Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suru. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. lokakuuta 2017

Rakkauden polttimo



Pidän kiinni
kiinni jostain
jostain joka
joka tuntuu niin

katkaisin elämällä jokaiselle
polttimolla jäänne
valoa sekunniksi
ennen kuolemaa

mutta minä pidän kiinni
polttimosta nyrjähtäneestä rakkauden
loistavasta lauluja elämän mitäs jos
pimeässä muistojen labyrinttiin eksyneenä

eilisten jotka eivät kestäneet
kompuroivat aika
aikaa sitten

minä pidän kiinni


--------------------------------


Bulb Of Love

I hold
hold on to
on to something
something that feels so

life has a switch on all of us
bulb has reminiscence
of light for a second
before it dies

but I hold on
bulb of love gone wrong
shining songs of what if in the
dark of the memories lost in labyrinth

of yesterdays that didn't last
and crumbled a time
a time ago

I hold on

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Piirretty tähtikuvioihin


Sydämeni päivät perätysten
eilistä, eilisvuotta kohden
jossa elän ja hengitän
sinun tuhansia melodioita
sirkuttavan hehkeitä, musertavan hulluja

aikoja jotka sitoivat kätemme
yhteen liimatuiksi, toisiin eksyneinä
ei vain hetken hekumaksi
vaan kaiken ajan kattavaksi

oi tähtiä joita kaappasimme
matkallamme läpi galaksien
unelmiemme

katson tähtiin, sinun, tuikkiviin
vaikeroiden vaivalloisesti, yrittäen
jalat maasta irrottaa
sielusi taiatta hukassa
tähtikuvioissa
katoavissa ilman kahta
ilman meitä

---------------------------------------------

Stellar Connection

Everyday my heart sings
for yesterday, yesteryear's
where I live and breathe
your thousands of melodies
chirpily glad, and miserably mad

times that held our hands
intertwined, lost in one and another
not just once in a while but
all of the time

the stars that we took on our
way to the galaxies made of dreams

nowadays I look at stars you twinkling to me
finding it so hard still
to detach from ground on my own
lost without the magic of
soul of you and stellar connection
that only exists in  w e
 
 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Saapui sinkitty syksy

Laimennettuna lämmössään
vaan virkeänä
sinkittynä säteissään
syksyn on auringon
kultainen kajo

ohuen ohut rapean kireä ilma
kuin jännittyneenä, valmistautuen jo
päiviin painaviin raskaan raastaviin
talvea pohjustaviin

uikuttavin sanoin
huikkasi kesä jäähtyväisensä
varkain, jotten ehtinyt kiinni saada ennen
lähtöään, kaiholla vastaan silti perään
tuothan vielä takaisin
mulle elämän



------------------------------------------------------
Okei, mielenkiintoista. Ensimmäinen näin päin; englannista
suomeksi. Tämäkin vaatii harjoittelua näköjään. Outo tunne,
kun tuntuu, ettei osaa suomea....sanat hukassa.

Toisaalta kovin pirtsakkaa, koska runo muuttui taas eikä tarvitse
kysellä runoilijalta kelpaako käännös, kun ei löytynyt sanoja...
Tälle runoilijakääntäjälle kelpaa; rima pidetään matalalla.

Ps. jätin tahalteen tuon "ohuen ohut rapean kireä ilma" säkeen
hieman rugged(?!?!) rosoiseksi ja olevinaan kireäksi mitä rivi kuvaa.
Olisi kiva kuulla kommentti toimiiko vai viekö muuten  niin kauniisti
soljuvan lennon (niin varmaan.....)

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Elämä

Niin monta vuotta
niin tuhannen tuhatta päivää
niin vähän sanoja
niin paljon turhia
montako todellista tekoa
niin vähän joilla oli mainittavaa merkitystä
niin monta muistoa
pienen pientä pikkuruista
hämärässä häilyväistä
suruja ja tuskia, suurempia taakkoina
kuin kuorma-auton lavalta kaadettuna
niin vähän iloja
vaan silti suuren suuria
hehtaarien kokoisia hetkiä
muutamia unelmallisen unohtumattomia
onko onni niissä