Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Reality säikähtäneenä kuoliaaksi

Tässäpä teille: 24/7, realityä ja saippuaunelmia
yksinkertaisuuksia yksinkertaisille
aivonsulattajille tai wannabeelle

todellisuus säikähtäisi kuoliaaksi
nähdessään peilikuvansa
ja niin myös TV
realiteettinsä

tätäkö varten minut on tehty?

torstai 23. kesäkuuta 2016

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet, kaukana
kuin unelmat
jos luovutamme
ja teemme  niistä vain
päiväunia

etsi ystävä,
kaksi, unelmoikaa yhdessä
samaa unelmaa

älä ole hullu
ja tyydy kuuhun
varmasti keräilemme
matkalla tähtien loistoa



Köysiä, myrkkyjä ja aseita

Voi kun oisin
kansalainen U S ja A:aan
oisin jo Walmartista
ostanut oman

mennyt tähtitaivaan alle
tuntenut kylmän piston leuan alla
katseeni Orionissa kiinni
ja lähtenyt kivuttomasti täältä

tai oisipa mulla malja verraton
vanhaa kunnon myrkkyjuomaa
voi, mikä ihana lähtö ennen loppua päivien
sikarin kera ehkä viinin tai
peräti konjakin ellei
sitten liian hienoa pilattavaksi
kitkerän myrkyn kera

mutta ei, ei täällä eikä tässä ajassa
saa edes kunnollista reseptiä insomniaan
vaihtoehdot harvassa: köysi niin barbaarinen
ja ranteet, oi, taidan jäädä
paria tuumaa vaille vajaaksi miehestä

siis "tässä seison, enkä muuta voi"*
ja sittenkin - kirjoitan taas ja
uudelleen naimisissakin
nauttien niin välillä suuresti
tuskien sanoittamisesta
elämästäkin



-----------------------------------

lainaus: Martti Luther








tiistai 14. kesäkuuta 2016

Perhosia ja ihmisiä

Perhosia ja ihmisiä
oletko tarkannut perhosen lentoa koskaan
kuin rattijuoppona lentokoneella
lentävät

katso! perhonen, hymyilee lapsen naama
"viaton" mieli
kuinka moni korjaa ritariperhosen
sen olevan?

värein kirjavin muodoin
monin kuten
mekin
polttomerkittyinä selkeästi
erottavin elämin
sisältä ja päältä
me

perhoset saaliina läpi
koko elämän
suhteellisesti suurimman
osan eivät todella
elossa ollenkaan

perhosia tuulessa
ajan

kuvittele pisara ilmassa
laskeutuen päällemme
kesken huteran
lentomme

elämän saaliiksi
perhosverkkoon tai
paljain käsin
valtava on vaikutus sillä
miten tulkitsemme elämää
sisällämme

mielikuvana kirkas,
Värikäs lento päiväkin aurinkoinen ihmisen käytöstä kahlitaan säännöin ja lakisanoin omaksi suojelukseksi

muutoin varjojen mailla
asuvat ajatulsemme


tiesithän varmaan perhosista
90%:n elävän yössä

niin on meidän elettävä lentomme
ilman itsepetosta

metamorfoosi tapahtuu vain
lapsesta aikuiseksi
muuta ei ole
ilman asiain kieltämistä


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Nipullinen elämää

Elämä
on nippu sanoja
uudelleen ja uudelleen
ne järjestän
sovituksiksi,
tunnoiksi päivien

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kunpapilviä

Nurmikolta maaten
näkee kauemmaksi

kuinka taivas on kuin
pakkaslunta ja kinoksia
talvisia dyynejä
tuulen taitavasti puhaltamia

limittäin
     lomittain
          liimattuna
      kirjavina
  kumpuina

tuhansittain tuhansia
tauluja hetkissä

pääskyltä päiväksi
siivet jos saisin
tai olisipa sivellin
jolla voisin itsekin

milloin
me lakkasimme
katsomasta

maalaamasta








sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Rakastan (vii)

...koska

tiedän
sinun minua
huolimatta kaikesta

ja koska et koskaan unohda
kysyä minulta
vieläkö
sinua

Rakastan (vi)

...koska

säteilevä tuoksuu
huoneeseen sinun astuessa
sisään

kuin avaisi ulko-oven
kesämökillä
aamulla

lintujen viserrykseen
ja hellän tukahduttavaan
kesän lämpöön

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Luonnon kierto

Nuotion loimussa katseelta piilossa
pienen pieni puro elelee vierellä
kumpainenkin visertelee
luonnon nuotein
jatkuvuuden

vuosisatojen sekoittunein
tullein mennein;
puro jatkaa
juoksuaan

estettynä
etsii tiensä uudelleen
kuivuudessa
loikoilee laulellen
laulunsa
hiljalleen

tuntee ajan
kierron kulun kaiken
ympärillään elävän

kuuntele

kertoo levottomalle
sydämelle sen
laulun vakuuttaen
kaiken aina pysyvän
tanssissaan jatkuvassa
elämäänsä ympärillään
toistaen
ihmisen, jänön, tähkien
kukkasten ja metsien
maan vuosien
virrassa kaiken sekoittuen

ei ajatukset hytise, ei
heilu eikä huoju
kun kuuntelee maata
sydämellä mielellä
virran mukana
puron

aamun tuoksu
läpi nuotion savun
vailla kireyttä
levollisna
virrassa
maan


Kuolemaantuomittu

 Kalterit
pysyvät ennallaan
liikkumattomina
eivät koskaan lämmenneetkään minulle
käsi kädessä olemme kuitenkin
viettäneet aikoja

tahdikas, asia, jota en koskaan oppinut
nyt irraallaan, jotakin minussa
47 tuntia 12 minuuttia
aikaa oppia kaikki mitä tulee tietää
hämmentynyt, varma vain siitä koska
he eivät tienneet
kumpi on parempi; pohdiskelen

---------------------------------------
"Death  Row" oli innokkeena tällä pohdiskelulle...ei ihan
helppoa yrittää laittaa itseään kuolemaantuomitun saappaisiin,
mutta yritin ainakin

torstai 2. kesäkuuta 2016

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet kaukana kuin
unelmat jos
lakkaamme
ja sallimme niiden
päiväuniksi tulla

löydä ystävä, kaksi,
unelmoikaa yhdessä samaa
heijastusta toiveiden

älä hullu kuuhun tyydy
kun varmaankin kahmimme
tähtiä matkaamme


Muutama rivi kirjaimia

Kahdeksannella luokalla
itseni kadottaneena
ymmärryksessä vain etten
ollut mitä olin

tiesin varmuudella
olevani vain varjoja
muiden ajatuksista

suosittu, paikallinen
kuuluisuus, k-o-l-m-e-t-o-i-s-t-a
vuotiaana

hukassa pyörteessä
rikottujen sääntöjen, sydänten
ja jonkin sisälläni

tuskasta inhoksi
olivat ensimmäiset selvät ajatukset
piiloutuneena oivallukselta, kääntyen
itseinhoon, viiltoihin
vetäytymiseen, käärmeen
luikerteluun takasin koloonsa

puristettuna elämän eliksiireistä
sisään päin kääntyen sisin ulos
pursuen
palava epävarmuus sisä-
ja odotukset ulko-
-puolella

talviunta jääkautena
kuin sukupuuttoon kuolevana
yksin, yksinäisyydessä eksponentiaalisessa
tutustuin kuuhun
sielunveljiä tähtien ympäröiminä
ja satunnaisina taika-aaltoina
revontulten

kylmä, eloton, ystävien ympäröimä
mutta työnsin heidät pois

myrkkyä hengittäen keuhkoista sydämeen
aivoihin asti juuri niin vähän
ja hitaasti että pysyinkin elossa
nähdäkseni kuolemani  täydenpänä, täytettynä
jatkuvasti luullen räjähtäväni

lopulta löysin tien itsetehdyssä yksinäisyydessä,
ja kyllä, vapahtajani
kirjaimista ja sanoista kirjojen
joihin itseni piilotin

myrkyn laimentamiseen
sanat sain kynästä suuren
runoilijan:

"Kiitos elämästä, äti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen."

Kaikista maailman
muusista
otin omaksi sanat
yksinkertaiset nuo



------------------------------------

Lainaus on Lauri Viidan runosikermästä Onni

I found a way out of my self-made solitude and
yes, I met my redemption
in letters and words of books as I
hid myself in them

I found a way to dilute the poison out
in words of a poet greatest
on the earth:

"Thank you for life, Mother
Few lines I made letters today
That's all. I am happy."

For all the muses in the world
I took upon me
those simple
words

and do still
and forevermore
when levels of poison
run high to be cleansed again
"Few lines...That's all"