Kahdeksannella luokalla
itseni kadottaneena
ymmärryksessä vain etten
ollut mitä olin
tiesin varmuudella
olevani vain varjoja
muiden ajatuksista
suosittu, paikallinen
kuuluisuus, k-o-l-m-e-t-o-i-s-t-a
vuotiaana
hukassa pyörteessä
rikottujen sääntöjen, sydänten
ja jonkin sisälläni
tuskasta inhoksi
olivat ensimmäiset selvät ajatukset
piiloutuneena oivallukselta, kääntyen
itseinhoon, viiltoihin
vetäytymiseen, käärmeen
luikerteluun takasin koloonsa
puristettuna elämän eliksiireistä
sisään päin kääntyen sisin ulos
pursuen
palava epävarmuus sisä-
ja odotukset ulko-
-puolella
talviunta jääkautena
kuin sukupuuttoon kuolevana
yksin, yksinäisyydessä eksponentiaalisessa
tutustuin kuuhun
sielunveljiä tähtien ympäröiminä
ja satunnaisina taika-aaltoina
revontulten
kylmä, eloton, ystävien ympäröimä
mutta työnsin heidät pois
myrkkyä hengittäen keuhkoista sydämeen
aivoihin asti juuri niin vähän
ja hitaasti että pysyinkin elossa
nähdäkseni kuolemani täydenpänä, täytettynä
jatkuvasti luullen räjähtäväni
lopulta löysin tien itsetehdyssä yksinäisyydessä,
ja kyllä, vapahtajani
kirjaimista ja sanoista kirjojen
joihin itseni piilotin
myrkyn laimentamiseen
sanat sain kynästä suuren
runoilijan:
"Kiitos elämästä, äti
Pari riviä tein kirjaimia tänään
Siinä kaikki. Olen onnellinen."
Kaikista maailman
muusista
otin omaksi sanat
yksinkertaiset nuo
------------------------------------
Lainaus on Lauri Viidan runosikermästä Onni
I found a way out of my self-made solitude and
yes, I met my redemption
in letters and words of books as I
hid myself in them
I found a way to dilute the poison out
in words of a poet greatest
on the earth:
"Thank you for life, Mother
Few lines I made letters today
That's all. I am happy."
For all the muses in the world
I took upon me
those simple
words
and do still
and forevermore
when levels of poison
run high to be cleansed again
"Few lines...That's all"
