Täyttymys

Kun olen poissa
aurinko hellii ja
suutelee poskelleni
sanoakseen: hei

lempeän tuuhea tuuli
kuin äitini ääni
herättää aamuun jollaista
ei koskaan ollut
vuoripuro sirkuttelee
lepertelee tuoreuttaa
virkistäen
kahdet hymyt
loistavat lähestyen
täyttäen kaiken sen
mitä etsin elämäni auringonlaskut
kun olen poissa

Äiti

Tiesitkö hetken, tunsitko sen
kuulitko kohinan
minut

silloinko aloit punoa
  köyttä
valmiiksi kertoja tarvittavia
  köydeksi vetää maailmaan
silläkö vyötit umpisolmuna sinuun
perässä  pulkassa hinaten
asfaltilla sen raskaan alun
ja sille jatkon, jaksoit
asetit rajat kuin koiralle kaulaan

mistä syntyi se ankkuriköysi
senkinkö teit
ja kuinka sen osasit
joustavan kestäväksi
pitkin kapinaa pakoilin vaikeuksiin
oli valmiina tehtynä, tietenkin
miten jaksoit tehdä senkin, ja heittää
  pelastusköyden

keksin keinon kirveellä katkaisin köyden
irtosivat päät sen
toisen sännätessä vapauteen
toisen pitäen kiinni omastaan
erkanivat suunnat
juoksussa minun katosikin

hukassa köydettä kyykyssä itkin ilman suuntaa
keinon kirveellä keksin
kiveen kirjoittaen
ÄITI: onko sinulla köyttä kotiin
kyllä,  
aina