Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Pako putoavissa lehdissä

Maa huokuu
kesän ja talven vastakkaisuutta
aivan kuin eroa elämän
ja kuoleman

horros
kaipuun pitkä uni
ja toiveiden

turhan tuttu
maku pihlajanmarjan
likeltä makean vaan happaman
aina loppuun asti

maa tuoksuu mädältä
kuin harakka
naapurin kissan nylkemä

viivyn väliä pelon
tulevaisuuden voiman pitää kiinni

vaikkakin lehtien on sanottava jäähyväisensä
laskeutua käydä vanhaksi väreiltään mädäntyä ja kuolla


niitty pitelee laihoja jämähtäneitä pilviä
päällänsä ja lennän niissä
paeten pois




*****************************



Escape With Falling Leaves

The soil oozes
the difference between summer and winter
as I the difference between life
and death

hibernation
the long sleep of desire
and wishes

all too familiar
taste of rowan berry
almost sweet but bitter
'till the end

dirt smells rotten
as the magpie
skinned by neighbor's cat

I linger between fright
of future the strength to hold on

even if the leaves must say adieu
fall turn old with colors rot and die
the branches stay strong

lea holds skinny stuck clouds
upon it and I fly in them
and escape till

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti