Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Rääkäisyllä sidottuna sinuun

Ensimmäisellä rääkäisyllä
suljit sydämeni
omaksesi

piilotit pikkuruisilla
sormilla
omaasi

tajuamatta teit sen
saman tien
unohtaen

siellä sykkivät
yhdessä unohtuneena
kaiken tavoittamattomissa
toisistaan muistuttaen

tästä ikuisuuteen
irrottamattomina


----------------------------

Tämä on omistettu ystäväni, veljeni, iltatähdelle.
Toisaalta mielessä pyöri melko vinhaan oma esikoiseni, jo "puoliaikuinen" pian kymmenvuotias,  jonka rääkäisyä joutui odottamaan pelottavan pitkään.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Nainen

Nainen
jumalten jälkiruokaa
taivas jää toiseksi
enkelien unelmatkin
hiukset, huulet, sormet niin hentoiset
reidet reilut joilla käteni kulkea, rinnat
varpaat
silmien säihkyvä syvyys
upoten unohtua
säteilee kuutamon pilvien varjoon
hän puhuu
huulet
kuuntelen, mutten kuule
nauraa,  hymy, kihelmöivä kikatus
hymyilen vaan tiedä en mille
noituva nauru
valloittava
mahtavan ohut
pehmeys ja kissamaisuus
huulet

kuiskaus
koskettaessani häntä
kuolen ja  katoan

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Syksyn väripaletti

Lehtien väripaletti
vailla vertaa vaihtoehdoiltaan

hivelee, houkuttelee luomaan
värit on luotu
   esille tuotu
kangaskin telineessä
kuvia välähtelee silmien
edestä

omani
sivellin, hukassa
umpinaisessa unohduksessa
väkivaltaisessa väsymyksessä




----------------------------

Ps. En muuten malaa, vaikka monesti tehnyt mieli yrittää, mutta jos ei lukioon mennessä oppinut tikku-ukkoa  parempaa pirtämään, niin ehkä parmpi jättää haaveeksi. Vaimo maalaa puolestani - kylläkin ihan omiaan.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Musta mieli murhaamassa minua

Vanki
pääni sisällä pääni
sydän suljettu
ahtojäillä

vastaanottavainen?

kymmenellä keihäällä
lävistettynä
murhaavan
piikikäs ihmiseksi

auringon syksyinen valo
ei
lämmitä
se kiusaa
tuulettomassa tilassa
kuin taskulampulla päin näköä
on sen valo

ai, väärällä jalalla?

väärällä keholla
on asiaintilan aliarviointia

väärässä elämässä

olisiko siinä?

vihalla ei ole rajoja
kääntyessään sisään
syvälle
ahdistettuna hiljaisuuteen

ohikulkijan huoleton hymy
viiltää pahemmin
kuin ranteet auki
katkeruus kaivaa kolonsa
kaikkialle ja
laajentaa mielesi
maailmankaikkeuksiin
makealla myrkyllä

joku toinen päivä

antakaa
pikemmin elämä

tai kuolema


tiistai 6. lokakuuta 2015

Haava viilletty vuosiin

Viilsi syvään
kuoreesi kerran
kivuliaaksi vuosien verran
kituliaasti kasvoit
sitäkään
paikaten haavojas

viilsi pitkään
tarkasti
huolella terävällä terällä
pojankoltiaisetko
ajattelematta
tarkoitusta vailla

viilsin itsekin
vailla tarkkuutta tarkoitusta
viilsin itseeni
kivuliaasti
kerran
holtitta huolella
syvälle sinne tänne

paikkasit
kaarnalla kovetit
laitoit merkin haavalle pääksi
neljä kasvatit
isoa komeaa oksaa
jatkaen elämää kivun päästä
kasvoit monella oksallas
kadun kauneimmaksi
koivuksi perin juurin juhlavaksi

haavan näen miehen
mittaan asti 
kasvoit yli
mutta tunnet vielä
kivun kantamasi

minä
itse vastullinen
kaikesta kärsitystä
aikojen aamuun asti
ikuisessa yössä

viilsin kerran
sinne tänne
vaan huolella hitaasti
ruosteisella
rispaantuneella terällä
syvälle sielun ensimmäisestä
ompeleesta
viimeistä vaille

ommellen umpeen
korjata koetan
nuollen haavaani
vuosien perästä märkivää
murheen

haavani tunnen
miehen mittaan asti
kasvanko yli koskaan
kivuista kauniimmaksi
vaikeuksista vahvemmaksi

Katson komeuttasi oksillasi
haavaasikin
poskelta helmen 
poimin sen
hiemanko mahlan
makuisen