Kutina

Kutina
koditonna

yölliset tähdet
imevät valon
kanssa energian

uni mahtaileva
kaikessa poissaolossaan

tunteja, ennen kuin sen mysteereihin
uinahdan, ajatuksia tulvillaan
joita ei julki koskaan voisi tuodakaan



suloisia unet eivät koskaan tähtien
kiskoessa elämää yötä pitkin

revontulten myrskyt
entisten aikain shamaanin pyörähdykset
nuljahdukset levottomat

vapisevat sormet
kolkko sydän särkee

itkut mykät aamun
epätodellisen kasvun aikuisuuteen

ees taas vello vaan
ja lopulta täyteen paniikin kohtaukseen

eilinen ja päivä ennen ja
kauas kuin munankuoren vahva
olemassaoloni jaksaa seurata keksin murusia

iltapäivä istuu minussa bentsodiatsepiininä
kuin sotilas palatessaan rintamalle
hämmennyksissä kahdessa todellisuudessa


tyyny imee raivoisia huutojen meriä joita läikytän
päällensä, ottaa vastaan kaiken rakennetun
sisääni, höyhenet lentävät ilmassa ja minä


nostan käteni
antaakseni yhden leijua sille
ohut pehmeämpi henkäystä särkyvä


kuten minä
puhallus


****************************

[ The itch ]

The itch
homeless one

stars in the night sky
suck all the light
along the energy

sleep is pretentious
in all of its absence

hours, before falling in to it's
mysteries, abundant with thoughts
not ever to be publishable

dreams are never sweet with stars
pulling life out during the night

gales of northern lights
ancient shaman's twirl
the twist to the unrest

fingers shiver
hollow heart hurts
cries muted in morning's
unreal coming to an age

churning back and forth
and finally to full panic-attack

yesterday and day before and
back to long as my eggshell of
existence can trace the cookie crumbs

afternoon sits in me with benzodiazepine
like soldier traveling back to the war-zone
confused between two realities

pillow seeps screams rage ocean that I spill
on it, it receives all that has been built
inside, feathers fly in air and I

raise my hand
to let one float in it
thin softer than breath fragile

like I
blow

Vain minä - ei tarvitse huomioida

 Hämä-hämä-häkki
46 minuuttia paikoillaan
se kuten minä
no, olen katsonut kelloa
kuten varmaan sekin

omnipotentti insomnia
kaikkialla läsnä oleva
olen varmasti järjiltäni

halvaantunut sisällä pääni
ajatukset hiipivät vaanivat konttaavat
takamailla hylätyillä

olen kaupunki sodan keskellä
pommituksia puoleensa vetävänä
sotakoneistoa
minua
varten
rakennettua

tuulet tuivertavat sisään
toisesta korvasta pääsemättä
löytämättä pääsyä ulos
maanjäristys
yksi pieni
toisen
perään

savusumussa pitkin päiviä
purjehdin

iltapäivä paljastaa kuinka
pahasti yön otin osumia
päivään joka väistelee
mitään rutiineja
normaaleja


tärinää paniikkia rytmillisiä häiriöitä
muisti joka rojahtaa kuivat silmät
lyhyempi pinna lihaskipu
ja mateleva mieli, silti
pahinta on toivo
rakennettuna yöhön seuraavaan
murtumaan




-------------------------------


Ichy pichy spider
46 minutes and no movement
not her nor me
well I have checked the watch
sure has she

insomnia has become
omnipotent and ubiquitous
I am not right in my mind

paralyzed inside my head
thoughts creep crawl crouch around
the waste land

I am the city in war zone
drawing attentions of the bombardment
machinery
built
for
me

winds shriek in from one ear
not able to find there way out
earth quake
minor one another after
again the other

I sail through days of
heavy smog fog haze or
any other sight blurring effect

afternoon reveals how badly I was hit
last night
which doesn't recognize any
pattern of normal daily routines
or time

tremors panic attacks arrhythmia memory
collapses dry eyes short temper ache
of muscles and mind but the worst
is the hope left again next night
unfulfilled

Pieniä kuolemia

Kuolla sen tusinan pientä kuolemaa
ajassa kuun kiertävän meidän

peloissani kännykän piippausten olevan
jotain jota harkita
joksikin
johon pitäisi vastata
kauhu siitä että se oikeasti soisi

tunnen ryöminnän, kaverin piiloilulle
kyljen kääntämisen ja teeskentelyn
olevani vielä tai edelleen unessa

omat pienet enkelini pääosassa
niin kauan kaivatut
toisinaan pois
toivotut

jos ei muuten niin näkemästä
minua tällaisena





-----------------------------

Little Deaths

To die a dozen little deaths
in the time the moon races around us

afraid of the mobile peeps to be something
one should consider
something
to have to answer to
the terror if it would actually ring

I know crawling, a friend with hiding
the turn over and make believe
I'm already or still asleep

my little angels in starring role
so much longed for
yet I would at times
wish away

if only not to see me
this way

Reikiä päässä

Surinaa mehiläispesällinen
värinää äänien
kaupungin valot eivät
nuku, koskaan
ne kiertävät, vuorottelevat
pitääkseen pääni pyörällä
kuin saattaakseen pöllöt
kateellisiksi hyödyttöminä päineen
vertailussa

identiteetti hajallaan
olevien äänien, häiriöiden
kääntyillen, kuvaten kaiken
rakentaakseen todellisuuteni
muistille, jossa on liikaa reikiä

pudottelen asioita liikkuessa
muistoja, dataa

elefantti
posliinikaupassa
olen
sisälläni

älykäs ja tarpeellinen;
se vain lipsahti otteestani
niin monasti läpi reikien


hetkessä
kynttilän liekin välkkeessä
aikaisen aamun usvassa kun
en vieläkään ole unessa
aurinko vielä nousee kauniina
maailmalle
imen itseeni hetkestä
reikien vuotaessa muun






---------------------------------

Holes In My Head

Bee nest of buzz, the sounds tremor
lights of the city never sleep
they rotate, they take turns to keep
my head spinning as if to make
owls envy with their heads useless
in comparison

identity of scattered noises, distractions
turning, taking picture after another
constructing my reality to
memory with too many holes in it

I drop things when I move
memories, data
the elephant
in the porcelain shop
I am
in me

Smart and useful
It just slipped out of the reach
through the holes so many times

in a moment
watch a candle light flicker
early morning fog when I'm still not asleep
sun still rises beautiful to the world
I suck in from the instant for
the holes leak else

Olipa kerran metsässä

Jätettynä jälkeen
vai minäkö jätin
itseni luonnottomaan
epätoivon metsään


jälkiä jäljittää, kyllä
mutta minne vievät
köynnöksinä käärmeinä luikertavat
lumoavat
etsien minut sisältä ulos ja uudelleen
nurkkaan heitettynä hervottomana
kuoppaan porsaanreiän perästä
pelloille pelkojen
haistavat sen
minussa

niukkuudella ruuan, suullisella
janoon juotavaksi
heikompana kuin
uskoinkaan

päivän paiste lehtien torjuma
heijastus kangastuksena



iltaisin sihisten saapuen

ruumiita eilisten, ruuaksi
raahaten

jännite yöllisten sähköiskujen
märällä sienellä jokaiseen hermosoluun
jonka omistan muistoja
palauttamaan



rampaantuneena aamu saapuu haluamaan
kaipaamaan nopeampaa
vapautumista
elämästä

Once Upon In The Woods

Left behind
or did I leave
myself to the unnatural
forests of despair

traces to follow, yes,
but where do they lead
vines like serpents lure and linger
searching me, inside out
and thrown about
to hole after finding loop of a hole
into the field of fear, they smell
it on me

scarcity of food and only mouthful
of life to drink; I'm weaker as I
would have thought

the day's shines shielded by leaves
and reflect a mirage

the evenings come hissing and
hauling the corpses of
yesterday's meals

voltage of the night electrocuted
with wet sponges on every tiny nerve
I possess that holds memories

crippled, the morning has left me wanting to
crave nothing but a quick
release of this life

Hengitä hieman

Hengitä hieman,
tarvitsen sinua
minua varten,

henkäys pieni
selvitä seuraavan päivän
päähän
liikuta lihasta
minulle
vain
jotta voin tehdä
tehtävän
kaksi
voitele nivel
minulle siirtyä tieltä
tarvitsen sinua
pysähtyneisyydessä
tässä, elämän

silmäluomia nosta
minulle kerran, unia
nähdä
olethan kiltti, tekisit
niin, tarvitsen sinua
minua varten

ajatukset  sotkeneet ovat viidakon
vähentyneet mutta kiivastuneet
katkeranpunainen suonissa
virtaa kehoni
hallinnan
ottanut mielenikin

tiedän nyt vastauksen
turtana voi ja tunteekin kyllä
reilua ei, sillä huutaa ei saata
tarvitsen liikuttamaan sinua
ihan vain hieman
suuntaan mihin tahansa
älä vaan vala veistokseksi
ruumiiseen tähän


unelmoisitko yhden
ihan vain yhden minulle asian
tarvitsen sinua elämään vähän
kun olen poissa


Hengitä hieman
tarvitsen sinua
minua varten

Junan vaunut ja Insomnia

Odotus
odotus joka vain tapahtui
jos kulkisin aikataulujen mukaan
en pistäisi pahaksi

kellot kulkevat, ajan mukaan
laskevat minuutit minulle
tiedä vaikka laskisivat pimenevän röymintäni

hämärää
ennemmin kuin
pimeää

asuinsijoillani
pimeä on varattu uniikille tilalle tietylle
mielelle, joka vie minut kiduttamaan itseni hengiltä omalla mielelläni

yöllä hienot kuut kaupungin valoineen, himot heräilleet,
hänen himonsa kuoli luonnollisen kuoleman uudistuakseen
toivottavasti huomenna, minun synkempää
kujat, jolle se kuljettaa
läpi vie

kysyttäessä antautuisin
miltä istumalta hyvänsä

yöllä hämärän loiston kiduttaessa yhtälailla
ajat kelloissa valaisevat
juuri riittävästi arvioitavaksi kuinka monta vaunua unta
on ohittanut minut

hämärällä kujalla mieleni ei saata minua
loppuun, mutta läpi taas uudelle
kujalle, kaikilla umpenevat kujat, valuuttani ei ole  täällä validia
olen yrittänyt toki kaikkia




autot poissa, kujat kanssa, onnellisena helvetin
moiseen aamuvapinaan, valoihin
kuumentavat minut, mieleni vangittuna pimeään


 -------------------------------------

Käännös...en ehkä niin tyytyväinen tähän, joskin alkuperäinen sekavan
mielipuolinen;  runo jonka kirjoitin unettomana yönä, jonka sisältöä en aamulla
enää mistanut lainkaan...juuri ja juuri, että olin jotain koneelle naputellut.

Näistä syistä lisään myös alkuperäisen tähän oheen

--------------------------

The wait
await that just happened
if I ran on schedules, I would not mind

clocks do, by the time
they count the minutes of mine
I know not do they even count my darkened crawl


dim
rather than
dark


is in
my living quarters
dark is reserved to that unique state
of mind that takes you to torture you a live with your own mind

nights seem to have splendid stars moons city light, a passion rises
her passion died normal little death to renew
hopefully next, mine are darkest
alleys it drags me
through

if asked I would surrender
right from the moment

in night when dim shines torture alike
times on clock's show light
just enough to estimate how many cars of sleep
were there for me

on dim alley my mind's darkness escorted not
to end but through to another
alley, all come with dead-ends, my currency just isn't valid
I have though tried them all

cars gone, allies away, i have the good fortune to Hell
of a morning stumble, lights
heat me, mind still in the dark

Öiden välissä on tila

Näen unta unesta
jossa ei tarvitse herätä
unesta joka tulee kysymällä
hereillä

autoja, ihmisiä sumeina
ilman reaktiota valuvat
näkökentässä
impressionistinen maalaus
liikkuvana
tärisevää pahoinvointia
silmäluomet kuin raskas matto
sirkusteltan kangas painavan notkea
päässäni humisee
pöly tuulessa
kehoni kankea kivi
tuuli taivuttaa puita kuin naru jousta
taivunko minäkin
sydän ilman verta
lyö hitaasti, vaihdellen

kumpaa yötä kohden
kaipaisin
   toisen tunnen
      toista pelkään

ei tarkene istua vielä
ettei kaappaa ennen aikaa uni
komennossani marssin eteen päin
muurahaisena jonossa

jaksan hitaasti, iltaan asti

jaksan
            jaksan
                        jaksan

vällyjen välissä vihdoin
huomaan jo nukkuneeni päivän

insomnia
                insomnia
                                insomnia