Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Etanan armoa

Ole armollinen
itelles
sano etana
aloitellessaan liu'untaa
katolle seitsenkerroksisen
pitkin ränniä

torstai 25. kesäkuuta 2015

Hullujen huone

Hullujen huoneessa
seinillä on korvat
käytävät ammottavia suita
hiljaisuudessa

hulluilla ei ole nimiä
eikä hoitajilla
persoonaa

sääntöjä säännöiksi
köykäisille
arvaamattomille
kirjoitettuna kansiin
vihkosiin
ja leväten
syleilyssä omertan

kaikki lasi läpäisee
salaisuuksia
seinien kuunnellessa tarkkaan
silmiä siellä täällä

kaikki seurannassa
seulonnassa

hullut tekevät
ympäristöstä itsensä
sulloen sanansa
syvälle mieleen
     muhimaan
        sanoista
             ajatuksiksi
                  teoiksi

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tuttuahuttua

Pilviutua, huttua
hattaraa
ajatusteni päivät
hattaraa
tuulen tahdossa
ajelehtien, heiluen
heijuen
ankkuria pyytäisin
elämäni päivät
utua, huttua
siihen köyttä sitoa
vyöttää utua
ankkuri pitää ja
pysyy,
köysi ei
hutuista uttua
päässäni
karkaavat lopulta
vailla hattaran haiventa
ne omistan

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Elämä

Niin monta vuotta
niin tuhannen tuhatta päivää
niin vähän sanoja
niin paljon turhia
montako todellista tekoa
niin vähän joilla oli mainittavaa merkitystä
niin monta muistoa
pienen pientä pikkuruista
hämärässä häilyväistä
suruja ja tuskia, suurempia taakkoina
kuin kuorma-auton lavalta kaadettuna
niin vähän iloja
vaan silti suuren suuria
hehtaarien kokoisia hetkiä
muutamia unelmallisen unohtumattomia
onko onni niissä

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Valmis

Metrilti multaa
puisen laatikon
päälle löivät
joko on valmis
entäs jälkeen jotka jäivät

ei jäänyt kesken
mitään
imuri ja viinilasitkin
testamentattiin
vaan jäikö kellekään
sanottavaa
kuultavaa

laski jokaisen ruuvin
naulan laastin
tarkaten teki 
mitaten alla suurennuslasin
kaiken varta vasin
tuli talo
ja vannoen valmis
miksi ja mitä varten
oliko valmis

kului  vuoskymmenet
asteli ja katseli
lattiaa seiniä naputteli
purkuun menee
sanoi mestari
laitettiin tasalle maan
siivottiin hienosti
tuli valmis

miltä se näyttää
linnun siivin taivaalta
silmin
maasta mustan muurahaisen
aamun valosta illan hämärästä
kokeile kiikareilla
kaukoputkellakin kaukaa varmaan
huomaa valmiin
laitas putki toisia päin
valmis?