Yksi yhdessä

Joka puhuu mulle vierain kielin
joista osan tunnen, osan, kuka tietää
keskustelua, huudahduksia, ehdotuksia
ystäväni, ja joskus,
vihollinen

jota rakastan niin
kunnioitankin
suunnattomin mittakaavoin
ja toisaalla hetkessä
vastenmielisenä kuvoksun

tapanani on helposti panokset korottaa
joku taas tyhjentää koko pöydän

tullaan toimeen, hengaillaan ja jo kohta erotaan
kerran kaksi erottu ja hyvästit heitettykin
mutta seitti on sitkas ja niin elastinen
super-pallona palaa perästä
kuin seinästä



aamuinen viha ja sumea myrsky uikuvassa usvassa
jonkun tuijottaessa peilistä peilaillen
nykyään käännän vain selkää
toki rakastaen

Maalattu auringonnousu

Veriset taivaat
revin ylleni
Tuonelan tummemmasta
mielen mustan
matkustajasta

lehdettömänä juurillansa
alastomana ohikulkijan
osoittamaksi

ruma kuin ruumis
eloton ainakin

katson alle oksiltani
mädänneinä mättäinä
elämäni lehtiä
tuulehen tarttuneita
toisten kuolohon sekoittuneina

mädänneinä mättäinä

haikeina silmäilevät
silmäni vesissä
laskuja värjättyjä auringon
menneillä tehdyillä
kauniin punakellertävin
vaan haikeita kaihosta kajahtaneina
todesta irrallaan kuin
sijoiltaan sujahtaneet

auringonnousuni hiipivät
äänettä luimuten
pilvien päällä

elämä tahtoo olla
minulle ikuinen talvi
kevään kirkkainkin aurinko
on vain taulu
noviisin onnettoman kokeilun
luomus
tunnetta paitsi

Hulluissa huoneissa

Hulluissa huoneissa
asuukin ihmisiä
joskin suurennuslasilla suunnattomia
erikoisen tavallisia, tavallisen epäkelpoja
elottomia mutta hiljaisia
herätessään hervottomia

hulluudella ei ole rajoja
sille asetetaan ne

ihmisen mieli
opetellaan lokeroilla
rajatuksi käsitteillä
kahlittuna
vahtikoirilla valtavilla valvottuina
sanoilla säännöillä suljettuina
lukoilla, koodeilla
nuotteihin maalattuna
ahdettuna urheiluhalleihin
virastojen vuoronumeroihin
murskattuina muotteihin
käyttäytymisen kaavoihin

ihmisen mieli -
pahat paikat peitellään
sullotaan ja sanellaan
ulos päin on kullattava
ei saa, ei saa, ei saa,
                



                      e  i    sa a,


        eis aa,


                                      e i s a a, 



näyttää naamaa
väriänsä tunnustaa

sisällä saa sairastaa, hiljaa, hiljaa, hiljaa

     hiljaa,
         hiljaa,
             hiljaa

sattua ja satuttaa, kunhan eivät huomaa
ulos anna uljas vuori
painaakohan paljon kannatella
muskeleiltaan mieli luja,   munankuori
kestää kestää kehuskella
näyttää nätiltä näiverrellä
ennen rakoa, reikää ensimmäistä

hulluissa huoneissa mielet
matelee murskattuina, lehahtelee
lentoon lepakon lailla
valoisassa vaikeassa vaikertaen, vauhtia
liikaa valkoisille huoneille
vapautetuille vaarallisista, ärsykkeistä
sääntöjen sisätilat sattuvat, lepakon
luonnolle

hulluissa huoneissa mieliä
valtavia, pienen pieniä

hulluissa huoneissa
lukittuina taakse ovien

hulluissa huoneissa
asuu mieli vailla
ymmärrystä lukoista mielen
ymmärtäen vain lukon kielen


-------------------------------------------------
hmm...en tiedä oikein itsekään. Neljästä pätkästä
yhdeksi. En tykkää kirjoittaa liian pitkiä; laatu kärsii, focus.
Pitäisi jaksaa vaihdella tempoa tai tyyliä. Tämä menee
hieman monotoniseksi paasaukseksi, mutta aihe kuluttaa...
ja pakottaa...
löysin muistiinpanoja neljästä eri paikasta; kaikissa mainittiin
"hulluissa huoneissa...."