Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pelko. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. joulukuuta 2016

Nauloja selässä

Taivaat kertovat kyllä kuinka pieni saatat olla
vertailussa hävitys ja häväistys

etäisyyttä annettuna
hankalampaa havaita
viallisuuksia
sovittamattomia palasia

käsittääkseen tarvitsee kyvyn nähdä
kuvata täydellisesti
kuka todella on

kiikareilla kauas kyllä nähdä mutta
kuva todellinen on keinotekoinen
ja esineet taustapeilissä usein ilmenevät
lähempänä kuin oikeasti olevat

läheltä voi nähdä kuka olet
mutta nähdä toinen kokonaisuudessaan
on vaikeampaa
irtautua itsestään ihan vain kurkistaakseen?

taakse jääneet päivät kullatut
teot tuomitut tuhkaksi tuhotut
virheet, vajavaisuudet
seuraillen varjojen tiellä koskaan sallitulla
tutkiakseen perinpohjin




nauloja selässä, iskettynä, ruoskilla ruoskittuna
häntäsi naulanauhana viuhuen parjausten parrasvalossa

revi, pakene, taistele, väistele, kisko
sitä sairaammalla vimmalla nauloja selkääsi saat

hellät voimat huomaansa pakottavat voivat
pysäyttää ja itsensä naulitsemisen tainnuttaa

parantuakseen muutamat naulat vaaditaan
hintana eilisen hyväksymään


----------------------------------------------------

Nails In The Back

The skies tell you how small you can be
devastation in comparison

the longer the distance
the harder to see the
imperfections
the misfitting parts

to perceive one needs vision and
to picture perfect
who one is

remember that binocular sight is
real yet artificial
and objects in the rear view mirror may appear closer than they are

who you are can be seen close
but to see one as
a whole
is harder
secede from oneself to peek?

past golden the good old days but
doomed deeds
flaws, incompleteness
follow in shadows never permitted
to truly be investigated

nails to your back, smacked
in a string floating in the limelight of your tail
the more tugging, fleeing, fighting
the more they nail you

a gentle power of a hug to hold you still for awhile
could stop the crucifying yourself

to heal one needs to accept
some nails

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Huolesta haaksirikolla

Kädet puristavat pyöräntangon kahvoista
kuin köyden viimeisestä punoksesta
jalat tärisevät
kasvot helisevät kuin halpa lasi
iskä!!
kädet kohoavat vavisten pyytämään syliin
kämmenet punaisilla pisteillä puristamisesta

en luovuta vaan tyrkkään ja pakotan
"ison" pyörän vauhtiin
lupaan
vannon
tuen, juoksen, pidän, nappaan, saan sinut kiinni
pelastan
vannon varmasti

vaappuen varovasti
pelokkaasti silmät suurina, suu auki oona
karkaa vauhdin voittaessa isän juoksun
kierroksen
   toisen
      kolmannen

kiertää pihaa

silmistä pelko tippuu vauhdissa viehtymykseksi
osaaminen vapinasta vauhdiksi
rajoja osaamisen kolistellen
huulet oosta uuksi
ininästä hervottomaksi hekotukseksi

itse pakotin, manasin, lapsen hyväksi
uhkasin, lahjoin, pukkasin käyntiin
nyt syrjällään sydän
lyöntejä välistä jätän
huutelen hekottavalle heiveröiselle
    varovasti
         älä kaadu (eihän kukaan tarkoituksella)
             ei niin kovaa

tässäkö se vanhemmuus nyt on maaliin asti
saatetaan matkaan
ja pelätään kädet silmillä
huolesta sydän haaksirikolla
     suotta
          ei kaatunut
kaatui seuraavana päivänä kun huoleni olivat muualla

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Öiden välissä on tila

Näen unta unesta
jossa ei tarvitse herätä
unesta joka tulee kysymällä
hereillä

autoja, ihmisiä sumeina
ilman reaktiota valuvat
näkökentässä
impressionistinen maalaus
liikkuvana
tärisevää pahoinvointia
silmäluomet kuin raskas matto
sirkusteltan kangas painavan notkea
päässäni humisee
pöly tuulessa
kehoni kankea kivi
tuuli taivuttaa puita kuin naru jousta
taivunko minäkin
sydän ilman verta
lyö hitaasti, vaihdellen

kumpaa yötä kohden
kaipaisin
   toisen tunnen
      toista pelkään

ei tarkene istua vielä
ettei kaappaa ennen aikaa uni
komennossani marssin eteen päin
muurahaisena jonossa

jaksan hitaasti, iltaan asti

jaksan
            jaksan
                        jaksan

vällyjen välissä vihdoin
huomaan jo nukkuneeni päivän

insomnia
                insomnia
                                insomnia