Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

torstai 30. huhtikuuta 2015

Runo

Ohikiitävä hetki
aisti, tunne
jollaista ei tule
toista
ei kellekään
ei minulle
koskaan enää
tartun välähdykseen
pusertaen aistin
tunteiden läpi
suljen silmät
unohdun itseeni
ja päästän irti
paperille

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Umpikujia ja solmuja

Mietteitä mustia
tajunnan takaa
täynnä pääni

ei
ei riitä
enää itsesääli
varastot sen 
ehtyneet on
umpikujia ja solmuja
tyhjyyden turhaumia
sanatonta tuskaa
hiljaista hiipumista
kohden kuolemaa
kalseampaa kosketusta
elämän ilman iloja

nauran vain
itsekseni
itken
kyynelittä
unissani
unelmissani
etsin itseäni
suunnistan surussani

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kevätunelmia

Kevätaurinkoa
siemailen silmäluomilla

eikös olisi
kiehtova ajatus



     niin


          aivan



  juuri sellaisenaan

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Rakkaus

Rakastan
-han Sinua
       rakastanhan
enkö vain
en kai
kyllä vain
ai-ai
mitä sain
kestän kai
itken taas
rukoillen polvillain
ARMOA      taas

rakastan sinua
vihaankin
niin kovasti
huudan itken kiroan
taivas kaatuu
    taas
en mitään voi
rakastan
rakastanhan
vai vihaanko vain
kuolenko  ain

Elämäntehtävä

Tulitikku pieni
laiha mitätön
kerran kera kitkan raapaistiin
säihkyen syttyi sihisten
tulta    valoa    lämmön
hetkeksi loi
sytytti palasen kaarnaa
teki tehtävänsä
heitettiin käytettynä pois

Kyynel



Kyynel kaunis
poskea pitkin
valuu vain
huulten huomaan
yksin aivan
ilman isää
äitiä vailla
elämän pieniä ihmeitä vain

Vielä vie hetken

Kevät rinnassa
katselin kohden kesää
heitti tuuli roskan ilmaan
   katseeni nostin
lampun kadun
kajossa valon
sadetta näin
räntää
  huokaus
      huhtikuu

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kesäunelmia

Pienen  pienen hiirulaisen
supi supi suomalaisen
suu suppuun sujahtaa
kukan pujahtaessa nupulleen

kesä, kesä tulee
tulee
kevät kyllä etenee                      etenee
talven taakka tuska taipuu taas
vielä vaatteet päältä vähenee
ihminen iloitsee

kukkia, kukkia
keltaisia kukkia
ilman sukkia
siilin tukkia

Seitissä syöjätärtä odotellen



Surua sanoilla suustasi syljet
tarinoillasi tuskaa tapat
kiroamalla karkoittaa koetat
kyynelillä kuljettaa pois
avuttomana itket
auta ei

tapahtunut se jo on
uhri sen olet
turhaan itseäsi irti riuhdot
sinut hämähäkki seitistään syö

Elä mistä - Katu musta



Hetkessä
hetkestä hetkeen

ilman syytä
ilman seurausta

tunteella tunteessa
tunteesta toiseen
järjettä ikuisuuteen
katkeamattomaan orgiaan
koukussa

kunnes pimeys lukitsee luukut
kahleissa
liikkumatta, kuollutta teeskennellen
etteivät kilise ja kolise
kahleet

hiljaa, eilistä hamuten
sirpaleista labyrinttiä rakentaen
tekemättä tehtyä
en
unohtaa
katumusta 
kannan
kahleissani.

Lähtivät kera ilon



Lähtivät linnut matkalleen
puolikuuta paloi kirkkaana – kaatui
toinen puoli pimeässä
vaeltaa saa
sokeana ilotta aivan
menneet on muistot kauniit
kalatkin jäätyneet järviin
lapset luistimin niiden päällä nyt leikkii
lumi hautaa elämän merkit alleen
kärsineet, kärsityt jätetään jälkeen
luo huominen lumet pois?

kinokset kuin eilisen kaatopaikkoja
vasta kevät sulattaa kuoren kertoen
talven turmelluksen
lemuna ilmassa
haju kuolleen kalan
tuotos koiran peräpään
ja kasvattaa kevät kukkiaan
taas kesän kuivuus niitä korventaa

Silmät lapuilla putkessa juosten



Kunhan kolmen kulman ohi juoksen
ehkä vielä ongelmankin 
taikka vaikka onnen
kiire, kiire 
minne milloinkin 
kullakin kulloinkin
ken tietää 
minne vie 
tämä tie

hällä väliä, vällä häliä
kunhan kuljen, kovaa kuljen
kiire ohi hälyn
vie se muuten multa älyn
jos en pois pääse tästä 
kamalasta elämästä