Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaipuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaipuu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Päästän sinut tuuliin


Jäätynyt ruusu sinertävä valjuuntunut vilussa
yhtenä oikullisena epätodellisena iltana, pidän kiinni
silmät suljettuina murskaten sinut sisään nyrkkieni




********************************


I Let You To The Winds

Like a frozen blue rose faded in the chill
in one capricious airy night, I hold on
eyes closed crushing you between my fists

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Piirretty tähtikuvioihin


Sydämeni päivät perätysten
eilistä, eilisvuotta kohden
jossa elän ja hengitän
sinun tuhansia melodioita
sirkuttavan hehkeitä, musertavan hulluja

aikoja jotka sitoivat kätemme
yhteen liimatuiksi, toisiin eksyneinä
ei vain hetken hekumaksi
vaan kaiken ajan kattavaksi

oi tähtiä joita kaappasimme
matkallamme läpi galaksien
unelmiemme

katson tähtiin, sinun, tuikkiviin
vaikeroiden vaivalloisesti, yrittäen
jalat maasta irrottaa
sielusi taiatta hukassa
tähtikuvioissa
katoavissa ilman kahta
ilman meitä

---------------------------------------------

Stellar Connection

Everyday my heart sings
for yesterday, yesteryear's
where I live and breathe
your thousands of melodies
chirpily glad, and miserably mad

times that held our hands
intertwined, lost in one and another
not just once in a while but
all of the time

the stars that we took on our
way to the galaxies made of dreams

nowadays I look at stars you twinkling to me
finding it so hard still
to detach from ground on my own
lost without the magic of
soul of you and stellar connection
that only exists in  w e
 
 

tiistai 27. syyskuuta 2016

Saari selkeällä on siellä, tiedän

Käy allokko kalliolle
vaahdoten vauhkoten
laineilla hukkuu purjeeni
revenneenä

selkeällä näen sen juuri
siellä kaukana jossain

öisin vain tähdet
sateella pisarat, mittaavat matkaa
sumuissa suutelen muistoa

kerran käyskentelin hymyssä hehkuvan
auringon
paahteessa paistavassa kellot käymästä
saaden

selkeällä näen sut vielä siellä
laidalla horisontin keikkuen
yöni unelmoin taivasalla, suojana vain
veneeni haaksirikkoutunut

selkeällä
vielä kaukana siellä

torstai 25. helmikuuta 2016

Jäämurskaa kairattuna

Elämä, jalat
maasta irrallaan, mieli
jäätyneinä järven jäille
lohkareina pirstaleina
kairalla karkaistuna
mieli(i) murskempana muunnoksena

hiljaa
heiveröisenä
toisten tavoille taitettuna
elävästä vedestä kaivaten kairaten
hetkissä hekumana
toivo toivottoman tulemana

jäämurskaa
järven jäällä
kuulla kuullotettuna
pimeässä seisovassa ilmassa
jäässä silmän kantamattomiin

hiljaa
sanatta vailla
tyynni kin jää
sisinnä jäätää
huutaa
hiljaa

päältä märkänä
särkevänä päällekäyvänä
hikenä
hytisyttävinä noroina

vasten kasvoja
maahan laitettuna
kolibrina lintuhäkissä olohuoneen
teeskennellen toimetonta
huoletonta

lennän häkissä
vailla vaihtelevia tuulia
hiljaa


--------------------------------------

ehkä hieman abstrakti absurdi sanahelinä tai siltä vaikuttava....mutta eka suomenkielinen varmaan piiitkään aikaa. ja on se olokin ihan tuon mukainen. "kirjoitus"virheet ovat tarkoituksellisia - tarkistin neljästi lopullisen version. saako niistä sitten kukaan enempää tai vähempää irti, mutta...tuntui hetken hyvältä


lauantai 2. toukokuuta 2015

Tule kantamaan minua

Seisoo aika
on huoneet tyhjät
tummentaa

ei liiku mikään
ei sisällä, ei ulkona
en kiinni saa mistään
ei tunnukaan miltään
en toivo, en tahdo, en halua
en pysty

silti alati katseeni
ovelle nostan
jotta saapua voisit

oli kello kymmenen, kolme 
tai puoli kaksi
vaikka tiedän sinun vartin yli neljä saapuvaksi