jäätyneet itkut
kuistin portailla
vaellan ajoissa paikoissa
ilmapallona tuulessa
pitkällä langalla
jäätyneellä maahan
sytkärin liekki väpättää henkäyksen
lämmintä hetkeksi
kuu koettaa morsettaa minulle
jotain välistä hajanaisten
sekopäisten pilvien
hukassa huitelevien
jalat jäässä
sormet tuskissaan
etsien lohtua nikotiinista
ei edes savua tiedä
minne mennä sen kuuluisi
ja minä istun
paikallaan
ihmetellen puita
tuomittuja tähän kerta kertaalleen
alastomina raiskattuina julkisesti
juuret piilosilla roudassa
ja ne silti vain
kestävät odottavat ja kärsivät
kunnes aurinko haastaa
pahantahtoisen kylmäkiskoisuuden
talven kuningattaren ilkeän vallan
vielä tietoisina
kierron kyltymättömästä jatkumosta
toivo
Et tu, Brute
----------------------------
Hope
Night still remembersthe frozen cries
on the porch step
I wander in places and times
a balloon in the wind
with a long string frozen
to the ice on the ground
lighter flame flickers breath
of warmth for a second
moon tries to Morse to me
something through shattered
all confused clouds
that run lost in disarray
feet cold
fingers in agony
seeking solace in nicotine
even the smoke doesn't know
where it ought to traverse
and I sit
still
amazed of the trees
destined to this over again
raped naked in public
roots hiding in frozen ground
but still they do
endure wait and suffer
until the sun challenges
malicious frigidity of
queen winter's rule
yet with the knowledge
the cycle keeps on spinning
hope
Et tu, Brute
