Kesän kirje

Kesä
rypyillään kaikki kirjeet
luin ne uudelleen ja uudelleen

lupauksesi jotka
eivät toteutuneet koskaan

jokaisen päivän elän sinusta
kaivaten toivoen unelmoiden lämmöstäsi
kosketuksestasi kuin päivistä niin kaukaisista

kaipaus minussa herää
sinun muistostasi

olit kuin tuhannet
punaiset tulppaanit pakkasessa
murkattuina halustani
koskettaa

heitän ne tuleen
kirjeet

et edes lähettänyt osoitetta
niitä palauttaa




-----------------------

Letter Of Summer

Summer
the letters all wrinkled
I read them all through and through

your promises
the ones never came true

I live every day of you
I miss I hope dream of the warmth
of your touch like it was the days so long ago

I begin to long
your memory

you were like thousand
red tulips in the freeze
crushed by my
willingness
to touch

I will throw them in
the furnace, the letters
you never even send the address
to return to sender

Melankoliaa sateessa

Silmäluomeni painavat
kesässä
taivaan tihkuessa kyyneliä

unelmat  uinuvat
kivenkoloissa

ajatukset ahdistavan raskaina
uimassa kumisaappaat
jalassa

ja silti
jotain viehkeän herkkää ja
kaunista

melankoliaa
väreilemässä pisaroiden välissä


----------------------------


Melancholy Between Summer Droplets

My eyelids so heavy
in the summer
with heavens pouring

dreams slumber
in a den of rocks

thoughts oppressive strenuous
to swim with rubber boots 

on feet

yet 

something graceful delicate
and beautiful

melancholy 
oscillates between the droplets

Luonnon luomus

Hentoinen tuli
rakosessa kivien
vain lämmittämään
minut sisältä
yön hiljaa lipuvassa
hämärässä

aurinko vielä maillaan
kuulen silti kuinka touhuaa
piilossa siellä
hetkessä, kuin keskustelussa
kanssa ympäröivän
kauneuden

katson nuotion
liekkejä pehmeässä tanssissaan
hauraan harmoniassa järven tyven
kuin vastapestyt satiiniliinat sängyssä
keskeyttämät hyppiväin kalain
jotka lyövät sydäntäni
kahdesti kerralla

puro pirteä siinä
kivellä heittämän
visertää nuotion mailleen,
levolleen laskettua
pulputtaa loputtomiin
istujalle kivellä kuuntelijan

kädestä juon nektariinia elämän
hiljaiset rauhaisat kasvavat
äänet sisälläni
valtaviksi

rauha hallitsee lailla diktaattorin
tunnen kuinka hengittäminen
aivan
olisi turhaa

 

 

--------------------------------------------

 

jossain kesän muisteloissa tämä käännös...enää seitsemän kuukautta

ja toivo syttyy taas elämään tässä kolhiintuneessa ruumiissa

 

Talking To Nature

Brittle fire between
the rocks just to warm
me inside
in night's slight dusk

sun is down but
I hear her being busy elsewhere
feels like I'm talking
with surrounding beauty

I look at the fireplace
flames dancing softly and
the lake delicate in harmony like
newly washed satin sheets in made out bed
abrupt by fish jumping to surface
every time my heart pumps twice

the creek nearby
I visit after fire has gone to bed
I hear it chirping from distance
glucking when nearer
I sit on a rock
and cradle myself to her talk
never ending smooth chatter

I drink up from my hand
the nectar of life
silent sounds of peace grow
vast in me
feels like I don't have to breathe anymore
tranquility rules as a dictator in here

 

Rakastan (vi)

...koska

säteilevä tuoksuu
huoneeseen sinun astuessa
sisään

kuin avaisi ulko-oven
kesämökillä
aamulla

lintujen viserrykseen
ja hellän tukahduttavaan
kesän lämpöön

Maa on vielä jäässä

Maa on vielä jääkylmä
pistelee pitkin selkää
tunkee sormensa
selkäytimeen

viime kuukaudet, puoli vuotta
jäätyneenä kuoliaaksi pimeässä
ei päästä irti
helpolla
aivan kuin synnit
eivät tahraisi vuosiksi
luikertelisi käärmeen lailla takaisin
valoon
juuri kun kadonneeksi, kuolleeksi
oletettiin

makaan keskellä nurmikkoa
pimeässä jäätyneenä
räpäytän vilauksen ensimmäisen
liiankin säteileväisen
edes uskaltaa vastaanottaa
pitkään, katseellaan

kuulen ne nyt, laulut
lentävät ylhäällä kaartavat
kuin minulle sävelletyt,
esitetyt

tuijotan aurinkoa suljetuin silmin
heikkona vielä
hymyni lämpiää minussa
sulattaa pimeää

ruoho on rumaa
tunnen sen käsissäni, eilisvuoden
lehdet liian myöhään tipahtaneet
lannan tuoksun kuitenkin
naapurin tilalta tästä pohjoiseen

pidän ne kiinni
voimaannuttamaan lämpöä
tuoksua, konserttoa

nähdäkseni perhosia
lentelemässä hullun lailla
silti tarkasti laskeutuen voikukalle
josta lapset kohta kutovat seppeleen

nuotion kipinän
vauhkona lapsia juosten pihaa pitkin
hurmiossa nuotion liekeistä
liiasta valvomisesta ja vaahtokarkeista

pidän ne kiinni
tiukasti

pilvien kaapatessa aurinkoa
lämpötilan pudotessa ja
tuulen tehdessä vauhtia

kärsivällisesti odottaen
uusintajaksoa auringon
ensimmäiseen poskelleni tipahtavaan
rakeeseen asti



kuitenkin, olen vakuuttunut jo
syntyväni uudelleen

Yötön yö

Kanootti
liukuu hiljaa lahdelmaan
järvi, tyyni kuin jää
rantakivikolle kolahtaa
vetten päällä
ääni järven kolot kaluaa
ennen kaukaista kuolemaa

istun kivellä
tikkutuli seuranain
vilttina vilulta harteillain
rupatellaan, hiljaisuudessa

aurinko paistaa
ja on keskiyö, yötön yö


-------------------------------

otin jo hieman etunojaa kesään muistelemalla

Saapui sinkitty syksy

Laimennettuna lämmössään
vaan virkeänä
sinkittynä säteissään
syksyn on auringon
kultainen kajo

ohuen ohut rapean kireä ilma
kuin jännittyneenä, valmistautuen jo
päiviin painaviin raskaan raastaviin
talvea pohjustaviin

uikuttavin sanoin
huikkasi kesä jäähtyväisensä
varkain, jotten ehtinyt kiinni saada ennen
lähtöään, kaiholla vastaan silti perään
tuothan vielä takaisin
mulle elämän



------------------------------------------------------
Okei, mielenkiintoista. Ensimmäinen näin päin; englannista
suomeksi. Tämäkin vaatii harjoittelua näköjään. Outo tunne,
kun tuntuu, ettei osaa suomea....sanat hukassa.

Toisaalta kovin pirtsakkaa, koska runo muuttui taas eikä tarvitse
kysellä runoilijalta kelpaako käännös, kun ei löytynyt sanoja...
Tälle runoilijakääntäjälle kelpaa; rima pidetään matalalla.

Ps. jätin tahalteen tuon "ohuen ohut rapean kireä ilma" säkeen
hieman rugged(?!?!) rosoiseksi ja olevinaan kireäksi mitä rivi kuvaa.
Olisi kiva kuulla kommentti toimiiko vai viekö muuten  niin kauniisti
soljuvan lennon (niin varmaan.....)

Viileämpää valoa

Kuulaana käy
täyskuuni ilta

virtaa vuolaana
välistä viiman
ja tuiverruksen
tuuli

hätäinen häivähdys
hävittää kesän
jäljiltä lämmön

puut laskevat
lehtensä
allensa

kolkko kylmä kohta
päiväkin musta

kuu muistona
varastoi valoa

Lyhyesti

Lapio
ja luumupuu
mitä siitä
sen enempää

Vielä vie hetken

Kevät rinnassa
katselin kohden kesää
heitti tuuli roskan ilmaan
   katseeni nostin
lampun kadun
kajossa valon
sadetta näin
räntää
  huokaus
      huhtikuu

Kesäunelmia

Pienen  pienen hiirulaisen
supi supi suomalaisen
suu suppuun sujahtaa
kukan pujahtaessa nupulleen

kesä, kesä tulee

tulee

kevät kyllä etenee                      etenee

talven taakka tuska taipuu taas
vielä vaatteet päältä vähenee
ihminen iloitsee

kukkia, kukkia
keltaisia kukkia
ilman sukkia
siilin tukkia