Suudelma jäähyväisiksi

Sanasi
lävistävät minua
kuin tuhannen neulaa

tuskan helmiä
veren kyyneliä
jokaisessa ikinä inahdetussa
rakastan sinussa sinulle sävelletyssä

vain ainoastaan sinulle

lauseita jotka tuomitsevat
unelmani lentämään
halvaantuneina

ilman sinua

minuutit taivaissa
muistojesi vierellä
vaihtuvat tunneiksi ahdistusta
polvillani anellen sinulta

edes suudelmaa hyvästiksi

hautaani mukaan laskettavaksi




----------------------------------

A Kiss Goodbye

Your words
pierce me with
thousand needles

pearls of pain
droplets of blood
inside every uttered
I love you ever composed

solely for you

sentences that sentence
my dreams flying
paralyzed

without you

every minute in heaven
in memories beside you
turns into hour of agony
on my knees pleading

for at least a kiss goodbye

to take with me to my tomb

Toivo

Yö vielä muistaa
jäätyneet itkut

kuistin portailla
vaellan ajoissa paikoissa

ilmapallona tuulessa
pitkällä langalla
jäätyneellä maahan

sytkärin liekki väpättää henkäyksen
lämmintä hetkeksi

kuu koettaa morsettaa minulle
jotain välistä hajanaisten
sekopäisten pilvien
hukassa huitelevien

jalat jäässä
sormet tuskissaan
etsien lohtua nikotiinista

ei edes savua tiedä
minne mennä sen kuuluisi

ja minä istun


paikallaan

ihmetellen puita
tuomittuja tähän kerta kertaalleen

alastomina raiskattuina julkisesti
juuret piilosilla roudassa
ja ne silti vain
kestävät odottavat ja kärsivät

kunnes aurinko haastaa
pahantahtoisen kylmäkiskoisuuden
talven kuningattaren ilkeän vallan

vielä tietoisina
kierron kyltymättömästä jatkumosta

toivo
Et tu, Brute







----------------------------

Hope

Night still remembers
the frozen cries

on the porch step
I wander in places and times

a balloon in the wind
with a long string frozen
to the ice on the ground

lighter flame flickers breath
of warmth for a second

moon tries to Morse to me
something through shattered
all confused clouds
that run lost in disarray

feet cold
fingers in agony
seeking solace in nicotine

even the smoke doesn't know
where it ought to traverse

and I sit
still

amazed of the trees
destined to this over again

raped naked in public
roots hiding in frozen ground
but still they do
endure wait and suffer

until the sun challenges
malicious frigidity of
queen winter's rule

yet with the knowledge
the cycle keeps on spinning

hope
Et tu, Brute

Aurinko joka ei paista

Hän leikkien
leluillaan
turisten tarinoitaan
tästä maailmasta irrallisia
kuin hamsteri juoksupyörässään

sanat kulkevat ohi tuulen lailla
hymyilen kun hän katsoo minuun
teeskentelyä

naamari  peittämässä
haavoittunutta ja haurasta
jotain jota en osaisi selittää

lasken sekunteja jotka menetän
aikaa olla hänen kanssaan
kuunnellen riemullista leikkiään

leikin aurinkoa vaikka
olen jäässä sisuksiin asti
silmät sulaen
paineessa
leikkiaurinko ei
lämmitä vähääkään

tämä talon höskä
murtuu kyllä maahan


milloin ja kuinka ovat kysymykset
ja miten käy raunioiden
mistä niille voimaa
rakentua uudelleen

rakastamaan ja tuntemaan sen
hymyilemään kuin aurinko joka paistaa





-------------------------

Sun Not Shining

She's playing with
her toys and
chattering her narrative
detached from this world
like hamster running its wheel

words pass me like the wind
I smile the times she turns towards
a pretense

a mask to conceal that
wounded and fragile
the way I could never explain

I count the seconds I'm loosing
time to be with her
listening her cheerful play

I play the sun
though I'm frozen inside
eyes melting
from the pressure
play pretend sun does not
warm anything

this shackle of a house
will come down

when and how are only questions
and what about the rubble
from where the strength
to build up again

to love and feel it
to smile as sun that's burning

Rakkaus kahleissa

Kosketuksesi
katkera kuin
pyytääkseen minua jakamaan
pikarin myrkkyä

pidät minusta kiinni
mutta tiukkaan

levoton
kireä
lintu
häkissä

rakastan sinua

mutta kunnes kuolema
oikeastiko?





--------------------------------------

Love In Chains

Your touch

venomous like
asking me to share this
cup of poison

you hold me
but tight

uneasy
strained
a bird
in a cage

I love you

but to the death
for real?

Peili

Peiliin
katson suoraan läpi
tai en ollenkaan

kuin kaksoistornit
kipuni palaa
tällä saarella
itse kyhätyllä
yksinäisyyden

putoan polvilleni
vain verhottujen silmien
katseiden alla

haistan lihan kun
se palaa
tupakalla

hyöryt kiihottavat ennemmin
kuin satuttavat

arvet eivät parane
koskaan
mutta sattuvat vain
sisällä

aurinko luimuilee vilkuillen
sillan alle jonne

nukahdin

reflektoi paremmin
kuin itse minä
joka katsoo ohi ja taakse
aivan kuin
kaikki olisi hyvin

keittiön pöydällä tanssien
kultani kera kahden leipäveitsen
nukahdin kait minäkin
heräämättä
ajoissa




niin tanssii kultani
kohta neljäntoista  kuukauden


peilissä
karkaistulla teräksellä
kahden kesken valintoja
erehdyksistä eteenpäin



syyttää joko muottia
tai tekijää
ja  lähteä kutomaan
arpia


**************************

epätoivoinen yritys käsitellä menneisyyden kipeimpiä paikkoja
muutoksia alkuperäiseen, kun ei taipunut ja se oli susi muutenkin...
ehkä näitä ei koskaan saa paperille, mutta käsittely kuitenkin helpottaa
hieman, vaikka arvet eivät koskaan paranekaan....ehkä niiden ei ole tarkoituskaan
tai tarkoitus nimenomaan on, etteivät ne parane, jotta muistaisi mistä on tullut



------------------------------

Mirror

In the mirror
I look straight through
or not at all

like the twin towers
my hurt burns
in this island of
self-constructed
solitude

I only fall down
on my knees
when all eyes are
veiled to see

smell of flesh when
it's burned by
cigarette

fumes rather excite than
bring up the pain

the scars
they never heal but
only hurt inside

sun lurking to glance
under the bridge one
fell asleep

mirrors better
than actual me
still one looks past and beyond
as if
all is just fine

on the kitchen table she
parties, my baby, with two knives
apparently I did nap too
failed to awake
in due time

yeah, she is rocking my baby
and soon she'll be fourteen months old

in the mirror
hardened steel
has two choices
to choose to move on

blame the mold or
the maker
and start gathering
the scars

Elämän arpapeliä

Savu vuolee satunnaisia kiekuroita
katseeni kahlitsemana
aika on pysähtynyt taas kerran
käytävälle
jolle muistot ja  tapahtumat ovat
varastoidut

klaustrofobia haukkoo ja yskii
naiivi tyhmyys joka toi
minut tänne taas
vollottamaan

aikajanan piste
joka tulisi valita
kääntääkseen aikaa
takaisin tietääkseen
kaiken olevan silloin oikein
en tietäisi sitäkään

teot vaativat ja johtavat reaktioihin
mosaiikkia rakennelmien kompleksisten
ihmisten kanssakäymisten


kertoimet että kävisi pahasti
tai huonommin
elämän arpapelissä

toivo
rintaruokintana alusta alkaen
toivottomuus
jota kukaan ei edes viitsinyt
tunnustaa


entä jos en koskaan valinnut
miksi tulin





--------------------------

Lottery Of Life

Smoke makes its random like loops
in my stare
time has stood once again
in the corridor
where my memories and actions
all are stored

claustrophobia gasps and coughing
naive stupidity that brought
me here again
sobbing

the point in time
that I would have to choose
to turn back time and know
all would just be right
I wouldn't even know that

action calls and leads to reaction
the mosaic of such complex structures
the human interaction

odds of going bad
to worse
lottery of the living

hope
breastfed from the start
hopelessness no one even bothered to
acknowledge

what if I never chose
what I became

Pieniä kuolemia

Kuolla sen tusinan pientä kuolemaa
ajassa kuun kiertävän meidän

peloissani kännykän piippausten olevan
jotain jota harkita
joksikin
johon pitäisi vastata
kauhu siitä että se oikeasti soisi

tunnen ryöminnän, kaverin piiloilulle
kyljen kääntämisen ja teeskentelyn
olevani vielä tai edelleen unessa

omat pienet enkelini pääosassa
niin kauan kaivatut
toisinaan pois
toivotut

jos ei muuten niin näkemästä
minua tällaisena





-----------------------------

Little Deaths

To die a dozen little deaths
in the time the moon races around us

afraid of the mobile peeps to be something
one should consider
something
to have to answer to
the terror if it would actually ring

I know crawling, a friend with hiding
the turn over and make believe
I'm already or still asleep

my little angels in starring role
so much longed for
yet I would at times
wish away

if only not to see me
this way

Betonin murusia

Mustaa
paksua ja vahvaa
kuin betonia
ja silti revittävissä riekaleiksi
jälkeen halkeaman
toisen ja jälkeen sen
murjottuna päivä
päivän perään

ja kuka olet sisältä
murentuu
kyyneliksi yhdestäkin
sanasta
normaalisti niin yhdentekevästä

tyhjyys
riittävän avara
kattaakseen galaksillisia
hiljaisuutta
tuskaa

matelevat mutinat kun yrität
uikuttaa kuinka tunnet
ei mitään
sen sisällä -
kaikki avaruus
ilman jälkiä elämästä

pyytää apua
yhtä hyödyllistä kuin
viiltää ranteesi

käsittämättömyys



piiritetty
painostettu
yllätetty


varmuudella auringon nousevan
huomenna
turhaan





-------------------------------------------------

Shattered Concrete

Blackness
thick and heavy
like concrete
yet easy to rip apart
after the crack
another and then some
rammed on daily
basis

the basis of who you are
crumble
to tears from one single
word
normally so indifferent

emptiness
vast enough to
hold galaxies
of silence
of pain

the murmurs when you try to
sob someone how you feel
nothing
inside it -
all that space
without a trace of life

reach out
is as useful as cutting
your wrists

uncomprahendability

surrounded
suppressed
surprised

with certainty of sun rising
tomorrow
in vain

Maalissa siellä, vielä

Tiedän tiedän
kuka minä olen
vakuutan sen

mutta näissä myrskyissä
vesi kiehuten vaahdoten
ja pisaroita

myrskyssä
hulluuteen asti analysoida

kohden päämäärää
peräänantamattomana
navigoin

ja tiedän
tahdon tietää
perille saavun

mutta näissä tuulissa
on tuonelan tuntua ja vainoa

natisee inisee vaikeroi
purteni perimmäinen perusta
jo joustaa puu
sen pehmeys alla kuoren

maaliin tiedän
tahdon ainakin vielä

mutta pilvet ja pimeys
vellovat tiellä
tähdittä taistella pimeällä vielä

myrskyveteen olen vetänyt viivan
perille vievän

tahdon
tiedän

toivon pois epätoivon
mutta elämä ympärillä
keskellä
kaiken tiellä

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet, kaukana
kuin unelmat
jos luovutamme
ja teemme  niistä vain
päiväunia

etsi ystävä,
kaksi, unelmoikaa yhdessä
samaa unelmaa

älä ole hullu
ja tyydy kuuhun
varmasti keräilemme
matkalla tähtien loistoa

Sokaistuna näkemään

Raajarikkona horjuen
polvilleni pudoten

raskaasti vajoten
haavoittuneena hajoten
tyrmiin toivon
petollisiin pettäviin
sortuviin

hedelmäsi
kypsynyt, yli ja
lopulta mädännyt
unohdettu
koluttu
lukittu, sinetöity
ja silmät avattu

varovasti, niin niin hitaasti

katsellen raunioihin
rakentaakseen eilisen
palasista, kerättyjä rakennelmia
elämän taidonnäytteistä

tavalla tai toisella
toinen tekee yhden
uudeksi, käytä, ettet tule käytetyksi
hiipuvassa valossa
yön pimeän
ruletissa

todellisuudessa kuun
pimeä puoli antaa
valolle muodon

Kuuleeko kukaan!

Jumissa läjissä
pinottuna sekaisin
kuin takapihan lahoava vaja
täyteen ahdettuna

järjestyksen absuluuttisena nollapisteenä
ladottu ja täynnä
tarpeetonta tavaraa
heitettäväksi liekehtivään uuniin

verbaalinen labyrintti              psyykkinen
muunneltu ratkaisu         
                                            uusinta sisäänpääsyyn
ikuisesti sinun
                                            en muista allekirjoittaneeni
suostumustani
                                                tähän tilaan


                    S    O   S

muutettuna

                 S          M    S

säästäkää  minun                          sieluni


haparoiden muistan
yön pimeimmässä hetkessä
rapisevin sormin
epämääräisen hämärän yössä
sisälläni
kirjoittaneeni

hamahelmillä

 

-----------------------------------

hmm....tykkäsi tästä kovasti alkuperäisenä

ja itseasiassa mielestäni  käännös palvelee hyvin alkuperäistä....sain

jopa tuon SMS:nkin onnistumaan......monilahjakkuus; kirjaimilla, valokuvin ja hamahelmin

ja silti kukaan ei kuule!!!

jep

Jäämurskaa kairattuna

Elämä, jalat
maasta irrallaan, mieli
jäätyneinä järven jäille
lohkareina pirstaleina
kairalla karkaistuna
mieli(i) murskempana muunnoksena

hiljaa
heiveröisenä
toisten tavoille taitettuna
elävästä vedestä kaivaten kairaten
hetkissä hekumana
toivo toivottoman tulemana

jäämurskaa
järven jäällä
kuulla kuullotettuna
pimeässä seisovassa ilmassa
jäässä silmän kantamattomiin

hiljaa
sanatta vailla
tyynni kin jää
sisinnä jäätää
huutaa
hiljaa

päältä märkänä
särkevänä päällekäyvänä
hikenä
hytisyttävinä noroina

vasten kasvoja
maahan laitettuna
kolibrina lintuhäkissä olohuoneen
teeskennellen toimetonta
huoletonta

lennän häkissä
vailla vaihtelevia tuulia
hiljaa


--------------------------------------

ehkä hieman abstrakti absurdi sanahelinä tai siltä vaikuttava....mutta eka suomenkielinen varmaan piiitkään aikaa. ja on se olokin ihan tuon mukainen. "kirjoitus"virheet ovat tarkoituksellisia - tarkistin neljästi lopullisen version. saako niistä sitten kukaan enempää tai vähempää irti, mutta...tuntui hetken hyvältä

Autiomaa

Tiedän sen nyt, ettei ole enää
paluutasi koskaan, ehkä

antaisin mieluusti olla
ja jättäisin sinut haihtumaan
hauraista suonistani
liian kauaksi lääkittyjen sinun
vääntyneen vääristyneen vinosti epätasapainoisen kitkan
aiheuttamien häivähdysten, joita olen
maistellut
sinusta ylhäisyydessäsi

muu viskattuna syrjään häväistynä
hyödyttömänä kaipaukselleni
asukkaana kuolevaisuudessa
autiomaassa

parhaimmillaan saa aikaan männyn
vääristyneen juurillaan sijaa vailla
piskuiset vääntyneet oksat nälkäisinä ravinnolle
kääpiökoivun, jos sitäkään
kärsimässä nälkiintyvää taisteluaan
heiveröinen kyvytönnä antamaan kasvua tai
korkeutta kiivetä tähystämään tulevaan, suunnistaakseen
mahdollisuuksiin toisessa tai toiseen elämään

olet hukassa minulta, poissa, kadonnut
tihkuen elämää minusta
järjetön yksinäisyys aution pustan
nakertamassa sisintäni, kaivertamassa mieltäni
varjoina mustan aukon


 (silti yhä haaveilen sinusta, meistä)


poissa
kuin elämä
autiolta maalta
hetkissä on kauneus
muttei riittävästi ajassa ruokkimaan enempää elämää
mustista aukosta synkin on pustani
surkeus kitkerämpi tuskaa
lymyämässä alla
hymyn ilman
juuria


turhan ohut omistaakseen edellytyksiä
loistaa
tai antaa tai vastaanottaa mitään
mitä keräämään se on suunniteltu


harmaat ovat peitonneet taivaita kuukausia, kauemminkin
painostaen kaiken alleen, orastavan toivon, liikkeen
taivaat käyvät ihon alle häiriköimään sekasortoa
odotan, vaikka se olisi
turhan takana



pilvet synkkenevät ylitse synkimmän mustan
tuli raivoavista salaman säikeistä
jotta silmieni padon, reunaan rakoa, murtua
antaa periksi, ja vapauttaa vuosia viljellyt kyyneleet
autiolle maalle

------------------------------

Tää on hauska. Versio lopullinen numero 4 vai 5... Kirjoitin tämän runon yhtenä ensimmäisenä ikinä joskus 14-15 vuotiaan nimettömänä, mutta nimi nyt olisi luonnollisesti ollut Autio pusta (täytyy ihan lisätä tänne blogiin, koska tämä on jo nähnyt elämää).

Autio pusta on...no, nuoruuden runo. Koetin sitä josks kirjoittaa uusiksi, mutten tohtinut koskaan. Keväällä sitten Runotorstain kuva inspiroi kirjoittamaan runon, joka on blogissani:
http://sumujensilta.blogspot.fi/2015/05/runotorstain-kuva.html

Kuva innoitti ja toi mieleeni Aution pustan, jota hieman hyödynsin. Lopputulos kuitenkin...


En pitänyt sitä onnistuneena. Englanniksi runoja käännellessä olin jo vähällä poistaa koko runon, mutta yritin kirjoittaa sen kääntäessä uusiksi lopulta. AllPoetryssä se sai huomattavan paljoan huomiota ja itsekin olin iloinen lopputulemasta. Ja nyt se on tässä - taas suomeksi, mutta taas erilaisena

Autio pusta: http://sumujensilta.blogspot.fi/2016/02/autio-pusta.html


Ohessa myös Autiomaan alkuperäinen The Barren Land


--------------------

The Barren Land

I now know there will be no return of
you ever again, maybe

I would rather let it be
and leave you withering away from
my sore veins
medicined far prolonged with your
wavering distorted unbalanced friction of
hues mind has tasted
you in your sublime
rest wasted and thrown away
useless to my yearning
resident in mortality
the barren land

at utter most gives life to a pine
distorted with nothing to root in
measly twisted branches out lack of nutrients
a dwarf birch at most
starving suffering survival
a weakling unable to give strength or
height to climb as to scope beyond to navigate
possibilities in or to another life


you are lost from me, gone, away
simmering life out of me
senseless solitude of my puszta
eating away inside, grinding my mind
by shadows of a black hole

(I do still dream of you, of us)


gone
as life from
barren lands viewed
in moments to marked as beauty
but never in time to nurture any more life
blackest of holes of my puszta
forlorn darker than pain
strive away under
smile without
roots 

so weak to have requirements of
shine
nor last to give or to receive any
which it was to harvest, designed


scales of greys have blanketed skies for months, longer
oppressing all under, nascent hope or movement
skies get under your skin, only to disturb and turmoil
I wait, though it be
for sake of waste


clouds to darken beyond the darkest of any black
fire from raging thunders of light
for the dam of my eyes, to crack, crumble
cave, and release along years of harvested tears
to the barren land

Autio pusta

Olo on yksinäinen
kuin autio pusta
jäljellä vain tuska
joka on synkkä kuin musta

(silti yhä haaveilen susta)

ja sen aution pustan
synkän mustan
ikuisen tuskan
kätken alle hymyn
joka ulkoasun tylyn
usein saa
ja silloin maa
altani katoaa
elämäni maan alle vajoaa

silmieni suuren padon
suru kaataa
ja kyynelsadon
vapauttaa

------------------

Yksi ekoista runoista ikinä...joskus 14-15 vuotiaana, rakas, mutta niin epätäydellinen :)

Junan vaunut ja Insomnia

Odotus
odotus joka vain tapahtui
jos kulkisin aikataulujen mukaan
en pistäisi pahaksi

kellot kulkevat, ajan mukaan
laskevat minuutit minulle
tiedä vaikka laskisivat pimenevän röymintäni

hämärää
ennemmin kuin
pimeää

asuinsijoillani
pimeä on varattu uniikille tilalle tietylle
mielelle, joka vie minut kiduttamaan itseni hengiltä omalla mielelläni

yöllä hienot kuut kaupungin valoineen, himot heräilleet,
hänen himonsa kuoli luonnollisen kuoleman uudistuakseen
toivottavasti huomenna, minun synkempää
kujat, jolle se kuljettaa
läpi vie

kysyttäessä antautuisin
miltä istumalta hyvänsä

yöllä hämärän loiston kiduttaessa yhtälailla
ajat kelloissa valaisevat
juuri riittävästi arvioitavaksi kuinka monta vaunua unta
on ohittanut minut

hämärällä kujalla mieleni ei saata minua
loppuun, mutta läpi taas uudelle
kujalle, kaikilla umpenevat kujat, valuuttani ei ole  täällä validia
olen yrittänyt toki kaikkia




autot poissa, kujat kanssa, onnellisena helvetin
moiseen aamuvapinaan, valoihin
kuumentavat minut, mieleni vangittuna pimeään


 -------------------------------------

Käännös...en ehkä niin tyytyväinen tähän, joskin alkuperäinen sekavan
mielipuolinen;  runo jonka kirjoitin unettomana yönä, jonka sisältöä en aamulla
enää mistanut lainkaan...juuri ja juuri, että olin jotain koneelle naputellut.

Näistä syistä lisään myös alkuperäisen tähän oheen

--------------------------

The wait
await that just happened
if I ran on schedules, I would not mind

clocks do, by the time
they count the minutes of mine
I know not do they even count my darkened crawl


dim
rather than
dark


is in
my living quarters
dark is reserved to that unique state
of mind that takes you to torture you a live with your own mind

nights seem to have splendid stars moons city light, a passion rises
her passion died normal little death to renew
hopefully next, mine are darkest
alleys it drags me
through

if asked I would surrender
right from the moment

in night when dim shines torture alike
times on clock's show light
just enough to estimate how many cars of sleep
were there for me

on dim alley my mind's darkness escorted not
to end but through to another
alley, all come with dead-ends, my currency just isn't valid
I have though tried them all

cars gone, allies away, i have the good fortune to Hell
of a morning stumble, lights
heat me, mind still in the dark

Haava viilletty vuosiin

Viilsi syvään
kuoreesi kerran
kivuliaaksi vuosien verran
kituliaasti kasvoit
sitäkään
paikaten haavojas

viilsi pitkään
tarkasti
huolella terävällä terällä
pojankoltiaisetko
ajattelematta
tarkoitusta vailla

viilsin itsekin
vailla tarkkuutta tarkoitusta
viilsin itseeni
kivuliaasti
kerran
holtitta huolella
syvälle sinne tänne

paikkasit
kaarnalla kovetit
laitoit merkin haavalle pääksi
neljä kasvatit
isoa komeaa oksaa
jatkaen elämää kivun päästä
kasvoit monella oksallas
kadun kauneimmaksi
koivuksi perin juurin juhlavaksi

haavan näen miehen
mittaan asti 
kasvoit yli
mutta tunnet vielä
kivun kantamasi

minä
itse vastullinen
kaikesta kärsitystä
aikojen aamuun asti
ikuisessa yössä

viilsin kerran
sinne tänne
vaan huolella hitaasti
ruosteisella
rispaantuneella terällä
syvälle sielun ensimmäisestä
ompeleesta
viimeistä vaille

ommellen umpeen
korjata koetan
nuollen haavaani
vuosien perästä märkivää
murheen

haavani tunnen
miehen mittaan asti
kasvanko yli koskaan
kivuista kauniimmaksi
vaikeuksista vahvemmaksi

Katson komeuttasi oksillasi
haavaasikin
poskelta helmen 
poimin sen
hiemanko mahlan
makuisen

Valon niellyt päivä

Silmälaput
silmille laitan
jään tähän 
sulkeudun 
sänkyyni makaamaan jään 
antaudun 
reliikiksi elävän 

voimat suuret 
siirtää vaikka vuoria 
omani ei edes luomia 
kiinni 
taikka auki 
numeroiden juostua kelloa 
maaliin asti 
kuka ja missä 
edes sulki luomet 
pimeään tuijottamasta 

kadehdin päivää 
niiltä joilla se on 
kiroten yötä 
jossa hapuillen hamuan 
elämää omaani 
pimeässä päivässä 
joka on niellyt valon
keskikesän yöstä

Tule kantamaan minua

Seisoo aika
on huoneet tyhjät
tummentaa

ei liiku mikään
ei sisällä, ei ulkona
en kiinni saa mistään
ei tunnukaan miltään
en toivo, en tahdo, en halua
en pysty

silti alati katseeni
ovelle nostan
jotta saapua voisit

oli kello kymmenen, kolme 
tai puoli kaksi
vaikka tiedän sinun vartin yli neljä saapuvaksi

Umpikujia ja solmuja

Mietteitä mustia
tajunnan takaa
täynnä pääni

ei
ei riitä
enää itsesääli
varastot sen 
ehtyneet on
umpikujia ja solmuja
tyhjyyden turhaumia
sanatonta tuskaa
hiljaista hiipumista
kohden kuolemaa
kalseampaa kosketusta
elämän ilman iloja

nauran vain
itsekseni
itken
kyynelittä
unissani
unelmissani
etsin itseäni
suunnistan surussani