Päättymätön tuutulaulu

Silmänräpäys
nanosekuntillinen
hellä henkäys

ihollani hengitän
värisevällä
höyhen hienoisessa tuulessa
yrittäen antaa anteeksi

tyyneys joka polttaa sisällä
salama ilman myrskyä

putoan
jokaisella räpäyksellä
niin raskaana, kovaa
kuin voi ihminen olla itselleen

unelmat juoksevat
pitkin poskiani
suolaisina ja suloisina
aivan kuin

nauttisin
ja nautinkin
tästä konstruktiosta
tuhoamisesta menneiden





--------------------------------------

No End Lullaby

The instant
nano second of a
gentle sigh

I breathe through my skin
that shivers
a feather in slight breeze
trying to forgive

calm that scorches inside
thunder without lightning

I fall with
every blink
so heavy, hard
as one can be to oneself

dreams running
down on my cheek
salty and sweet as if

I enjoy
and I do
this construct of
demolition of the past

Musta mieli murhaamassa minua

Vanki
pääni sisällä pääni
sydän suljettu
ahtojäillä

vastaanottavainen?

kymmenellä keihäällä
lävistettynä
murhaavan
piikikäs ihmiseksi

auringon syksyinen valo
ei
lämmitä
se kiusaa
tuulettomassa tilassa
kuin taskulampulla päin näköä
on sen valo

ai, väärällä jalalla?

väärällä keholla
on asiaintilan aliarviointia

väärässä elämässä

olisiko siinä?

vihalla ei ole rajoja
kääntyessään sisään
syvälle
ahdistettuna hiljaisuuteen

ohikulkijan huoleton hymy
viiltää pahemmin
kuin ranteet auki
katkeruus kaivaa kolonsa
kaikkialle ja
laajentaa mielesi
maailmankaikkeuksiin
makealla myrkyllä

joku toinen päivä

antakaa
pikemmin elämä

tai kuolema