Päättymätön tuutulaulu

Silmänräpäys
nanosekuntillinen
hellä henkäys

ihollani hengitän
värisevällä
höyhen hienoisessa tuulessa
yrittäen antaa anteeksi

tyyneys joka polttaa sisällä
salama ilman myrskyä

putoan
jokaisella räpäyksellä
niin raskaana, kovaa
kuin voi ihminen olla itselleen

unelmat juoksevat
pitkin poskiani
suolaisina ja suloisina
aivan kuin

nauttisin
ja nautinkin
tästä konstruktiosta
tuhoamisesta menneiden





--------------------------------------

No End Lullaby

The instant
nano second of a
gentle sigh

I breathe through my skin
that shivers
a feather in slight breeze
trying to forgive

calm that scorches inside
thunder without lightning

I fall with
every blink
so heavy, hard
as one can be to oneself

dreams running
down on my cheek
salty and sweet as if

I enjoy
and I do
this construct of
demolition of the past

Elämän arpapeliä

Savu vuolee satunnaisia kiekuroita
katseeni kahlitsemana
aika on pysähtynyt taas kerran
käytävälle
jolle muistot ja  tapahtumat ovat
varastoidut

klaustrofobia haukkoo ja yskii
naiivi tyhmyys joka toi
minut tänne taas
vollottamaan

aikajanan piste
joka tulisi valita
kääntääkseen aikaa
takaisin tietääkseen
kaiken olevan silloin oikein
en tietäisi sitäkään

teot vaativat ja johtavat reaktioihin
mosaiikkia rakennelmien kompleksisten
ihmisten kanssakäymisten


kertoimet että kävisi pahasti
tai huonommin
elämän arpapelissä

toivo
rintaruokintana alusta alkaen
toivottomuus
jota kukaan ei edes viitsinyt
tunnustaa


entä jos en koskaan valinnut
miksi tulin





--------------------------

Lottery Of Life

Smoke makes its random like loops
in my stare
time has stood once again
in the corridor
where my memories and actions
all are stored

claustrophobia gasps and coughing
naive stupidity that brought
me here again
sobbing

the point in time
that I would have to choose
to turn back time and know
all would just be right
I wouldn't even know that

action calls and leads to reaction
the mosaic of such complex structures
the human interaction

odds of going bad
to worse
lottery of the living

hope
breastfed from the start
hopelessness no one even bothered to
acknowledge

what if I never chose
what I became

Rakennettu shampanjalaseista

Liikkeen lait
jotakin huutaa läpi vihan
lait pirstaleiksi
sekunniksi
joka halkeaa neutroneiksi
hidastettuna
katumusta, ennen sitä
ylpeyttä

en muista mikä aihe oli
tällä kertaa
vahvan paksun painavan lasin
kyllä

ääni joka ei satuttanut
korvia, vaan jotain
siitä, mitä minä olen

kristallisia shampanjalaseja
minun rakennuspalikoina käytettyjä
vahvassa tykistötulessa
nyrkinkokoisten kivien


sirpaleita ja vesipisaroita ilmassa
halkaisten toisen sekunnin
palasia
häpeällä
pitkin keittötä
törmättyään tiskialtaaseen -
ensimmäinen aggressioni aikuisena


kuulen enkeleiden itkevän
siinä lasten vierellä


voiko rakastaa niin paljolti
että se satuttaa
kuten Lennie jumaloi niitä söpöjä pehmeitä asioita


olen nähnyt ainakin vilahduksia
taivaiden porteilta
kun olemme
yhtä
hän hymyilee
pois faktoja elämästä
rahatta olen matkannut ympäri maailman
tuhannet kerrat
päästämällä irti putoamaan hänen sinisiin
silmiin henkeäsalpaaviin
matkalla takaisin käärinyt taivaat
ja tähdet mukaani


ja silti, siinä seison
häpeässä
liikaa ylpeänä myöntämään
kuunnellen itkua

Äiti

Tiesitkö hetken, tunsitko sen
kuulitko kohinan
minut

silloinko aloit punoa
  köyttä
valmiiksi kertoja tarvittavia
  köydeksi vetää maailmaan
silläkö vyötit umpisolmuna sinuun
perässä  pulkassa hinaten
asfaltilla sen raskaan alun
ja sille jatkon, jaksoit
asetit rajat kuin koiralle kaulaan

mistä syntyi se ankkuriköysi
senkinkö teit
ja kuinka sen osasit
joustavan kestäväksi
pitkin kapinaa pakoilin vaikeuksiin
oli valmiina tehtynä, tietenkin
miten jaksoit tehdä senkin, ja heittää
  pelastusköyden

keksin keinon kirveellä katkaisin köyden
irtosivat päät sen
toisen sännätessä vapauteen
toisen pitäen kiinni omastaan
erkanivat suunnat
juoksussa minun katosikin

hukassa köydettä kyykyssä itkin ilman suuntaa
keinon kirveellä keksin
kiveen kirjoittaen
ÄITI: onko sinulla köyttä kotiin
kyllä,  
aina

Seitissä syöjätärtä odotellen

Surua sanoilla suustasi syljet

tarinoillasi tuskaa tapat
kiroamalla karkoittaa koetat
kyynelillä kuljettaa pois
avuttomana itket
auta ei

tapahtunut se jo on
uhri sen olet
turhaan itseäsi irti riuhdot
sinut hämähäkki seitistään syö

Elä mistä - Katu musta

Hetkessä

hetkestä hetkeen

ilman syytä

ilman seurausta

tunteella tunteessa
tunteesta toiseen
järjettä ikuisuuteen

katkeamattomaan orgiaan

koukussa

kunnes pimeys lukitsee luukut
kahleissa

liikkumatta, kuollutta teeskennellen

etteivät kilise ja kolise
kahleet

hiljaa, eilistä hamuten
sirpaleista labyrinttiä rakentaen
tekemättä tehtyä
en
unohtaa
katumusta 
kannan
kahleissani.