Ensimmäisellä rääkäisyllä
suljit sydämeni
omaksesi
piilotit pikkuruisilla
sormilla
omaasi
tajuamatta teit sen
saman tien
unohtaen
siellä sykkivät
yhdessä unohtuneena
kaiken tavoittamattomissa
toisistaan muistuttaen
tästä ikuisuuteen
irrottamattomina
----------------------------
Tämä on omistettu ystäväni, veljeni, iltatähdelle.
Toisaalta mielessä pyöri melko vinhaan oma esikoiseni, jo "puoliaikuinen" pian kymmenvuotias, jonka rääkäisyä joutui odottamaan pelottavan pitkään.
Tarkoitus olisi runoja saada. Tilattu on, en tiedä josko milloin saapuvat vaiko tuottavat hajatelmaa, rikkoontunutta tavaraa. Hieman on varastoja, joista jakaa. Laadulla tai laadutta, mielipiteestä piittaamatta ovat palasia sielustani. Ethän siis lainaa kysymättä itsessä kalleintani.
Runot syntyvät sähköllä
Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.
Yleistä sälää
Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
tiistai 20. lokakuuta 2015
Nainen
Nainen
jumalten jälkiruokaa
taivas jää toiseksi
enkelien unelmatkin
hiukset, huulet, sormet niin hentoiset
reidet reilut joilla käteni kulkea, rinnat
varpaat
silmien säihkyvä syvyys
upoten unohtua
säteilee kuutamon pilvien varjoon
hän puhuu
huulet
kuuntelen, mutten kuule
nauraa, hymy, kihelmöivä kikatus
hymyilen vaan tiedä en mille
noituva nauru
valloittava
mahtavan ohut
pehmeys ja kissamaisuus
huulet
kuiskaus
koskettaessani häntä
kuolen ja katoan
jumalten jälkiruokaa
taivas jää toiseksi
enkelien unelmatkin
hiukset, huulet, sormet niin hentoiset
reidet reilut joilla käteni kulkea, rinnat
varpaat
silmien säihkyvä syvyys
upoten unohtua
säteilee kuutamon pilvien varjoon
hän puhuu
huulet
kuuntelen, mutten kuule
nauraa, hymy, kihelmöivä kikatus
hymyilen vaan tiedä en mille
noituva nauru
valloittava
mahtavan ohut
pehmeys ja kissamaisuus
huulet
kuiskaus
koskettaessani häntä
kuolen ja katoan
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Syksyn väripaletti
Lehtien väripaletti
vailla vertaa vaihtoehdoiltaan
hivelee, houkuttelee luomaan
värit on luotu
esille tuotu
kangaskin telineessä
kuvia välähtelee silmien
edestä
omani
sivellin, hukassa
umpinaisessa unohduksessa
väkivaltaisessa väsymyksessä
----------------------------
Ps. En muuten malaa, vaikka monesti tehnyt mieli yrittää, mutta jos ei lukioon mennessä oppinut tikku-ukkoa parempaa pirtämään, niin ehkä parmpi jättää haaveeksi. Vaimo maalaa puolestani - kylläkin ihan omiaan.
vailla vertaa vaihtoehdoiltaan
hivelee, houkuttelee luomaan
värit on luotu
esille tuotu
kangaskin telineessä
kuvia välähtelee silmien
edestä
omani
sivellin, hukassa
umpinaisessa unohduksessa
väkivaltaisessa väsymyksessä
----------------------------
Ps. En muuten malaa, vaikka monesti tehnyt mieli yrittää, mutta jos ei lukioon mennessä oppinut tikku-ukkoa parempaa pirtämään, niin ehkä parmpi jättää haaveeksi. Vaimo maalaa puolestani - kylläkin ihan omiaan.
sunnuntai 11. lokakuuta 2015
Musta mieli murhaamassa minua
Vanki
pääni sisällä pääni
sydän suljettu
ahtojäillä
vastaanottavainen?
kymmenellä keihäällä
lävistettynä
murhaavan
piikikäs ihmiseksi
auringon syksyinen valo
ei
lämmitä
se kiusaa
tuulettomassa tilassa
kuin taskulampulla päin näköä
on sen valo
ai, väärällä jalalla?
väärällä keholla
on asiaintilan aliarviointia
väärässä elämässä
olisiko siinä?
vihalla ei ole rajoja
kääntyessään sisään
syvälle
ahdistettuna hiljaisuuteen
ohikulkijan huoleton hymy
viiltää pahemmin
kuin ranteet auki
katkeruus kaivaa kolonsa
kaikkialle ja
laajentaa mielesi
maailmankaikkeuksiin
makealla myrkyllä
joku toinen päivä
antakaa
pikemmin elämä
tai kuolema
pääni sisällä pääni
sydän suljettu
ahtojäillä
vastaanottavainen?
kymmenellä keihäällä
lävistettynä
murhaavan
piikikäs ihmiseksi
auringon syksyinen valo
ei
lämmitä
se kiusaa
tuulettomassa tilassa
kuin taskulampulla päin näköä
on sen valo
ai, väärällä jalalla?
väärällä keholla
on asiaintilan aliarviointia
väärässä elämässä
olisiko siinä?
vihalla ei ole rajoja
kääntyessään sisään
syvälle
ahdistettuna hiljaisuuteen
ohikulkijan huoleton hymy
viiltää pahemmin
kuin ranteet auki
katkeruus kaivaa kolonsa
kaikkialle ja
laajentaa mielesi
maailmankaikkeuksiin
makealla myrkyllä
joku toinen päivä
antakaa
pikemmin elämä
tai kuolema
tiistai 6. lokakuuta 2015
Haava viilletty vuosiin
Viilsi syvään
kuoreesi kerran
kivuliaaksi vuosien verran
kituliaasti kasvoit
sitäkään
paikaten haavojas
viilsi pitkään
tarkasti
huolella terävällä terällä
pojankoltiaisetko
ajattelematta
tarkoitusta vailla
viilsin itsekin
vailla tarkkuutta tarkoitusta
viilsin itseeni
kivuliaasti
kerran
holtitta huolella
syvälle sinne tänne
paikkasit
kaarnalla kovetit
laitoit merkin haavalle pääksi
neljä kasvatit
isoa komeaa oksaa
jatkaen elämää kivun päästä
kasvoit monella oksallas
kadun kauneimmaksi
koivuksi perin juurin juhlavaksi
haavan näen miehen
mittaan asti
kasvoit yli
mutta tunnet vielä
kivun kantamasi
minä
itse vastullinen
kaikesta kärsitystä
aikojen aamuun asti
ikuisessa yössä
viilsin kerran
sinne tänne
vaan huolella hitaasti
ruosteisella
rispaantuneella terällä
syvälle sielun ensimmäisestä
ompeleesta
viimeistä vaille
ommellen umpeen
korjata koetan
nuollen haavaani
vuosien perästä märkivää
murheen
haavani tunnen
miehen mittaan asti
kasvanko yli koskaan
kivuista kauniimmaksi
vaikeuksista vahvemmaksi
Katson komeuttasi oksillasi
haavaasikin
poskelta helmen
poimin sen
hiemanko mahlan
makuisen
kuoreesi kerran
kivuliaaksi vuosien verran
kituliaasti kasvoit
sitäkään
paikaten haavojas
viilsi pitkään
tarkasti
huolella terävällä terällä
pojankoltiaisetko
ajattelematta
tarkoitusta vailla
viilsin itsekin
vailla tarkkuutta tarkoitusta
viilsin itseeni
kivuliaasti
kerran
holtitta huolella
syvälle sinne tänne
paikkasit
kaarnalla kovetit
laitoit merkin haavalle pääksi
neljä kasvatit
isoa komeaa oksaa
jatkaen elämää kivun päästä
kasvoit monella oksallas
kadun kauneimmaksi
koivuksi perin juurin juhlavaksi
haavan näen miehen
mittaan asti
kasvoit yli
mutta tunnet vielä
kivun kantamasi
minä
itse vastullinen
kaikesta kärsitystä
aikojen aamuun asti
ikuisessa yössä
viilsin kerran
sinne tänne
vaan huolella hitaasti
ruosteisella
rispaantuneella terällä
syvälle sielun ensimmäisestä
ompeleesta
viimeistä vaille
ommellen umpeen
korjata koetan
nuollen haavaani
vuosien perästä märkivää
murheen
haavani tunnen
miehen mittaan asti
kasvanko yli koskaan
kivuista kauniimmaksi
vaikeuksista vahvemmaksi
Katson komeuttasi oksillasi
haavaasikin
poskelta helmen
poimin sen
hiemanko mahlan
makuisen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)