Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste odotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste odotus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 19. toukokuuta 2015

Odotus

Odotus
on pitkä aika
aika on sijoiltaan
siinä

kohta
pienelle lapselle 
pitkällä automatkalla

tulen pian
juuri rakastuneelle
treffeille ajoissa saapuneelle

palvelemme mahdollisimman pian
kun todo-listalla jonottaa kymmenen
muutakin tehtävää

odotus
on lomamatka viikkojen päässä

odotus
ei kysy kärsivällisyydeltä
jaksatko sinä?
kestääkö intosi, kaipuusi
seitinohut odotuslanka

odotus
kuin sytytyslanka täältä Lappiin
kun et ole siellä
ja toisin päin


Ps. Kärsivällisyyteni petti - tämä ei ole edes valmis, mutten malttanut odottaa....työstän tämän vielä myöhemmin

perjantai 15. toukokuuta 2015

Runotorstain kuva








Eloton maa



Tiedän nyt ettet palaa enää, ehkä
haluaisin jo unohtaa
sisin on arka
haavoittuva elinkelvoton
maa

korkeintaan saa aikaan käppyrän männyn
kääpiön koivun
maa ei elä
ei ole millä kasvaa
mihin juurtua

olet poissa
ja minusta elämä

olo on yksinäinen kuin autio pusta
jäljellä  jäytävä tuska
synkkä kuin musta
(ja silti haaveilen susta)

olet poissa
kuin elämä karuilta mailta
ja sen aution pustan
synkän mustan
tyhjyyden tuskan
kätken alle hymyn
ilman juuria
joka on heikkoa, voimatonna
vailla elämän edellytyksiä

pilvet ovat peittäneet valon viikkoja, kauemmin
painavat alleen kaiken orastavan
käyvät ihon alle
odotan

tulta ja salamia
pilviä tummentuviksi
jotta silmieni suuren padon
suru kaataisi
ja koko kyynelsadon vapauttaisi
elämänlähteille


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vielä vie hetken

Kevät rinnassa
katselin kohden kesää
heitti tuuli roskan ilmaan
   katseeni nostin
lampun kadun
kajossa valon
sadetta näin
räntää
  huokaus
      huhtikuu