Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runotorstai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runotorstai. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Valmis

Metrilti multaa
puisen laatikon
päälle löivät
joko on valmis
entäs jälkeen jotka jäivät

ei jäänyt kesken
mitään
imuri ja viinilasitkin
testamentattiin
vaan jäikö kellekään
sanottavaa
kuultavaa

laski jokaisen ruuvin
naulan laastin
tarkaten teki 
mitaten alla suurennuslasin
kaiken varta vasin
tuli talo
ja vannoen valmis
miksi ja mitä varten
oliko valmis

kului  vuoskymmenet
asteli ja katseli
lattiaa seiniä naputteli
purkuun menee
sanoi mestari
laitettiin tasalle maan
siivottiin hienosti
tuli valmis

miltä se näyttää
linnun siivin taivaalta
silmin
maasta mustan muurahaisen
aamun valosta illan hämärästä
kokeile kiikareilla
kaukoputkellakin kaukaa varmaan
huomaa valmiin
laitas putki toisia päin
valmis?

perjantai 15. toukokuuta 2015

Runotorstain kuva








Eloton maa



Tiedän nyt ettet palaa enää, ehkä
haluaisin jo unohtaa
sisin on arka
haavoittuva elinkelvoton
maa

korkeintaan saa aikaan käppyrän männyn
kääpiön koivun
maa ei elä
ei ole millä kasvaa
mihin juurtua

olet poissa
ja minusta elämä

olo on yksinäinen kuin autio pusta
jäljellä  jäytävä tuska
synkkä kuin musta
(ja silti haaveilen susta)

olet poissa
kuin elämä karuilta mailta
ja sen aution pustan
synkän mustan
tyhjyyden tuskan
kätken alle hymyn
ilman juuria
joka on heikkoa, voimatonna
vailla elämän edellytyksiä

pilvet ovat peittäneet valon viikkoja, kauemmin
painavat alleen kaiken orastavan
käyvät ihon alle
odotan

tulta ja salamia
pilviä tummentuviksi
jotta silmieni suuren padon
suru kaataisi
ja koko kyynelsadon vapauttaisi
elämänlähteille


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Emo

Enemmän voisiko luonteeltaan säyseä ja säykky hän olla
Mutta lähesty lapsiaan varoittamatta uhkaan edes vihjaten
Onnistut herättämään alta hauraan pinnan petokissan saalista väijyvän

Ei päällään nähdä voi maa huolenpitoa hellempää
Muistaen ensimmäisenä aina maailmaan kantamansa
Onnistuen häivyttämään itsensä tieltä tarpeiden noiden

Emo elää marttyyriksi omien