Suudelma jäähyväisiksi

Sanasi
lävistävät minua
kuin tuhannen neulaa

tuskan helmiä
veren kyyneliä
jokaisessa ikinä inahdetussa
rakastan sinussa sinulle sävelletyssä

vain ainoastaan sinulle

lauseita jotka tuomitsevat
unelmani lentämään
halvaantuneina

ilman sinua

minuutit taivaissa
muistojesi vierellä
vaihtuvat tunneiksi ahdistusta
polvillani anellen sinulta

edes suudelmaa hyvästiksi

hautaani mukaan laskettavaksi




----------------------------------

A Kiss Goodbye

Your words
pierce me with
thousand needles

pearls of pain
droplets of blood
inside every uttered
I love you ever composed

solely for you

sentences that sentence
my dreams flying
paralyzed

without you

every minute in heaven
in memories beside you
turns into hour of agony
on my knees pleading

for at least a kiss goodbye

to take with me to my tomb

Minä yksin istun

Yksin, istun
silmät naulattuina
taivaaseen

puut kumartavat
nöyrinä niin
minä, jälkeen jätettynä
autiolla torilla avaralla

yksinäinen tippa vettä
poskelleni laskeutuu
itke minulle
itkethän

huokaus kuin väristykset
hyytävän ilman
tuuli ottaa vauhtia tönien kaoottisesti puita
heitellen lehtiä raivollansa, roskia

väristyksiä pitkin suonia kohden nopeammin ja
voimallansa hakkaavaa sydäntä
puhuri ujeltaa nimeäni jokaisella lehdellä
johon se nojaa
täydellä painollansa, ja minä
muljahdan ahdistuksissani nurin päin



puut, koko metsä
valoja salamoina räjähtäen
kuin jättimäisen ulkoilmadiskon tavoin
noroja virtaa pitkin niskaa, kasvoja
sisälläni kärsimykseni
vapauttaa itsensä
eikä kukaan voi tietää

minä, ulisten kuin
ukkosmyrsky



----------------------------------------------


[I Alone Sit]

I alone sit
my eyes nailed up
to the skies

trees bend to their
humble bow
I, left behind
on empty market square

lonely drop of water
lands on my cheek
cry for me
would you

I feel my sigh like shivers
at cold
wind picks up speed shoving chaotically the trees
and throwing leaves around, and trash

tremble through the veins into rapidly and
fiercefully pumping heart
the breeze wails my name on every leaf it leans
her full weight on, and I
turn anxious inside out

trees, the whole forest,
lights are flashing
as if in a giant discotheque outdoors
rivulets run down the neck, my face
my inner torment
sets itself free
and no-one could ever see

me, wailing
as a thunderstorm

Turvoksissa

Sade minussa
jokainen tippa nielee
minut kokonaan

toimittaa perille ilman
päämäärää
loputon päättymätön imu
kohti tyhjää

upota  upposi  uponnut
luvaton läpikulku
melua pirstaleina saumatonta häiriötä

tulva minussa
vuotaa ja läpäisee
paineessa pienimmästäkin reiästä
halkeama, murtuma, liudentuma
kaikki minua kellumassa
ympärillä minua
tietämättä
mistä aloittaa
jahtaamaan sirpaleita hukassa virran mukana

juoda  joi  juonut
liikaa pisteliästä
elämää minun
käsitellä

Haava viilletty vuosiin

Viilsi syvään
kuoreesi kerran
kivuliaaksi vuosien verran
kituliaasti kasvoit
sitäkään
paikaten haavojas

viilsi pitkään
tarkasti
huolella terävällä terällä
pojankoltiaisetko
ajattelematta
tarkoitusta vailla

viilsin itsekin
vailla tarkkuutta tarkoitusta
viilsin itseeni
kivuliaasti
kerran
holtitta huolella
syvälle sinne tänne

paikkasit
kaarnalla kovetit
laitoit merkin haavalle pääksi
neljä kasvatit
isoa komeaa oksaa
jatkaen elämää kivun päästä
kasvoit monella oksallas
kadun kauneimmaksi
koivuksi perin juurin juhlavaksi

haavan näen miehen
mittaan asti 
kasvoit yli
mutta tunnet vielä
kivun kantamasi

minä
itse vastullinen
kaikesta kärsitystä
aikojen aamuun asti
ikuisessa yössä

viilsin kerran
sinne tänne
vaan huolella hitaasti
ruosteisella
rispaantuneella terällä
syvälle sielun ensimmäisestä
ompeleesta
viimeistä vaille

ommellen umpeen
korjata koetan
nuollen haavaani
vuosien perästä märkivää
murheen

haavani tunnen
miehen mittaan asti
kasvanko yli koskaan
kivuista kauniimmaksi
vaikeuksista vahvemmaksi

Katson komeuttasi oksillasi
haavaasikin
poskelta helmen 
poimin sen
hiemanko mahlan
makuisen