Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hetki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hetki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 9. syyskuuta 2017

Päättymätön tuutulaulu

Silmänräpäys
nanosekuntillinen
hellä henkäys

ihollani hengitän
värisevällä
höyhen hienoisessa tuulessa
yrittäen antaa anteeksi

tyyneys joka polttaa sisällä
salama ilman myrskyä

putoan
jokaisella räpäyksellä
niin raskaana, kovaa
kuin voi ihminen olla itselleen

unelmat juoksevat
pitkin poskiani
suolaisina ja suloisina
aivan kuin

nauttisin
ja nautinkin
tästä konstruktiosta
tuhoamisesta menneiden





--------------------------------------


No End Lullaby

The instant
nano second of a
gentle sigh

I breathe through my skin
that shivers
a feather in slight breeze
trying to forgive

calm that scorches inside
thunder without lightning

I fall with
every blink
so heavy, hard
as one can be to oneself

dreams running
down on my cheek
salty and sweet as if

I enjoy
and I do
this construct of
demolition of the past

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Erääntymispäivä

Lävistä minut kunnes
en enää ole
tunnoilla

minun tarvitsee olla välähdys
auringon valoa jääpuikon kärjessä
tippa vettä rakentumassa hiljalleen
sukeltaakseen lopulta

hymy naapurin tytön
istumassa kuistin portailla

kosketuksesi

lävistä minut
ennen kuin eräännyn




------------------------------------------------

Expiration Date

Pierce me as long as I
am no more
with senses

I need to be the flash
of sunlight on the icicle
the drop of water slowly building up
and finally diving

that smile of the neighbors
girl on the porch step

your touch

pierce me through
before I expire

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Erääntymispäivä


Lävistä minua kunnes
en ole enää
tunteilla

tarvitsen olla välähdys
auringonvaloa jääpuikossa
vesitippa kasvamassa hitaasti
lopulta sukeltaakseen

hymy naapurin tytön
naamalla kuistin portailla

sinun kosketuksesi

lävistä lävistä ennen
kuin elämäni erääntyy





-----------------------




Expiration Date

Pierce me as long as I
am no more
with senses

I need to be the flash
of sunlight on the icicle
the drop of water slowly building up
and finally diving

that smile of the neighbors
girl on the porch step

your touch

pierce me through
before I expire

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Uimassa sateenkaarissa

Sukellus veteen
seesteisyyteen
ääniin toisesta maailmasta
kuplat puhuvat mystisillä kielillä

ilman paitaa
keskellä tietä seisoen
yössä, juuri siinä, kadulla
suihkussa luonnon tarjoamassa
myrskyssä

alastomana metsässä maaten
auringon tihkuessa rakosista
huojuvien mäntypuiden
sammal kutittamassa
pehmeästi ihoa

tyttäresi silmät kun
hän kääntyy sinuun
nostaen katseensa, hymyillen
inahtamatta sanallakaan:
minä rakastan sinua niin

etäisyys välillä elämän
ja kuoleman on
mitallinen vain
lyhyissä kokemuksissa
jotka ylittävät kuoleman rajat
elämän arjessa




-----------------------


Swim In The Rainbows

The dive into water
in the stillness
the sounds of another world
bubbles speak mystique tongues

without shirt
standing in the middle of
the night, right there on the street
and take the shower
nature provides in
the storm

to lie naked in the forest
as sun seeps from the gaps
of swaying pine trees
the moss tickling
softly the skin

the eyes of your daughter
when she turns to you
and looks up, smiling
uttering not a word:
I love you so

the distance between life
and death has no
measure but
short experiences
that overcome death
living the ordinary

torstai 30. huhtikuuta 2015

Runo

Ohikiitävä hetki
aisti, tunne
jollaista ei tule
toista
ei kellekään
ei minulle
koskaan enää
tartun välähdykseen
pusertaen aistin
tunteiden läpi
suljen silmät
unohdun itseeni
ja päästän irti
paperille