificial
and objects in the rear view mirror may appear closer than they are

who you are can be seen close
but to see one as
a whole
is harder
secede from oneself to peek?

past golden the good old days but
doomed deeds
flaws, incompleteness
follow in shadows never permitted
to truly be investigated

nails to your back, smacked
in a string floating in the limelight of your tail
the more tugging, fleeing, fighting
the more they nail you

a gentle power of a hug to hold you still for awhile
could stop the crucifying yourself

to heal one needs to accept
some nails

perjantai 9. joulukuuta 2016

Ensisuudelma


Suorat lähes lumen vaaleat hiukset
viattomat siniset silmät kuin järven kirkasvetisen
tuli vähemmän tyynenä palaen rinnassa poikatytön
sydämeni kahdeksan vanhana menetin

neuvottelut ankarat
vaikka tiesin minusta pitävän
ehkei ollut tyttö tyyliltään suukotteluun

korotin panokset kaikkeen mitä omistin
klausuulit kovat; salaisuudeksi ikuisuuksiin
teko oli jäävä ja piilossa toimitettava

viisi markkaa ja neitsyys
ja jännitys kaiken sen pyyhki mukanaan
muistijäljet suudelman kokonaan


-----------------------------------

First Kiss

Straight almost snow white hair
innocent blue eyes like clear watered lake
fire burning not so serene inside this tomboy
I lost my heart at the age of eight

negotiations were hard
though I knew she liked me from start
perhaps wasn't the kissing kind

raised my stakes to all I got
clauses she had of forever silence and
act to be conduct
in hide

five bucks gone and virginity
all the thrill of it erased though
my whole memory

lauantai 26. marraskuuta 2016

Maalissa siellä, vielä

Tiedän tiedän
kuka minä olen
vakuutan sen

mutta näissä myrskyissä
vesi kiehuten vaahdoten
ja pisaroita

myrskyssä
hulluuteen asti analysoida

kohden päämäärää
peräänantamattomana
navigoin

ja tiedän
tahdon tietää
perille saavun

mutta näissä tuulissa
on tuonelan tuntua ja vainoa

natisee inisee vaikeroi
purteni perimmäinen perusta
jo joustaa puu
sen pehmeys alla kuoren

maaliin tiedän
tahdon ainakin vielä

mutta pilvet ja pimeys
vellovat tiellä
tähdittä taistella pimeällä vielä

myrskyveteen olen vetänyt viivan
perille vievän

tahdon
tiedän

toivon pois epätoivon
mutta elämä ympärillä
keskellä
kaiken tiellä

lauantai 5. marraskuuta 2016

Ensilumi

Märkä asfaltti imee itseensä
yltäkylläisesti, ylettömästi
kuin peittelemättömän nälkäinen vauva
imemässä rintaa
täydellisen keskittyneenä
silmät suljettuna näkemästä
tavoitellen tahtoa taivuttaa
valoa alistumaan
loppumaan
olemasta ollenkaan

kuinka on monta kilometriä
valoa vienyt
kuinkahan miljoonaa ziljoonaa sädettä
hukattu suotta

turhaan, tyhjään


ja lopulta kerran

silmät selällään ihmetyksestä
kiiluen tuijottaen
sukellus pilviin ikkunasta lentokoneen
pumpulia, höyhen hajamielisessä tuulessa
kuin hentoinen kuiskaus
keskeltä painajaisen
"olet turvassa ain"
kelluvassa keitaassa

hattarasipsejä
laskuvarjoilla, hidastettuna filminä
levollisuudessa

ensimmäisestä ikinä, silmäyksestä,
tähän asti päivään
vuodesta toiseen
toistuvana sanani:
olet täällä, vihdoin
tervetulleena, ihmeenä
päivän, hurmaavampana kuin koskaan
taas ja kerran ikuisesti

saattueena kuninkaallisten
hienovaraisen arvokkaana
hiljalleen liukuen kevyesti
ihailtavaksi aplodein
höyhenenä hiljalleen
taivaalta tippuen
kuin enkelin sylinä
autuaasti avoinna

lumihiutale ripselläsi
valaisee katseesi
säihkyen päivääni



















perjantai 28. lokakuuta 2016

Luonnon kuosit kuolemaan

Käy luonto verhokaapilleen
taas kuosia uutta etsimään
aikaan paikkaan istuvia
pidempiä paksumpia
tumman tarkemmin
puhuvia

pigmenttinä uupumusta
paljon puhuvaa masennnusta

peitellään ja peitotaan
kunnes alkaa tukahduttaa
jo sitten siihen vielä  lisätään

laitetaanko lehdillä
maa homehtuneen hajuksi
pilvet päälle peittämään
vähempääkin valoa
viskataanko väliin
vihmovaa tuulta
sen seitsemän sulanutta
ensilunta

vettä veden vuoksi
märkää kylmää jotta
tuntea sen voisin
sisältä ja päältä
nähdä kun en saata

taivunko taistelutta ruumiiksi
rumaksi tähän
maaksi murheelliseksi
odottamaan

iskethän sitten taas piikillä
jään rintaan
takaisin elämään


-------------------------------------

ulkoilu piristää ja kirjoittaminen puhdistaa...kun inhoaa
jotain niin tuskin siitä ehtii kovasti nauttimaan...vuosien
kokemuksella tiedän toki mitä kuukaudet tulevat tuovat tullessaan
mutten tiedä helpottaako...ehkä jokin tällä kertaa yllättää ja rikkoo
kaavan...muussa tapauksessa seuraavat positiiviset raapustukset
saapuvat noin 6-7 kuukauden päästä

torstai 27. lokakuuta 2016

Luonnon luomus

Hentoinen tuli
rakosessa kivien
vain lämmittämään
minut sisältä
yön hiljaa lipuvassa
hämärässä

aurinko vielä maillaan
kuulen silti kuinka touhuaa
piilossa siellä
hetkessä, kuin keskustelussa
kanssa ympäröivän
kauneuden

katson nuotion
liekkejä pehmeässä tanssissaan
hauraan harmoniassa järven tyven
kuin vastapestyt satiiniliinat sängyssä
keskeyttämät hyppiväin kalain
jotka lyövät sydäntäni
kahdesti kerralla

puro pirteä siinä
kivellä heittämän
visertää nuotion mailleen,
levolleen laskettua
pulputtaa loputtomiin
istujalle kivellä kuuntelijan

kädestä juon nektariinia elämän
hiljaiset rauhaisat kasvavat
äänet sisälläni
valtaviksi

rauha hallitsee lailla diktaattorin
tunnen kuinka hengittäminen
aivan
olisi turhaa



 
 
--------------------------------------------
 
jossain kesän muisteloissa tämä käännös...enää seitsemän kuukautta
ja toivo syttyy taas elämään tässä kolhiintuneessa ruumiissa
 

Talking To Nature

Brittle fire between
the rocks just to warm
me inside
in night's slight dusk

sun is down but
I hear her being busy elsewhere
feels like I'm talking
with surrounding beauty

I look at the fireplace
flames dancing softly and
the lake delicate in harmony like
newly washed satin sheets in made out bed
abrupt by fish jumping to surface
every time my heart pumps twice

the creek nearby
I visit after fire has gone to bed
I hear it chirping from distance
glucking when nearer
I sit on a rock
and cradle myself to her talk
never ending smooth chatter

I drink up from my hand
the nectar of life
silent sounds of peace grow
vast in me
feels like I don't have to breathe anymore
tranquility rules as a dictator in here
 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Olipa kerran metsässä

Jätettynä jälkeen
vai minäkö jätin
itseni luonnottomaan
epätoivon metsään


jälkiä jäljittää, kyllä
mutta minne vievät
köynnöksinä käärmeinä luikertavat
lumoavat
etsien minut sisältä ulos ja uudelleen
nurkkaan heitettynä hervottomana
kuoppaan porsaanreiän perästä
pelloille pelkojen
haistavat sen
minussa

niukkuudella ruuan, suullisella
janoon juotavaksi
heikompana kuin
uskoinkaan

päivän paiste lehtien torjuma
heijastus kangastuksena



iltaisin sihisten saapuen

ruumiita eilisten, ruuaksi
raahaten

jännite yöllisten sähköiskujen
märällä sienellä jokaiseen hermosoluun
jonka omistan muistoja
palauttamaan



rampaantuneena aamu saapuu haluamaan
kaipaamaan nopeampaa
vapautumista
elämästä


Once Upon In The Woods

Left behind
or did I leave
myself to the unnatural
forests of despair

traces to follow, yes,
but where do they lead
vines like serpents lure and linger
searching me, inside out
and thrown about
to hole after finding loop of a hole
into the field of fear, they smell
it on me

scarcity of food and only mouthful
of life to drink; I'm weaker as I
would have thought

the day's shines shielded by leaves
and reflect a mirage

the evenings come hissing and
hauling the corpses of
yesterday's meals

voltage of the night electrocuted
with wet sponges on every tiny nerve
I possess that holds memories

crippled, the morning has left me wanting to
crave nothing but a quick
release of this life

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Kynän vallassa



Kynä kaunis vaan petollinen
kuurokin vielä, kirjoittaa
mitä mieleen muljahtaa
mieli tekee sen
ei järkeä tottele
ajatusten mun

koloja kaivelee mieleni
sopukoista oudoimmista
ajoittain, piittaamatta pätkää
piilotellen sanoja kuin
en niitä tavoittaisi

silti ilman sulkaa kaunista
tavoittaa kuolematonta ja aitoa
olisi mun mahdotonta

vankina kynän vallan
ei tihkua saata puristamalla
taivaat aukene ei
patoluukut tuskien

täydeksi käy sisälläin
tarinoiden tuhansien tunteiden
ellei kynäni niitä laula
sielustansa eloon kanna


------------------------------------

Mighty Pen Of A Poet

A pen beautiful but perfidious
deaf even, writes
what it pleases
obeys not my common sense

mines cavities utmost peculiar
at times, cares not an inch,
hiding away words as if,
I could not them recall

yet without the will of the quill,
to capture beauty or immortality,
would quite impossible
to be

prisoner of the mighty pen,
squeezed in pressure -
skies open not
nor flood gates of dam of pain

crowds inside me
thousands of stories, feelings,
if not the pen release
them to live

Piirretty tähtikuvioihin


Sydämeni päivät perätysten
eilistä, eilisvuotta kohden
jossa elän ja hengitän
sinun tuhansia melodioita
sirkuttavan hehkeitä, musertavan hulluja

aikoja jotka sitoivat kätemme
yhteen liimatuiksi, toisiin eksyneinä
ei vain hetken hekumaksi
vaan kaiken ajan kattavaksi

oi tähtiä joita kaappasimme
matkallamme läpi galaksien
unelmiemme

katson tähtiin, sinun, tuikkiviin
vaikeroiden vaivalloisesti, yrittäen
jalat maasta irrottaa
sielusi taiatta hukassa
tähtikuvioissa
katoavissa ilman kahta
ilman meitä

---------------------------------------------

Stellar Connection

Everyday my heart sings
for yesterday, yesteryear's
where I live and breathe
your thousands of melodies
chirpily glad, and miserably mad

times that held our hands
intertwined, lost in one and another
not just once in a while but
all of the time

the stars that we took on our
way to the galaxies made of dreams

nowadays I look at stars you twinkling to me
finding it so hard still
to detach from ground on my own
lost without the magic of
soul of you and stellar connection
that only exists in  w e
 
 

lauantai 15. lokakuuta 2016

Lapsen palkkio


Kaiken vallan, voiman
kätket toivon
taakse noiden ruskeiden
sinisten, harmaiden
smaragdin vihreiden
lapsen silmien

loistaen tai vaatien
tarvitsevin anoen aikuiselta
reaktiota

jokaisessa parissa lapsen silmien
teema sama käy toivoen
tulevaisuuteen, seikkailuun
minne mielikuvitus karkailee


kysymys nyt ja aina kuuluu
minkälaisena palaa vastaus aikuisen

------------------------------

hmmm...yritänköhän hieman liikaa karistaa irti "masentuneen runopojan"
viittaa...no, ainakin yritän, jos ei muuten niin äitin mieliksi, kirjoittaa jotain
nättiä ja positiivista (tai ainakin neutraalia), ettei äitin tartte aina niin raskain sydämin blogia lukea...
jotenkin ei vaan tunnu omalta muu kuin maentelu  :D

Child's Reward

All the power
and hope
lie in those browns, blues,
greys and greens
of eyes of a child

glimmering or requiring
needfully pleading for an adult
to respond

in every set of eyes of a child
theme goes on of hope,
future and ventures to where
imagination only leads one

question now is proposed
what does the child have for the answer

Taivaiden lapsia


Värein sekoittunein
kaikillepaljasstuen

kuin äitimme
ja isämme
lihassa

lapsia alla taivaan
vain, sinisen

maalarin harjalla
sävyjä sen

-------------------------------------

Children Of The Skies

Mixed colors seen
by all

like our mother
and father
of flesh

we all are
children under skies
blue

solely brushed
with unique hues

perjantai 7. lokakuuta 2016

Elämää akanvirrassa

Katse
virrassa
vesi, heijastus, osasia, levinneinä
kaoottisesti

menneisyys
rakentaa nykyisyyden, jos
tuijotan humina päässäni, huimaa
kuin kidutusta katseen

silti nuo palaset rakentuvat yhteen
merkitykselliseksi kokonaisuudeksi
vastakaiku
kuohut saavat lopulta
rauhansa

virtani, minun
pysäyttämätön akanvirta

onko koskessa pisara, joka ei
koskaan
vapaudu pyörteestä
ikuisesti pyörien kieppuen kierien
saman kiven takana

takana, edessä vai
vieressä
mietin

vangittuna ja kahlittuna kaikiksi päiviksi
kuolematon ratkaisu
tuskattomaan kidutukseen
virta on moniulotteinen elämä aikaviivekuvan

valokuva
veistos
pienoinen kiusaus nanosekunnin
valon kaappaaman hetken
jolla on loputtomasti uniikkeja uudelleentulemisia
vieressä ja toisella puolella
maailmaa
universumia
missä tahansa
veistos silmän saalis
tulkittavaksi

silmät pirun tuijottamassa minua takaisin
luunytimeen
hytisen, ja kysyy
kysymyksiä joiden
vastauksia en halua ymmärtää

kuin vene keskellä järveä myrskyn silmässä
kysymyksiä kuin salamia
kuka minä olen
miksi ja
kaikki maailma
elämä
muut ja
tomusta taivaaseen
mitä varten minä
tippa pieni
akanvirrassa

mikä on arvoni virralle
jos vain kierrän samaa kiemuraa
läpi aikojen
elämäni
vai minäkö olen juuri se
jolla kaikki pysyy kasassa


-----------------------



Look
at the flow
water, reflection, fractions, spread
in chaotic manner

the past to
build present, if
I stare, at hum in my head, dizzy
like torture of sight

yet those pieces come together to
meaningful solution
response
whitewater does
eventually find its peace

my current is
unstoppable maelstrom

is there a drop in the rapid that never
is released from
the swirl
forever turning spinning whirling
behind the same rock

behind, in front or
beside
I wonder

caught and trapped to all her days
immortal solution to
painless torment
flow is multidimensional life of time lapse shot

still pic
a sculpture
one tiny tease of a nanosecond of
light captured event that
has endless unique recurrences in
next beside
other side of the globe
universe
any where
a sculpture caught by eye to
interpret

eyes of the devil staring me back
to the marrow of my spine,
shivers, and asks
questions I
am wary
to even understand

like boat in the middle of the lake caught in thunderstorm
questions in flashing images
who am I
why and
all of the world
life
others and
dirt parallel to skies
what for
me
small
the drop in maelstrom

what is my worth to the current
if I only swirl the same swirl
through the time of
my life

or am I the one holding it
all together

tiistai 4. lokakuuta 2016

Yöllisellä ajelulla


Lamppulyhty, lamppulyhty
lamppulyhty

kovempaa, kovempaa teille ilman valoja
keskiyö
sinisen taivaan hämärässä
pellot
kantavat yllään sumun taakkaa
lailla ballerinojen miljoonien huojuvien
hellästi yön hentoisessa
unohteliaassa huojunnassa

ajan satasta vaikka
tiedän etten  saisi
yksinäinen asfaltti nielee
ja pakottaa
ja painan lisää kaasua

usvaa ohuesti tien pinnalla
autoni näkökentän korkealla
matkustaa
painan lisää
kaasua
lennän läpi pilvien

ikkuna raollaan antaa
yön kylmän reiden sisään
sujahtaa
painaen niskalleni sen
kylmän mutta
pehmeän

suljen silmät ja
irrotan ratista ja
painan lisää
kaasua

milloin,
milloin olen tuntenut
oloni näin vapaaksi




------------------------

Night Ride

Lamp light, lamp light,
lamp light,
faster, faster to roads with no light
midnight
dusk of clear blue sky
fields are
holding the weight of the fog
like millions of ballerinas swaying
gently in night's
slight forgetful breeze

I am doing hundred
I know I shouldn't but winding
lonely tarmac compels
and I push the pedal some more

thin layer of haze
travelling on the road in
the level of my cars sight
I press on
flying through clouds

window half open and
night's cold
presses her thigh against
my neck
cold but soft and shivers not

I close my eyes and
ease my hands off the wheel and
push the pedal some more
when have I felt
this free

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Tapan männynneulasia

Hiljaisuus vaikeroi sisälläni
hengittäessäni sisään elämää
ja ulos
hautajaissaattueita

kävelyretkeni metsässä viiltää
kipeästi haavoja neulasiin ja
lehdet putoavat jäljessäni
kuten olen pudonnut aikojen
epätoivoon
itsekin

mädäntyen, ne antavat uuden elämän
sen sijaan minä, hiljennän kaiken sen
jälkeeni jättäen
kuiskauksia epätoivon

elän kirjoittaakseni
verta vuotavia kirjaimia paperille
tavoittaakseni elämälleni kuolemattomuutta
sillä paperi on
jo kuollut

olemme
veljeksiä siinä


-----------------------





Killing Pine Needles

Silence weeps in me
as I inhale life
and breathe out
funeral processions

my walks in the woods
ache wounds on needles and
leaves dive behind me
like I have fallen in despairs of time

rotten, they give birth to new
instead I, have silenced the life out
leaving trails
of agonized whispers

I live to write
sanguine letters to paper
with desire to achieve immortality
for the paper has
yet died

brothers
we are

torstai 29. syyskuuta 2016

Hiljaisuus minussa

Yöllä
kuistin portailla
ohuen ilman hoiperteleva havina
kirpeänä kosketuksena poskellani

silmäni sytyttävät
tuikkivia tähtiä taivaalle
ja valtava tila sisälläni
kylpee rentouttavaa hiljaisuutta

hengäisen ulos universumin
ja vedän syvään
henkeä


---------------

käännös, vähä muutin..parempi englanniksi


At night
on the porch
the hovering of thin air's
crisp touch on my skin

my eyes
light twinkle stars
and the space inside me
bathe in soothing silence
I breathe out the universe
and inhale deep

tiistai 27. syyskuuta 2016

Saari selkeällä on siellä, tiedän

Käy allokko kalliolle
vaahdoten vauhkoten
laineilla hukkuu purjeeni
revenneenä

selkeällä näen sen juuri
siellä kaukana jossain

öisin vain tähdet
sateella pisarat, mittaavat matkaa
sumuissa suutelen muistoa

kerran käyskentelin hymyssä hehkuvan
auringon
paahteessa paistavassa kellot käymästä
saaden

selkeällä näen sut vielä siellä
laidalla horisontin keikkuen
yöni unelmoin taivasalla, suojana vain
veneeni haaksirikkoutunut

selkeällä
vielä kaukana siellä

Etanan rallia

Katseeseen liimantuen
putoan polville

taloaan kantaen
selässään, tuntosarvillaan laiskasti

katsoen limaista rallia
tuntia käy hitaasti
aivan

mutta henkeäsalvaten me
matkustimme koko
metrin


----------------

pikkuarkiluontoruno, käännös

Elinkautinen (NH 1)

Istun sängyllä
tyhjyys tuijottaa minua suoraan silmiin
ajatukset sulkevat valtaansa, kontrolloivat
kaikkea kehoa

iski kuin luonto lyö lastaan
kun haluaa näyttää kenelle kuka on mitä
mutta sisälläni
jättimäinen raekuuro taivaalta
tyhjältä
repien suojautumisemme sekunneissa
antaen sateenvarjolle elämänsä
kyytiä

kirjaimellisesti

kuollut
sateenvarjo
kuolema sisällä
kehoni

kohtaloa, syvempää merkitystä vai
universaalinen välttämättömyys?
en tarvitse puolustusta
vetoan syyllisyyteen

mikä on tuomio tahdon
vain tiedoksi
niin tai näin tiedän
olen tuomittu elinkautiseen

sen jälkeen unelmoin päästäväni irti
nauttien hyvyydestä
ja pienimmistä asioista
ja tuodakseni kuolemani kotiin
toivomuksena tuhkien saavan suunnistaa
merelle tuulisena päivänä
siellä missä kerran olin
onnellinen


 ---------------------
 
englannista...hieman, no aika vähä, muuntelin...tiedä onko tuossa niin järkeä, kuulosti englanniksi hienommalta.....
 
tämä on yhden lyhyen writer's block pätkän purku....otin kirjan jota kirjoitin (ja joka jäi kesken) ja sieltä katkelman, jonka muunsin runoksi....mitä sitä ei tekisi saadakseen kirjoittaa....kirjasta nuo sulun merkinnätkin, jos sitä ihmettelee
 
 
 
 
 

lauantai 24. syyskuuta 2016

Yksi yhdessä

Joka puhuu mulle vierain kielin
joista osan tunnen, osan, kuka tietää
keskustelua, huudahduksia, ehdotuksia
ystäväni, ja joskus,
vihollinen

jota rakastan niin
kunnioitankin
suunnattomin mittakaavoin
ja toisaalla hetkessä
vastenmielisenä kuvoksun

tapanani on helposti panokset korottaa
joku taas tyhjentää koko pöydän

tullaan toimeen, hengaillaan ja jo kohta erotaan
kerran kaksi erottu ja hyvästit heitettykin
mutta seitti on sitkas ja niin elastinen
super-pallona palaa perästä
kuin seinästä



aamuinen viha ja sumea myrsky uikuvassa usvassa
jonkun tuijottaessa peilistä peilaillen
nykyään käännän vain selkää
toki rakastaen








Unelmia

Kunpa voisin vain takaisin
matkata aina
siihen


Puukotettuna selkään

Pulveria
pahoinvointia
kateutta kilpailussa
pahin peräisin
takaa-ajosta

käyttämässä aseistaan kavalinta
omaa kalpeaa hohtoaan
puukotettuna selkään
jääpuikolla


tiistai 13. syyskuuta 2016

Rakastan (viii)

...koska
tiedän käsiemme häilyessä
harmoniassa
ja antaessani silmäluomien
kätkeä näköni

näkeväni meidät leijaillen
pilvien seassa
kiertyneinä yhdeksi
enkä ikinä enää en
koskaan palaa takaisin

Muutama rivi kirjaimia

Teininä
hukassa siltä mitä olen
tajuissani kuitenkin
etten sitä mitä todella olen

tiesitkö olleeni
varjoja tuulessa
muiden luomia

suosittu juu
kuuluisuus kylän
iässä kolmentoista

kiertyneenä kadonneeksi
rikkoen säännöt, sydämet
ja jotain niin haurasta, herkkää
sisälläni

tuskan kasvun vääjäämättömyys
myötä ensi ajatusten selkeiden
naamioitujen paljastukselta
aiemmin
kääntyen itseinhoon, viiltoihin
vetäytymiseen kuin
käärmeen koloon
katoavaan

sisuksista puristettuna elämän
nesteet, toivon haituvat
palavana epävarmuudessa
odotuksiin ulkoa puristaviin

horkkaan, jääkaudeksi jään
kuin sukupuuttoon kuolemaan
yksin, ekponentiaalisesti paisuvaan
tutustuin kuuhun
sielun ystävään, tähtien ympäröimään ja
ajoittaisiin värillä räjähteleviin revontuliin

kylmä, eloton, silti ystävien lähestymä -
ja työnsin ne pois

myrkkyä keuhkoihin, kautta sydämeen
ajatuksiin, riittävästi
ja riittävän hellästi, jotta saatoin elää
nähdäkseni kuolemani täydempänä
odottaen halkeavani sirpaleiksi

löysin ulos tien itse tehdystä yksinäisyydestä ja
kyllä, pelastukseni
kirjaimissa, sanoissa kirjojen itseni
niihin piilottaen

löysin keinon myrkyn liudentaa
sanoissa suurimman:
"Kiitos elämästä, Äiti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen."

kaikista maailman muusista
otin itseeni kätkien
nuo yksinkertaiset
sanat

ja vielä
ikuisuuteen
myrkkypitoisuuksien
kohotessa puhdistaudun
"Pari riviä...siinä kaikki"


maanantai 12. syyskuuta 2016

Kuunteletko kuuni, sinäkään

La luna, la luna
hulluna huudan
vihellyksenä varjoissa
sumuina surman suussa

kuuletko, vastaatko
hohdanko minä sulle
välistä vaikertavain
telkein kalterein
horjuvien haiventen
pilven pirstaleiden

hohdanko sulle kellertävää kajoa
huomisen huokausta
huomaatko mua vai
hullunako  huudan
maan matosille vain

kuuleeko kukaan
sieluni sirpaleita
kivussa sisältä viiltäviä
joita sulle mä huudan
la luna, la luna



--------------------------------

joo, nyt on niin monen kuukauden writer's block, että minulle
kelpaa tämäkin roska, kiitos

perjantai 26. elokuuta 2016

Rakennettu shampanjalaseista

Liikkeen lait
jotakin huutaa läpi vihan
lait pirstaleiksi
sekunniksi
joka halkeaa neutroneiksi
hidastettuna
katumusta, ennen sitä
ylpeyttä

en muista mikä aihe oli
tällä kertaa
vahvan paksun painavan lasin
kyllä

ääni joka ei satuttanut
korvia, vaan jotain
siitä, mitä minä olen

kristallisia shampanjalaseja
minun rakennuspalikoina käytettyjä
vahvassa tykistötulessa
nyrkinkokoisten kivien


sirpaleita ja vesipisaroita ilmassa
halkaisten toisen sekunnin
palasia
häpeällä
pitkin keittötä
törmättyään tiskialtaaseen -
ensimmäinen aggressioni aikuisena


kuulen enkeleiden itkevän
siinä lasten vierellä


voiko rakastaa niin paljolti
että se satuttaa
kuten Lennie jumaloi niitä söpöjä pehmeitä asioita


olen nähnyt ainakin vilahduksia
taivaiden porteilta
kun olemme
yhtä
hän hymyilee
pois faktoja elämästä
rahatta olen matkannut ympäri maailman
tuhannet kerrat
päästämällä irti putoamaan hänen sinisiin
silmiin henkeäsalpaaviin
matkalla takaisin käärinyt taivaat
ja tähdet mukaani


ja silti, siinä seison
häpeässä
liikaa ylpeänä myöntämään
kuunnellen itkua


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Reality säikähtäneenä kuoliaaksi

Tässäpä teille: 24/7, realityä ja saippuaunelmia
yksinkertaisuuksia yksinkertaisille
aivonsulattajille tai wannabeelle

todellisuus säikähtäisi kuoliaaksi
nähdessään peilikuvansa
ja niin myös TV
realiteettinsä

tätäkö varten minut on tehty?

torstai 23. kesäkuuta 2016

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet, kaukana
kuin unelmat
jos luovutamme
ja teemme  niistä vain
päiväunia

etsi ystävä,
kaksi, unelmoikaa yhdessä
samaa unelmaa

älä ole hullu
ja tyydy kuuhun
varmasti keräilemme
matkalla tähtien loistoa



Köysiä, myrkkyjä ja aseita

Voi kun oisin
kansalainen U S ja A:aan
oisin jo Walmartista
ostanut oman

mennyt tähtitaivaan alle
tuntenut kylmän piston leuan alla
katseeni Orionissa kiinni
ja lähtenyt kivuttomasti täältä

tai oisipa mulla malja verraton
vanhaa kunnon myrkkyjuomaa
voi, mikä ihana lähtö ennen loppua päivien
sikarin kera ehkä viinin tai
peräti konjakin ellei
sitten liian hienoa pilattavaksi
kitkerän myrkyn kera

mutta ei, ei täällä eikä tässä ajassa
saa edes kunnollista reseptiä insomniaan
vaihtoehdot harvassa: köysi niin barbaarinen
ja ranteet, oi, taidan jäädä
paria tuumaa vaille vajaaksi miehestä

siis "tässä seison, enkä muuta voi"*
ja sittenkin - kirjoitan taas ja
uudelleen naimisissakin
nauttien niin välillä suuresti
tuskien sanoittamisesta
elämästäkin



-----------------------------------

lainaus: Martti Luther








tiistai 14. kesäkuuta 2016

Perhosia ja ihmisiä

Perhosia ja ihmisiä
oletko tarkannut perhosen lentoa koskaan
kuin rattijuoppona lentokoneella
lentävät

katso! perhonen, hymyilee lapsen naama
"viaton" mieli
kuinka moni korjaa ritariperhosen
sen olevan?

värein kirjavin muodoin
monin kuten
mekin
polttomerkittyinä selkeästi
erottavin elämin
sisältä ja päältä
me

perhoset saaliina läpi
koko elämän
suhteellisesti suurimman
osan eivät todella
elossa ollenkaan

perhosia tuulessa
ajan

kuvittele pisara ilmassa
laskeutuen päällemme
kesken huteran
lentomme

elämän saaliiksi
perhosverkkoon tai
paljain käsin
valtava on vaikutus sillä
miten tulkitsemme elämää
sisällämme

mielikuvana kirkas,
Värikäs lento päiväkin aurinkoinen ihmisen käytöstä kahlitaan säännöin ja lakisanoin omaksi suojelukseksi

muutoin varjojen mailla
asuvat ajatulsemme


tiesithän varmaan perhosista
90%:n elävän yössä

niin on meidän elettävä lentomme
ilman itsepetosta

metamorfoosi tapahtuu vain
lapsesta aikuiseksi
muuta ei ole
ilman asiain kieltämistä


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Nipullinen elämää

Elämä
on nippu sanoja
uudelleen ja uudelleen
ne järjestän
sovituksiksi,
tunnoiksi päivien

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kunpapilviä

Nurmikolta maaten
näkee kauemmaksi

kuinka taivas on kuin
pakkaslunta ja kinoksia
talvisia dyynejä
tuulen taitavasti puhaltamia

limittäin
     lomittain
          liimattuna
      kirjavina
  kumpuina

tuhansittain tuhansia
tauluja hetkissä

pääskyltä päiväksi
siivet jos saisin
tai olisipa sivellin
jolla voisin itsekin

milloin
me lakkasimme
katsomasta

maalaamasta








sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Rakastan (vii)

...koska

tiedän
sinun minua
huolimatta kaikesta

ja koska et koskaan unohda
kysyä minulta
vieläkö
sinua

Rakastan (vi)

...koska

säteilevä tuoksuu
huoneeseen sinun astuessa
sisään

kuin avaisi ulko-oven
kesämökillä
aamulla

lintujen viserrykseen
ja hellän tukahduttavaan
kesän lämpöön

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Luonnon kierto

Nuotion loimussa katseelta piilossa
pienen pieni puro elelee vierellä
kumpainenkin visertelee
luonnon nuotein
jatkuvuuden

vuosisatojen sekoittunein
tullein mennein;
puro jatkaa
juoksuaan

estettynä
etsii tiensä uudelleen
kuivuudessa
loikoilee laulellen
laulunsa
hiljalleen

tuntee ajan
kierron kulun kaiken
ympärillään elävän

kuuntele

kertoo levottomalle
sydämelle sen
laulun vakuuttaen
kaiken aina pysyvän
tanssissaan jatkuvassa
elämäänsä ympärillään
toistaen
ihmisen, jänön, tähkien
kukkasten ja metsien
maan vuosien
virrassa kaiken sekoittuen

ei ajatukset hytise, ei
heilu eikä huoju
kun kuuntelee maata
sydämellä mielellä
virran mukana
puron

aamun tuoksu
läpi nuotion savun
vailla kireyttä
levollisna
virrassa
maan


Kuolemaantuomittu

 Kalterit
pysyvät ennallaan
liikkumattomina
eivät koskaan lämmenneetkään minulle
käsi kädessä olemme kuitenkin
viettäneet aikoja

tahdikas, asia, jota en koskaan oppinut
nyt irraallaan, jotakin minussa
47 tuntia 12 minuuttia
aikaa oppia kaikki mitä tulee tietää
hämmentynyt, varma vain siitä koska
he eivät tienneet
kumpi on parempi; pohdiskelen

---------------------------------------
"Death  Row" oli innokkeena tällä pohdiskelulle...ei ihan
helppoa yrittää laittaa itseään kuolemaantuomitun saappaisiin,
mutta yritin ainakin

torstai 2. kesäkuuta 2016

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet kaukana kuin
unelmat jos
lakkaamme
ja sallimme niiden
päiväuniksi tulla

löydä ystävä, kaksi,
unelmoikaa yhdessä samaa
heijastusta toiveiden

älä hullu kuuhun tyydy
kun varmaankin kahmimme
tähtiä matkaamme


Muutama rivi kirjaimia

Kahdeksannella luokalla
itseni kadottaneena
ymmärryksessä vain etten
ollut mitä olin

tiesin varmuudella
olevani vain varjoja
muiden ajatuksista

suosittu, paikallinen
kuuluisuus, k-o-l-m-e-t-o-i-s-t-a
vuotiaana

hukassa pyörteessä
rikottujen sääntöjen, sydänten
ja jonkin sisälläni

tuskasta inhoksi
olivat ensimmäiset selvät ajatukset
piiloutuneena oivallukselta, kääntyen
itseinhoon, viiltoihin
vetäytymiseen, käärmeen
luikerteluun takasin koloonsa

puristettuna elämän eliksiireistä
sisään päin kääntyen sisin ulos
pursuen
palava epävarmuus sisä-
ja odotukset ulko-
-puolella

talviunta jääkautena
kuin sukupuuttoon kuolevana
yksin, yksinäisyydessä eksponentiaalisessa
tutustuin kuuhun
sielunveljiä tähtien ympäröiminä
ja satunnaisina taika-aaltoina
revontulten

kylmä, eloton, ystävien ympäröimä
mutta työnsin heidät pois

myrkkyä hengittäen keuhkoista sydämeen
aivoihin asti juuri niin vähän
ja hitaasti että pysyinkin elossa
nähdäkseni kuolemani  täydenpänä, täytettynä
jatkuvasti luullen räjähtäväni

lopulta löysin tien itsetehdyssä yksinäisyydessä,
ja kyllä, vapahtajani
kirjaimista ja sanoista kirjojen
joihin itseni piilotin

myrkyn laimentamiseen
sanat sain kynästä suuren
runoilijan:

"Kiitos elämästä, äti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen."

Kaikista maailman
muusista
otin omaksi sanat
yksinkertaiset nuo



------------------------------------

Lainaus on Lauri Viidan runosikermästä Onni

I found a way out of my self-made solitude and
yes, I met my redemption
in letters and words of books as I
hid myself in them

I found a way to dilute the poison out
in words of a poet greatest
on the earth:

"Thank you for life, Mother
Few lines I made letters today
That's all. I am happy."

For all the muses in the world
I took upon me
those simple
words

and do still
and forevermore
when levels of poison
run high to be cleansed again
"Few lines...That's all"

maanantai 30. toukokuuta 2016

Kynän tahdossa taivun

Kynä kavala kaunis kyllä
vaan petollinen
kuurona kirjoittaa
mitä tahtoo

tervettä järkeä tahdo
ei
vaan kaivelee
koloja noloja kerrassaan outoja

toisinaan tuulellaan vähät
välittää, viiskoo sanat
multa piiloon
aivan kuin en niitä vielä
mieleeni muistuttaisi kerran toisen

ja silti
ilman sulkaa sulavaa
kaunista ja kuolematonta
tavoittaa mahdotonta
olisi

kynäni mahtavan on mieleni
vanki
puristamalla, paineella
painostamalla
taivas ei aukene, ei
liioin tuskieni tulvapadot

sisälläni asustaa tuhat tuhatta
tarinaa, tunnetta
ellei kynäni niitä vapauta
elämään









torstai 26. toukokuuta 2016

Köysiä, myrkkyjä ja aseita


Olisinpa asukas USA:n
ostanut olisin
yhden paikallisesta
Walmartista

ja alle tähtien hiipinyt
tuntenut kylmän pistoksen
alla leukani kun
katseeni kiinni Orionissa
ja heittänyt päiväni pois

tai saisinpa käsiini pikarin
vanhaa kunnon myrkkycocktailia
kuinka ihana olisikaan päättää päivät
sikariin ja viinilasiin ellei
ihan konjakkiin, jos ei sitten
hienoa liiankin kera litkun myrkyllisen

mutta ei, eihän täällä ja nyt saa
edes reseptiä insomniaan
vaihtoehdot vähissä; köysikin niin
barbaarinen and ranteet, ai, taidan
jäädä vartin vaille vajaaksi miehuudessa

siis tässä seison, kun en muuta voi
ajatellen kirjoitellen
olenhan uudelleen naimisissa
ja  kirjoittamisesta aika ajoin
hurmiossa, suoltaessa elämästä
ajatusten tapaisia lauseiksi
lennokkaiksi


-------------------------------------------

aiheena runolle taisi olla kuva kirjoituspöydästä jolla pikari
kirjoitusvälineet ja pääkallo

täytyy yrittää kirjottaa jotain uudenlaista ihan kokeilun vuoksi

lauantai 21. toukokuuta 2016

Katkelmia onnesta

Ostettua tai lainattua
kenties ratkaistua
saavutettua
maaliksi asetettuna

onni
etsinnässä harhauttaa

ei elämä tasoja tavoitettavaksi
vaan ajan katkelmia
joista me
läpi puhallettuja

kiinni pidä onnellisista
hetkessä katoavista

perjantai 20. toukokuuta 2016

Maa on vielä jäässä

Maa on vielä jääkylmä
pistelee pitkin selkää
tunkee sormensa
selkäytimeen

viime kuukaudet, puoli vuotta
jäätyneenä kuoliaaksi pimeässä
ei päästä irti
helpolla
aivan kuin synnit
eivät tahraisi vuosiksi
luikertelisi käärmeen lailla takaisin
valoon
juuri kun kadonneeksi, kuolleeksi
oletettiin

makaan keskellä nurmikkoa
pimeässä jäätyneenä
räpäytän vilauksen ensimmäisen
liiankin säteileväisen
edes uskaltaa vastaanottaa
pitkään, katseellaan

kuulen ne nyt, laulut
lentävät ylhäällä kaartavat
kuin minulle sävelletyt,
esitetyt

tuijotan aurinkoa suljetuin silmin
heikkona vielä
hymyni lämpiää minussa
sulattaa pimeää

ruoho on rumaa
tunnen sen käsissäni, eilisvuoden
lehdet liian myöhään tipahtaneet
lannan tuoksun kuitenkin
naapurin tilalta tästä pohjoiseen

pidän ne kiinni
voimaannuttamaan lämpöä
tuoksua, konserttoa

nähdäkseni perhosia
lentelemässä hullun lailla
silti tarkasti laskeutuen voikukalle
josta lapset kohta kutovat seppeleen

nuotion kipinän
vauhkona lapsia juosten pihaa pitkin
hurmiossa nuotion liekeistä
liiasta valvomisesta ja vaahtokarkeista

pidän ne kiinni
tiukasti

pilvien kaapatessa aurinkoa
lämpötilan pudotessa ja
tuulen tehdessä vauhtia

kärsivällisesti odottaen
uusintajaksoa auringon
ensimmäiseen poskelleni tipahtavaan
rakeeseen asti



kuitenkin, olen vakuuttunut jo
syntyväni uudelleen

Tähtikuvioita

Kylmä kirveltää
kuin piikkejä,
vielä, tähän aikaan vuodesta
olen siellä missä katseeni
roikkuu
roikkuu

kuulenko niiden
kuiskaavan vastaukset
ajatuksiini

toiset uskovat niiden
tietävän kaiken, kirjoitettuna koodeihin
kuin maalattuna iholle

tietoisuus mitä ne todellisuudessa
ovat, on tuskallista
eivät omaamme
lämpöä ja valoa
kummempaa

ratkaistu mysteeri
on katoavaa kauneutta
kuin lasten vesiväriteokset
sateeseen unohtuneet

avaan oven yrittäen
lukita ajatuksen ulos
antaa todellisuuden olla
työnnän sitä pois
tukahduttavasta syleilystä
tönin
katkerana

lapsi on juuri
kuollut













torstai 19. toukokuuta 2016

Yötön yö

Kanootti
liukuu hiljaa lahdelmaan
järvi, tyyni kuin jää
rantakivikolle kolahtaa
vetten päällä
ääni järven kolot kaluaa
ennen kaukaista kuolemaa

istun kivellä
tikkutuli seuranain
vilttina vilulta harteillain
rupatellaan, hiljaisuudessa

aurinko paistaa
ja on keskiyö, yötön yö


-------------------------------

otin jo hieman etunojaa kesään muistelemalla

Hengitä hieman

Hengitä hieman,
tarvitsen sinua
minua varten,

henkäys pieni
selvitä seuraavan päivän
päähän
liikuta lihasta
minulle
vain
jotta voin tehdä
tehtävän
kaksi
voitele nivel
minulle siirtyä tieltä
tarvitsen sinua
pysähtyneisyydessä
tässä, elämän

silmäluomia nosta
minulle kerran, unia
nähdä
olethan kiltti, tekisit
niin, tarvitsen sinua
minua varten

ajatukset  sotkeneet ovat viidakon
vähentyneet mutta kiivastuneet
katkeranpunainen suonissa
virtaa kehoni
hallinnan
ottanut mielenikin

tiedän nyt vastauksen
turtana voi ja tunteekin kyllä
reilua ei, sillä huutaa ei saata
tarvitsen liikuttamaan sinua
ihan vain hieman
suuntaan mihin tahansa
älä vaan vala veistokseksi
ruumiiseen tähän


unelmoisitko yhden
ihan vain yhden minulle asian
tarvitsen sinua elämään vähän
kun olen poissa


Hengitä hieman
tarvitsen sinua
minua varten

maanantai 16. toukokuuta 2016

Tähtivaloa

Päivä tähteitä
yön jäljiltä, murusia
varjoissa kasvaen murskaa yö
kaiken valoksi aiotun
uudelleenkin rakennetun

katseeni nostaen yössä
taivasalla
näenhän reikiä viltissä
pimeyden
valoja kiljumassa
sieltä taaempaa kaukaa
kaiken kaikkiaan ei sentään
peitossa pimeän

jotenkin vain pitäisi kai
rakentaa tikkaat
tuonne taakse taivahan

valot vain kaukaisilta
reiätkin pienen pienoisilta


lauantai 14. toukokuuta 2016

Turvoksissa


Sade minussa
jokainen tippa nielee
minut kokonaan

toimittaa perille ilman
päämäärää
loputon päättymätön imu
kohti tyhjää

upota  upposi  uponnut
luvaton läpikulku
melua pirstaleina saumatonta häiriötä

tulva minussa
vuotaa ja läpäisee
paineessa pienimmästäkin reiästä
halkeama, murtuma, liudentuma
kaikki minua kellumassa
ympärillä minua
tietämättä
mistä aloittaa
jahtaamaan sirpaleita hukassa virran mukana

juoda  joi  juonut
liikaa pisteliästä
elämää minun
käsitellä






torstai 12. toukokuuta 2016

Täyttymys

Kun olen poissa
aurinko hellii ja
suutelee poskelleni
sanoakseen: hei

lempeän tuuhea tuuli
kuin äitini ääni
herättää aamuun jollaista
ei koskaan ollut
vuoripuro sirkuttelee
lepertelee tuoreuttaa
virkistäen
kahdet hymyt
loistavat lähestyen
täyttäen kaiken sen
mitä etsin elämäni auringonlaskut
kun olen poissa

tiistai 10. toukokuuta 2016

Masennuksen valtameri

Aallot rynnäköllä
aallot

piesty ja koluttu
hyödyttömän hyödyntämistä
heitettynä kiviselle rannalle, kuin
karusellissä ja vuoristoradalla
elämän, jota pyytänyt
en, koko huvipuistoa

alastomana avuttomana
silmälihakset tavoittelevat luomia ylös
hiekka polttaa
näköni pistelee sumuani

kuinka saada koneisto liikkeelle, on
ajatuksenjuoksu lokin lailla ohittava
vasten häikäisevää valoa
toivoa vai kangastusta aurinkoisesta satamasta
ja sitten aallot myrskyävät
uudelleen ja vetävät takaisin
hänen armottomaan syleilyynsä
tarttuu, nostaa, vetää, takaisin, pitää
henkeä
sylissänsä

pinnan alle vihdoin
viimeistä kertaa
loppunäytös
toiveiden ja unelmien kadonneiden varastettujen
välähdyksinä vain
eivät koskaan pitäneet lupaustaan

upoten
valmistautuneena
pehmeämpään kyytiin
syvyyksiin alle meren painon

tyyntä silmieni edellä
viimeistelen henkäyksen viimeisen
kuitenkin liian aikaisin
meri ei vielä ole lopettanut
eikä valmis
aallot, kitkerät ennustajaeukot
onnettoman kulkuni
heittävät minut tukehtumaan uudelleen
taas toiselle rannalle

jotakin rakentuu
yskimään olemassaolon vettä
haukkomaan tulevaisuutta

suolaa
suonissani

Sokaistuna näkemään



Raajarikkona horjuen
polvilleni pudoten

raskaasti vajoten
haavoittuneena hajoten
tyrmiin toivon
petollisiin pettäviin
sortuviin

hedelmäsi
kypsynyt, yli ja
lopulta mädännyt
unohdettu
koluttu
lukittu, sinetöity
ja silmät avattu

varovasti, niin niin hitaasti

katsellen raunioihin
rakentaakseen eilisen
palasista, kerättyjä rakennelmia
elämän taidonnäytteistä

tavalla tai toisella
toinen tekee yhden
uudeksi, käytä, ettet tule käytetyksi
hiipuvassa valossa
yön pimeän
ruletissa

todellisuudessa kuun
pimeä puoli antaa
valolle muodon












perjantai 6. toukokuuta 2016

Pienoisia asioita omistan


Pienoisia asioita -
omistan

välähdyksiä ohikiitäviä
arkipäiväisiä

silmät, jotka verhoan
uupumuksesta
sekunnin puolikkaaksi,
jotka marssivat jonossa
muurahaisia matkien
tietäen tarkalleen
menonsa määränpään

pilvet syleilemässä aurinkoa
kun hikoilen helteessä
hurjassa

pakkasen purressa lujemmin
katseeni kiinnittyneenä
revontuliin leimuaviin
rintani sisällä
huojuviin

kimallus kanootin kyljessä
kirpeän syksyisen hytinän
viileässä, järvellä
jäätyneellä tyyneksi tuulen
kuiskauksen kaipauksessa

sinä,
aamuisessa horkassa
muutamia minuutteja heräämisestä
nostamassa päätäsi hukkuvin silmänripsin
uupunein liiasta unelmoinnista
ja peikkosen hiuksin,
sanoen: kulta!

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Haavoittuneena iäksi



Rakkaani,
ensimmäinen tunnustuksesi
oli valetta,
väittäen rakastuneesi,
syvästi niin,
pikaisemmin mahdollista, ennen
salaman saatua valoa,
sillä olin jo perillä odottaen,
haavoittuneena iäksi
nuolista Amorin


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Siinä välissä


Loisteensa hyväilyssä
suudelmin viettelevin kosiskellen
virheetön on hän, mysteeri mun
väittävät kiveksi - vieläpä kylmäksi

Pariisi, ai, katusoittajat
bonjour't ja oui't
kadut mun Amelie'n
sellaista atmosfääriä, tuoksuja
tiedettä, taidetta baskeritta tai -rilla
on se niin pictoreskii
..joo

Eiffelin alla häiriö iski ihan
suoraan paniikkiin
ja lompakkokin nyysittiin
metrossa ahtaassa vailla
varmennettuja valoja, ja kokonaan
ilman ainuttakaan runojaan ääneen
lukevaa trubaduurii

näistä lompakko varastettu kokemuksena kuin
hyppy tornin päältä Eiffelin
häiriö kuin kivulias kapuaminen  ja
sitten vasta hyppy hidastettu asfalttiin

c'est la vie
elävää elämää
kirjoitettuja kansiin, koukuttaa
jossain siellä välissä elämään

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kroonikko

Krooninen - nimeni
panssaroitu rintavarustukseni
krooninen - minä
olen

(annan sen pois, annan sen pois)

krooninen - siitä rakennettu
rakennettu kestämään
ei armahtamaan
pakenisin ellen tietäisi
paremmin

krooninen - suonissani
päiväunissani
yöllisissäkin painajaisissa
kaikissa rutiineissani

krooninen - hukassa minussa
temppuilevan labyrintin ja lääkkeiden
et huijaa enää minua
olen jo ollut hukassa itsessä hukkaamassa
hukattua sisälläni

krooninen helvetti
muistuttaa kovasti narkoottista
insomniaa kroonista


-------------------------------------------

käännös

Kirjeitä Suomesta II

11.45 unohdin laittaa aamiaista, nälkä! ei voimia laittaa ruokaa, kahvia siis. radio soi taustalla ja lehti kertoo samaa; mies kuristi vaimonsa sähköjohdolla saunassa (vai jälkeen) ja itsensä jälkeen; tietenkin. käyttiköhän hän samaa johtoa? puhuvat intohimorikoksesta. mielestäni enemmänkin fuusiorikos; kun ihmisiä laitetaan tähän ilmastoon niin syntyy fuusioenergiaa, se on keksitty, täällä. uskokaa pois.
aurinko noussut, ei tarvetta katsoa. kahvia. kuumaa, maistuu aivan...sperm..wow...pyhä helvetti...! mistä edes tietäisin..!? maito käynyttä, no, pohjanmaan kautta! ehkei sentään, en taida olla vielä niin pohjalla

16.32 selvisin. kohta olisi normaalia olla pimeää - sen kestän. kosteus. kuin viidakko joskin hieman kylmä sellainen, + 2. kuin tunkio. tämä arktinen viidakko ei kuivu koskaan. kävin kaupassa ja imuroin. hieno päivä. tarpeeksi merkityksellisiä toimintoja teeskennelläkseni normaalia (onnellista) elämää. istun ja katson kaihtimia. kahvia...en usko



Kirjeitä Suomesta I

8.14 Sätkyilin yön yli. keittiössä. laitan kahvia päivän pelastajaksi, mahdotonta, mutta annan sille aina väliajoin mahdollisuuden. istun alas ja katson kaihtimia. ei tarvetta katsoa ulos. tiedän: aurinko ei ole  noussut, synkkää ja sataa. näin on ollut jo kolme viikkoa, mikäli oikein muistan. kuka tietää minun pääkopalla ja mielentilalla, joka muistuttaa enemmän terveen sijasta välitilaa helvetin ja autuaan välinpitämättömyyden puolivälissä

kahvi, kuumaa,  nestettä, mutta maistuu...kuin...en oikein löydä...sinkiltä? kiehuvalta sinkiltä...olen niin intohimoinen kahvin suhteen, maailman paras ja tarkin kahvinkeittäjä...oliko suola aivan vieressä...? ihan sama, kaikki ovat lopulta samaa, kun ne hajotetaan osiin; elektroneja ja neutroneja ja sellaisia...mistä minä tiedän - lintsasin koko kemian vai oliko se fysiikkaa...merkityksetöntä, pohjanmaan kautta



keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Maalattu auringonnousu

Veriset taivaat
revin ylleni
Tuonelan tummemmasta
mielen mustan
matkustajasta

lehdettömänä juurillansa
alastomana ohikulkijan
osoittamaksi

ruma kuin ruumis
eloton ainakin

katson alle oksiltani
mädänneinä mättäinä
elämäni lehtiä
tuulehen tarttuneita
toisten kuolohon sekoittuneina

mädänneinä mättäinä

haikeina silmäilevät
silmäni vesissä
laskuja värjättyjä auringon
menneillä tehdyillä
kauniin punakellertävin
vaan haikeita kaihosta kajahtaneina
todesta irrallaan kuin
sijoiltaan sujahtaneet

auringonnousuni hiipivät
äänettä luimuten
pilvien päällä

elämä tahtoo olla
minulle ikuinen talvi
kevään kirkkainkin aurinko
on vain taulu
noviisin onnettoman kokeilun
luomus
tunnetta paitsi

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kuuleeko kukaan!

Jumissa läjissä
pinottuna sekaisin
kuin takapihan lahoava vaja
täyteen ahdettuna

järjestyksen absuluuttisena nollapisteenä
ladottu ja täynnä
tarpeetonta tavaraa
heitettäväksi liekehtivään uuniin

verbaalinen labyrintti              psyykkinen
muunneltu ratkaisu         
                                            uusinta sisäänpääsyyn
ikuisesti sinun
                                            en muista allekirjoittaneeni
suostumustani
                                                tähän tilaan


                    S    O   S

muutettuna

                 S          M    S

säästäkää  minun                          sieluni


haparoiden muistan
yön pimeimmässä hetkessä
rapisevin sormin
epämääräisen hämärän yössä
sisälläni
kirjoittaneeni

hamahelmillä









-----------------------------------
hmm....tykkäsi tästä kovasti alkuperäisenä
ja itseasiassa mielestäni  käännös palvelee hyvin alkuperäistä....sain
jopa tuon SMS:nkin onnistumaan......monilahjakkuus; kirjaimilla, valokuvin ja hamahelmin
ja silti kukaan ei kuule!!!
jep




torstai 24. maaliskuuta 2016

Sudenkorento piilossa purolla saaressa

Sudenkorennon
lennon

kuinka se pysähtyä voi
keskelle ilmaa

mieleni nauhoittamassa
jokaista lyöntiä laskemassa
sirojen siipien

aika
laskemassa sydemeni lyönnit

muistot
arvossaan mitalliset
tunteissa välähdysten
jatkuvan ikuisen silmänräpäyksen

Isla, annoin nimeksi tyttärelleni
erottaakseni ohikiitävät hetket
pohjoisten kylmien raakojen
leveyksien turmellukselta

syleilyssä suurten vetten
hän saa hidastaa pakkasen
pauhua
ja minua
ikuisena kiintopisteenäni

lopulta
hetken pyörähtävänä häivähdyksenä
sekunnin murto-osan hengähdyksenä
pakkanen lyö yli maan sotaisasti
viskoen viheliäiset siemenensä
poikin pitkin maita
kuin putoavan maalipurkin loiskuvat roiskeet
jonka melkein luulit saavasi
kiinni
putoamasta

jäätynyt pimeä lumella katettu
elämän loppuun asti

Puro, annoin nimeksi pojalleni
tuodakseen takaisin elämän
pyörittääkseen nauhoitukset
jäisellä maalla
joka ei anna tuumaakaan
edes haudatakseni oman kuolemani

puhdas ja leikkisä
vedellä väellä täytettynä, riemuiten
pisaroina ilmassa
juokseva vesi lopulta löytää
aina tiensä

hänessä  on toivoni
toipuva uudelleen heräämiseni
haparoiva muistoni siivistä
hetkestä heikkona hauraana
tajuntani takapajulassa
vielä viileänä viimasta jäästä

siivet


-------------------------------------

joo, käännös englannista...joka ei onnistunut sen paremmin kuin alkuperäinen....ehkä tavoitteeni  liian mahtipontinen

tyttöni on nimeltä Isla (saari esp.) ja poikani Puro (puhdas, viaton, alkuperäinen, laimentamaton jne. lokuisilla latinalaisilla kielillä; ja suomenksi tietenkin lempipaikkani, virtaavaa phdasta vettä)....yritin sitten yhdistää nämä itseeni ja kaamosmasennkseen ja sitoa siihen luonnonilmiöitä....nooh, saahan sitä aina yrittää...ehkä työstän tätä koko elämäni paisuttaakseni sen useiden sivujen runoelmaksi, kun ei se oikein taitu näin normi mittaan ja muotoon

torstai 25. helmikuuta 2016

Jäämurskaa kairattuna

Elämä, jalat
maasta irrallaan, mieli
jäätyneinä järven jäille
lohkareina pirstaleina
kairalla karkaistuna
mieli(i) murskempana muunnoksena

hiljaa
heiveröisenä
toisten tavoille taitettuna
elävästä vedestä kaivaten kairaten
hetkissä hekumana
toivo toivottoman tulemana

jäämurskaa
järven jäällä
kuulla kuullotettuna
pimeässä seisovassa ilmassa
jäässä silmän kantamattomiin

hiljaa
sanatta vailla
tyynni kin jää
sisinnä jäätää
huutaa
hiljaa

päältä märkänä
särkevänä päällekäyvänä
hikenä
hytisyttävinä noroina

vasten kasvoja
maahan laitettuna
kolibrina lintuhäkissä olohuoneen
teeskennellen toimetonta
huoletonta

lennän häkissä
vailla vaihtelevia tuulia
hiljaa


--------------------------------------

ehkä hieman abstrakti absurdi sanahelinä tai siltä vaikuttava....mutta eka suomenkielinen varmaan piiitkään aikaa. ja on se olokin ihan tuon mukainen. "kirjoitus"virheet ovat tarkoituksellisia - tarkistin neljästi lopullisen version. saako niistä sitten kukaan enempää tai vähempää irti, mutta...tuntui hetken hyvältä


perjantai 19. helmikuuta 2016

Kelloksi keksitty

Aikaa vajaa
muuta on

järjellä keksittynä
ihmeitä ja hirveyksiä
illuusioista suurimpia
joita järki niin mielii

aika, kontrolloituna, organisoituina toimenpiteinä
huolehtimassa koneistoista rakennetuista
imperiumeiksi sadoiksi, tuhansiksi
hallittuina ajalla, kahlittuina
tarkkuutettuina

hallitsemme maailmaa
orkestroimme elämää, maata
taivaitakin, palasta avaruutta

nöyryyttä niukalti
huomata tietomme
heikoksi, hauraaksi

onkohan olemassa jotakin muuta
tuonnempana kuuta
millähän voimalla
ihminen meren murskaisi
selättäisi


syntymästä kuolemaan
käy kello, muttei tulevaan
vaan aikaa annettua laskemaan

kerran kello vedetty on
tuurillansa toisenkin
meille, meitä varten
toimesta toisen
tahtoamme taitojamme
kysymättä kuulematta

lauantai 13. helmikuuta 2016

Autiomaa

Tiedän sen nyt, ettei ole enää
paluutasi koskaan, ehkä

antaisin mieluusti olla
ja jättäisin sinut haihtumaan
hauraista suonistani
liian kauaksi lääkittyjen sinun
vääntyneen vääristyneen vinosti epätasapainoisen kitkan
aiheuttamien häivähdysten, joita olen
maistellut
sinusta ylhäisyydessäsi

muu viskattuna syrjään häväistynä
hyödyttömänä kaipaukselleni
asukkaana kuolevaisuudessa
autiomaassa

parhaimmillaan saa aikaan männyn
vääristyneen juurillaan sijaa vailla
piskuiset vääntyneet oksat nälkäisinä ravinnolle
kääpiökoivun, jos sitäkään
kärsimässä nälkiintyvää taisteluaan
heiveröinen kyvytönnä antamaan kasvua tai
korkeutta kiivetä tähystämään tulevaan, suunnistaakseen
mahdollisuuksiin toisessa tai toiseen elämään

olet hukassa minulta, poissa, kadonnut
tihkuen elämää minusta
järjetön yksinäisyys aution pustan
nakertamassa sisintäni, kaivertamassa mieltäni
varjoina mustan aukon


 (silti yhä haaveilen sinusta, meistä)


poissa
kuin elämä
autiolta maalta
hetkissä on kauneus
muttei riittävästi ajassa ruokkimaan enempää elämää
mustista aukosta synkin on pustani
surkeus kitkerämpi tuskaa
lymyämässä alla
hymyn ilman
juuria


turhan ohut omistaakseen edellytyksiä
loistaa
tai antaa tai vastaanottaa mitään
mitä keräämään se on suunniteltu


harmaat ovat peitonneet taivaita kuukausia, kauemminkin
painostaen kaiken alleen, orastavan toivon, liikkeen
taivaat käyvät ihon alle häiriköimään sekasortoa
odotan, vaikka se olisi
turhan takana



pilvet synkkenevät ylitse synkimmän mustan
tuli raivoavista salaman säikeistä
jotta silmieni padon, reunaan rakoa, murtua
antaa periksi, ja vapauttaa vuosia viljellyt kyyneleet
autiolle maalle

------------------------------

Tää on hauska. Versio lopullinen numero 4 vai 5... Kirjoitin tämän runon yhtenä ensimmäisenä ikinä joskus 14-15 vuotiaan nimettömänä, mutta nimi nyt olisi luonnollisesti ollut Autio pusta (täytyy ihan lisätä tänne blogiin, koska tämä on jo nähnyt elämää).

Autio pusta on...no, nuoruuden runo. Koetin sitä josks kirjoittaa uusiksi, mutten tohtinut koskaan. Keväällä sitten Runotorstain kuva inspiroi kirjoittamaan runon, joka on blogissani:
http://sumujensilta.blogspot.fi/2015/05/runotorstain-kuva.html

Kuva innoitti ja toi mieleeni Aution pustan, jota hieman hyödynsin. Lopputulos kuitenkin...


En pitänyt sitä onnistuneena. Englanniksi runoja käännellessä olin jo vähällä poistaa koko runon, mutta yritin kirjoittaa sen kääntäessä uusiksi lopulta. AllPoetryssä se sai huomattavan paljoan huomiota ja itsekin olin iloinen lopputulemasta. Ja nyt se on tässä - taas suomeksi, mutta taas erilaisena

Autio pusta: http://sumujensilta.blogspot.fi/2016/02/autio-pusta.html


Ohessa myös Autiomaan alkuperäinen The Barren Land


--------------------

The Barren Land

I now know there will be no return of
you ever again, maybe

I would rather let it be
and leave you withering away from
my sore veins
medicined far prolonged with your
wavering distorted unbalanced friction of
hues mind has tasted
you in your sublime
rest wasted and thrown away
useless to my yearning
resident in mortality
the barren land

at utter most gives life to a pine
distorted with nothing to root in
measly twisted branches out lack of nutrients
a dwarf birch at most
starving suffering survival
a weakling unable to give strength or
height to climb as to scope beyond to navigate
possibilities in or to another life


you are lost from me, gone, away
simmering life out of me
senseless solitude of my puszta
eating away inside, grinding my mind
by shadows of a black hole

(I do still dream of you, of us)


gone
as life from
barren lands viewed
in moments to marked as beauty
but never in time to nurture any more life
blackest of holes of my puszta
forlorn darker than pain
strive away under
smile without
roots 

so weak to have requirements of
shine
nor last to give or to receive any
which it was to harvest, designed


scales of greys have blanketed skies for months, longer
oppressing all under, nascent hope or movement
skies get under your skin, only to disturb and turmoil
I wait, though it be
for sake of waste


clouds to darken beyond the darkest of any black
fire from raging thunders of light
for the dam of my eyes, to crack, crumble
cave, and release along years of harvested tears
to the barren land

Autio pusta

Olo on yksinäinen
kuin autio pusta
jäljellä vain tuska
joka on synkkä kuin musta

(silti yhä haaveilen susta)

ja sen aution pustan
synkän mustan
ikuisen tuskan
kätken alle hymyn
joka ulkoasun tylyn
usein saa
ja silloin maa
altani katoaa
elämäni maan alle vajoaa

silmieni suuren padon
suru kaataa
ja kyynelsadon
vapauttaa

------------------

Yksi ekoista runoista ikinä...joskus 14-15 vuotiaana, rakas, mutta niin epätäydellinen :)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Junan vaunut ja Insomnia

Odotus
odotus joka vain tapahtui
jos kulkisin aikataulujen mukaan
en pistäisi pahaksi

kellot kulkevat, ajan mukaan
laskevat minuutit minulle
tiedä vaikka laskisivat pimenevän röymintäni

hämärää
ennemmin kuin
pimeää

asuinsijoillani
pimeä on varattu uniikille tilalle tietylle
mielelle, joka vie minut kiduttamaan itseni hengiltä omalla mielelläni

yöllä hienot kuut kaupungin valoineen, himot heräilleet,
hänen himonsa kuoli luonnollisen kuoleman uudistuakseen
toivottavasti huomenna, minun synkempää
kujat, jolle se kuljettaa
läpi vie

kysyttäessä antautuisin
miltä istumalta hyvänsä

yöllä hämärän loiston kiduttaessa yhtälailla
ajat kelloissa valaisevat
juuri riittävästi arvioitavaksi kuinka monta vaunua unta
on ohittanut minut

hämärällä kujalla mieleni ei saata minua
loppuun, mutta läpi taas uudelle
kujalle, kaikilla umpenevat kujat, valuuttani ei ole  täällä validia
olen yrittänyt toki kaikkia




autot poissa, kujat kanssa, onnellisena helvetin
moiseen aamuvapinaan, valoihin
kuumentavat minut, mieleni vangittuna pimeään


 -------------------------------------

Käännös...en ehkä niin tyytyväinen tähän, joskin alkuperäinen sekavan
mielipuolinen;  runo jonka kirjoitin unettomana yönä, jonka sisältöä en aamulla
enää mistanut lainkaan...juuri ja juuri, että olin jotain koneelle naputellut.

Näistä syistä lisään myös alkuperäisen tähän oheen

--------------------------

The wait
await that just happened
if I ran on schedules, I would not mind

clocks do, by the time
they count the minutes of mine
I know not do they even count my darkened crawl


dim
rather than
dark


is in
my living quarters
dark is reserved to that unique state
of mind that takes you to torture you a live with your own mind

nights seem to have splendid stars moons city light, a passion rises
her passion died normal little death to renew
hopefully next, mine are darkest
alleys it drags me
through

if asked I would surrender
right from the moment

in night when dim shines torture alike
times on clock's show light
just enough to estimate how many cars of sleep
were there for me

on dim alley my mind's darkness escorted not
to end but through to another
alley, all come with dead-ends, my currency just isn't valid
I have though tried them all

cars gone, allies away, i have the good fortune to Hell
of a morning stumble, lights
heat me, mind still in the dark

lauantai 30. tammikuuta 2016

Kattaisitko vuoteen kulta?

Kattaisitko vuoteen
kulta

suutelisin sinua
sieltä

kuljettaisin kättäni puron lailla
leikitellen hyppien hitaasti hivellen
kuin kiveä kiertymällä kulumaan
sileän pyöreäksi käteen
kovan hellän pehmeäksi

kattaisitko vuoteen
kulta
minulle

tulla lähentymään sinua
tavalla ainoalla täydellisellä
liekehtimään laavana sisällä suonissasi kihelmöimaan palohaavan lailla
hetken ennen putousta
sisällä sinun ja minun
räjähdystä

kattaisitko vuoteen
minulle
kulta

tulisin palaisin roihuisin tulta
ihollasi sisälläsi nälälläni
loiskuisit itkisit kevät puron lailla
riipisit viimeiset suikaleet selästäni

kattaisitko vuoteen
meille
kulta

laavalle muodottomaksi muotiksi
kaavamaisuuksien kameleontiksi
yhdeksi kahdelle
karistaa maailman murheet
meille unelmaksi unelma
täydellisyyden täyttymän venytetyksi tuokioksi

kattaisitko vuoteen
kulta