Kelloksi keksitty

Aikaa vajaa
muuta on

järjellä keksittynä
ihmeitä ja hirveyksiä
illuusioista suurimpia
joita järki niin mielii

aika, kontrolloituna, organisoituina toimenpiteinä
huolehtimassa koneistoista rakennetuista
imperiumeiksi sadoiksi, tuhansiksi
hallittuina ajalla, kahlittuina
tarkkuutettuina

hallitsemme maailmaa
orkestroimme elämää, maata
taivaitakin, palasta avaruutta

nöyryyttä niukalti
huomata tietomme
heikoksi, hauraaksi

onkohan olemassa jotakin muuta
tuonnempana kuuta
millähän voimalla
ihminen meren murskaisi
selättäisi


syntymästä kuolemaan
käy kello, muttei tulevaan
vaan aikaa annettua laskemaan

kerran kello vedetty on
tuurillansa toisenkin
meille, meitä varten
toimesta toisen
tahtoamme taitojamme
kysymättä kuulematta

Runotorstain kuva

Eloton maa



Tiedän nyt ettet palaa enää, ehkä
haluaisin jo unohtaa
sisin on arka
haavoittuva elinkelvoton
maa

korkeintaan saa aikaan käppyrän männyn
kääpiön koivun
maa ei elä
ei ole millä kasvaa
mihin juurtua

olet poissa
ja minusta elämä

olo on yksinäinen kuin autio pusta
jäljellä  jäytävä tuska
synkkä kuin musta
(ja silti haaveilen susta)

olet poissa
kuin elämä karuilta mailta
ja sen aution pustan
synkän mustan
tyhjyyden tuskan
kätken alle hymyn
ilman juuria
joka on heikkoa, voimatonna
vailla elämän edellytyksiä

pilvet ovat peittäneet valon viikkoja, kauemmin
painavat alleen kaiken orastavan
käyvät ihon alle
odotan

tulta ja salamia
pilviä tummentuviksi
jotta silmieni suuren padon
suru kaataisi
ja koko kyynelsadon vapauttaisi
elämänlähteille