Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

maanantai 27. marraskuuta 2017

Elämäni laaksot

Rypyt otsani
karhealla iholla

elämäni laaksot
kokemuksen joet niissä
virtaavat rauhaisasti ohi

ei mikään omaisuus ei paikka
voi määrittää ei totuudenmukaisesti

tuijotukseni tuossa oksassa
ei kerro mitään erityistä

toinen silmä siristäen puolittain kiinni
johdosta säteiden valoa välistä livahtaneiden
punaisiksi maalattujen pilvien kuolevan päivän

laaksojen virtauksissa
olemassaoloni
ainoa omaisuuteni

hiljainen hymy kasvoillani kun
kaikki on valmista




*******************************


Valleys Of My Life

 

The wrinkles on my
forehead's rough skin

valleys of life
rivers of experiences
flow gently by

no possession nor place
can define not truly

my stare on a branch that
holds nothing special

other eye half closed squinting
due to the rays of light slipping between
red painted clouds of dying day

the currents in the valleys are
where I belong
my only property

the silent smile on my face when
everything is due