Yksi yhdessä

Joka puhuu mulle vierain kielin
joista osan tunnen, osan, kuka tietää
keskustelua, huudahduksia, ehdotuksia
ystäväni, ja joskus,
vihollinen

jota rakastan niin
kunnioitankin
suunnattomin mittakaavoin
ja toisaalla hetkessä
vastenmielisenä kuvoksun

tapanani on helposti panokset korottaa
joku taas tyhjentää koko pöydän

tullaan toimeen, hengaillaan ja jo kohta erotaan
kerran kaksi erottu ja hyvästit heitettykin
mutta seitti on sitkas ja niin elastinen
super-pallona palaa perästä
kuin seinästä



aamuinen viha ja sumea myrsky uikuvassa usvassa
jonkun tuijottaessa peilistä peilaillen
nykyään käännän vain selkää
toki rakastaen

Hulluissa huoneissa

Hulluissa huoneissa
asuukin ihmisiä
joskin suurennuslasilla suunnattomia
erikoisen tavallisia, tavallisen epäkelpoja
elottomia mutta hiljaisia
herätessään hervottomia

hulluudella ei ole rajoja
sille asetetaan ne

ihmisen mieli
opetellaan lokeroilla
rajatuksi käsitteillä
kahlittuna
vahtikoirilla valtavilla valvottuina
sanoilla säännöillä suljettuina
lukoilla, koodeilla
nuotteihin maalattuna
ahdettuna urheiluhalleihin
virastojen vuoronumeroihin
murskattuina muotteihin
käyttäytymisen kaavoihin

ihmisen mieli -
pahat paikat peitellään
sullotaan ja sanellaan
ulos päin on kullattava
ei saa, ei saa, ei saa,
                



                      e  i    sa a,


        eis aa,


                                      e i s a a, 



näyttää naamaa
väriänsä tunnustaa

sisällä saa sairastaa, hiljaa, hiljaa, hiljaa

     hiljaa,
         hiljaa,
             hiljaa

sattua ja satuttaa, kunhan eivät huomaa
ulos anna uljas vuori
painaakohan paljon kannatella
muskeleiltaan mieli luja,   munankuori
kestää kestää kehuskella
näyttää nätiltä näiverrellä
ennen rakoa, reikää ensimmäistä

hulluissa huoneissa mielet
matelee murskattuina, lehahtelee
lentoon lepakon lailla
valoisassa vaikeassa vaikertaen, vauhtia
liikaa valkoisille huoneille
vapautetuille vaarallisista, ärsykkeistä
sääntöjen sisätilat sattuvat, lepakon
luonnolle

hulluissa huoneissa mieliä
valtavia, pienen pieniä

hulluissa huoneissa
lukittuina taakse ovien

hulluissa huoneissa
asuu mieli vailla
ymmärrystä lukoista mielen
ymmärtäen vain lukon kielen


-------------------------------------------------
hmm...en tiedä oikein itsekään. Neljästä pätkästä
yhdeksi. En tykkää kirjoittaa liian pitkiä; laatu kärsii, focus.
Pitäisi jaksaa vaihdella tempoa tai tyyliä. Tämä menee
hieman monotoniseksi paasaukseksi, mutta aihe kuluttaa...
ja pakottaa...
löysin muistiinpanoja neljästä eri paikasta; kaikissa mainittiin
"hulluissa huoneissa...."

Musta mieli murhaamassa minua

Vanki
pääni sisällä pääni
sydän suljettu
ahtojäillä

vastaanottavainen?

kymmenellä keihäällä
lävistettynä
murhaavan
piikikäs ihmiseksi

auringon syksyinen valo
ei
lämmitä
se kiusaa
tuulettomassa tilassa
kuin taskulampulla päin näköä
on sen valo

ai, väärällä jalalla?

väärällä keholla
on asiaintilan aliarviointia

väärässä elämässä

olisiko siinä?

vihalla ei ole rajoja
kääntyessään sisään
syvälle
ahdistettuna hiljaisuuteen

ohikulkijan huoleton hymy
viiltää pahemmin
kuin ranteet auki
katkeruus kaivaa kolonsa
kaikkialle ja
laajentaa mielesi
maailmankaikkeuksiin
makealla myrkyllä

joku toinen päivä

antakaa
pikemmin elämä

tai kuolema

Hullujen huone

Hullujen huoneessa
seinillä on korvat
käytävät ammottavia suita
hiljaisuudessa

hulluilla ei ole nimiä
eikä hoitajilla
persoonaa

sääntöjä säännöiksi
köykäisille
arvaamattomille
kirjoitettuna kansiin
vihkosiin
ja leväten
syleilyssä omertan

kaikki lasi läpäisee
salaisuuksia
seinien kuunnellessa tarkkaan
silmiä siellä täällä

kaikki seurannassa
seulonnassa

hullut tekevät
ympäristöstä itsensä
sulloen sanansa
syvälle mieleen
     muhimaan
        sanoista
             ajatuksiksi
                  teoiksi

Pyörälle pääni hyörinkö häärin

Sanapeli
pyörii hyörii
lailla hyrrän viivoin värein
satunnaissanoja generoi
pääni
kuin lasten synttärijuhlat
suoltaa kuudesta suusta samalla kertaa
merkityksettömiä

tulevat sisältä syvältä
etsin niihin järjestystä
antaudun