Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste minä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. toukokuuta 2017

Katseet minussa


Ajoittain -
melko usein
totta puhuakseni

tunnen olevani
täysin epäonnistunut
elämässäni, silmät maailman
tunnen kiinni selässäni

mittaan arvioin
mitä olenko koskaan
saavuttanut ajalla annetulla

silmät
satelliittien tavoin kiertävien
minua

ajatukset joita ihmiset
piilottavat kun puhuvat
minulle

ajoittain

ohimenevä hetki elämän
ja kuolemme

minkä olen väärti
ja missä sen olisi
oltava



 

---------------------------------------

Eyes On Me

At times I do
quite often if I shall
be true

have the feeling that
I am a failure in life
and feel the eyes
of the world

take measures of what
have I ever accomplished
with the time I have
been given

the eyes
I sense the satellites orbit
on me

the thoughts the people
hide while talking
to me

at times

we all live briefly
and die

what is the worth of me
and where shall it be


kgkjbdjgbjb+
gkbmkdgbm
gbkmbmdbb

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Elämän arpapeliä

Savu vuolee satunnaisia kiekuroita
katseeni kahlitsemana
aika on pysähtynyt taas kerran
käytävälle
jolle muistot ja  tapahtumat ovat
varastoidut

klaustrofobia haukkoo ja yskii
naiivi tyhmyys joka toi
minut tänne taas
vollottamaan

aikajanan piste
joka tulisi valita
kääntääkseen aikaa
takaisin tietääkseen
kaiken olevan silloin oikein
en tietäisi sitäkään

teot vaativat ja johtavat reaktioihin
mosaiikkia rakennelmien kompleksisten
ihmisten kanssakäymisten


kertoimet että kävisi pahasti
tai huonommin
elämän arpapelissä

toivo
rintaruokintana alusta alkaen
toivottomuus
jota kukaan ei edes viitsinyt
tunnustaa


entä jos en koskaan valinnut
miksi tulin





--------------------------


Lottery Of Life

Smoke makes its random like loops
in my stare
time has stood once again
in the corridor
where my memories and actions
all are stored

claustrophobia gasps and coughing
naive stupidity that brought
me here again
sobbing

the point in time
that I would have to choose
to turn back time and know
all would just be right
I wouldn't even know that

action calls and leads to reaction
the mosaic of such complex structures
the human interaction

odds of going bad
to worse
lottery of the living

hope
breastfed from the start
hopelessness no one even bothered to
acknowledge

what if I never chose
what I became


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kohotan käteni


Kohotan käteni
yössä
tavoitellen

silmät suljettuna
vilkuillen
tanssivia varjoja
kuun valossa

nähdäkseni edes
heijastuksen
hänestä joka tuntee
minut väärin päin käännettynäkin

tarvitsen minua
ottamaan minua kädestä
kertoakseen kaiken olevan hyvin



---------------------------------


[ I raise my hand ]

I raise my hand
at night
I reach out

eyes closed
glancing
the shadows dancing in
lunar light

if only I could see
reflection
of the one that
truly knows me inside out

the need to me
to take my hand and
tell me it is going to be alright

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Tie tulevaisuuteen

Yksin
innostuksen tyhjiö
väristykset jännityksen
edellä oleva, tuleva
välttämättömyys
minä




--------------------


Path To The Days To Come

Alone
a void of enthusiasm
the chill of the thrill
what shall be ahead
the inevitable
me

tiistai 28. helmikuuta 2017

Tyhjyys



Tyhjyys
kipu
hetkien tuska joka
kestää aina kauemmin kuin kestääkään
haluan hakata ne irti
mutta olen kyvytön
tappamaan sen joka todella olen



--------------------------------------


[ The emptiness ]

The emptiness
the hurt
pain of moments that
always last longer they actually do
I want to hack them off
but I am unable
to kill who I truly am

perjantai 7. lokakuuta 2016

Elämää akanvirrassa

Katse
virrassa
vesi, heijastus, osasia, levinneinä
kaoottisesti

menneisyys
rakentaa nykyisyyden, jos
tuijotan humina päässäni, huimaa
kuin kidutusta katseen

silti nuo palaset rakentuvat yhteen
merkitykselliseksi kokonaisuudeksi
vastakaiku
kuohut saavat lopulta
rauhansa

virtani, minun
pysäyttämätön akanvirta

onko koskessa pisara, joka ei
koskaan
vapaudu pyörteestä
ikuisesti pyörien kieppuen kierien
saman kiven takana

takana, edessä vai
vieressä
mietin

vangittuna ja kahlittuna kaikiksi päiviksi
kuolematon ratkaisu
tuskattomaan kidutukseen
virta on moniulotteinen elämä aikaviivekuvan

valokuva
veistos
pienoinen kiusaus nanosekunnin
valon kaappaaman hetken
jolla on loputtomasti uniikkeja uudelleentulemisia
vieressä ja toisella puolella
maailmaa
universumia
missä tahansa
veistos silmän saalis
tulkittavaksi

silmät pirun tuijottamassa minua takaisin
luunytimeen
hytisen, ja kysyy
kysymyksiä joiden
vastauksia en halua ymmärtää

kuin vene keskellä järveä myrskyn silmässä
kysymyksiä kuin salamia
kuka minä olen
miksi ja
kaikki maailma
elämä
muut ja
tomusta taivaaseen
mitä varten minä
tippa pieni
akanvirrassa

mikä on arvoni virralle
jos vain kierrän samaa kiemuraa
läpi aikojen
elämäni
vai minäkö olen juuri se
jolla kaikki pysyy kasassa


-----------------------



Look
at the flow
water, reflection, fractions, spread
in chaotic manner

the past to
build present, if
I stare, at hum in my head, dizzy
like torture of sight

yet those pieces come together to
meaningful solution
response
whitewater does
eventually find its peace

my current is
unstoppable maelstrom

is there a drop in the rapid that never
is released from
the swirl
forever turning spinning whirling
behind the same rock

behind, in front or
beside
I wonder

caught and trapped to all her days
immortal solution to
painless torment
flow is multidimensional life of time lapse shot

still pic
a sculpture
one tiny tease of a nanosecond of
light captured event that
has endless unique recurrences in
next beside
other side of the globe
universe
any where
a sculpture caught by eye to
interpret

eyes of the devil staring me back
to the marrow of my spine,
shivers, and asks
questions I
am wary
to even understand

like boat in the middle of the lake caught in thunderstorm
questions in flashing images
who am I
why and
all of the world
life
others and
dirt parallel to skies
what for
me
small
the drop in maelstrom

what is my worth to the current
if I only swirl the same swirl
through the time of
my life

or am I the one holding it
all together

lauantai 24. syyskuuta 2016

Yksi yhdessä

Joka puhuu mulle vierain kielin
joista osan tunnen, osan, kuka tietää
keskustelua, huudahduksia, ehdotuksia
ystäväni, ja joskus,
vihollinen

jota rakastan niin
kunnioitankin
suunnattomin mittakaavoin
ja toisaalla hetkessä
vastenmielisenä kuvoksun

tapanani on helposti panokset korottaa
joku taas tyhjentää koko pöydän

tullaan toimeen, hengaillaan ja jo kohta erotaan
kerran kaksi erottu ja hyvästit heitettykin
mutta seitti on sitkas ja niin elastinen
super-pallona palaa perästä
kuin seinästä



aamuinen viha ja sumea myrsky uikuvassa usvassa
jonkun tuijottaessa peilistä peilaillen
nykyään käännän vain selkää
toki rakastaen








tiistai 6. lokakuuta 2015

Haava viilletty vuosiin

Viilsi syvään
kuoreesi kerran
kivuliaaksi vuosien verran
kituliaasti kasvoit
sitäkään
paikaten haavojas

viilsi pitkään
tarkasti
huolella terävällä terällä
pojankoltiaisetko
ajattelematta
tarkoitusta vailla

viilsin itsekin
vailla tarkkuutta tarkoitusta
viilsin itseeni
kivuliaasti
kerran
holtitta huolella
syvälle sinne tänne

paikkasit
kaarnalla kovetit
laitoit merkin haavalle pääksi
neljä kasvatit
isoa komeaa oksaa
jatkaen elämää kivun päästä
kasvoit monella oksallas
kadun kauneimmaksi
koivuksi perin juurin juhlavaksi

haavan näen miehen
mittaan asti 
kasvoit yli
mutta tunnet vielä
kivun kantamasi

minä
itse vastullinen
kaikesta kärsitystä
aikojen aamuun asti
ikuisessa yössä

viilsin kerran
sinne tänne
vaan huolella hitaasti
ruosteisella
rispaantuneella terällä
syvälle sielun ensimmäisestä
ompeleesta
viimeistä vaille

ommellen umpeen
korjata koetan
nuollen haavaani
vuosien perästä märkivää
murheen

haavani tunnen
miehen mittaan asti
kasvanko yli koskaan
kivuista kauniimmaksi
vaikeuksista vahvemmaksi

Katson komeuttasi oksillasi
haavaasikin
poskelta helmen 
poimin sen
hiemanko mahlan
makuisen


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiti

Tiesitkö hetken, tunsitko sen
kuulitko kohinan
minut

silloinko aloit punoa
  köyttä
valmiiksi kertoja tarvittavia
  köydeksi vetää maailmaan
silläkö vyötit umpisolmuna sinuun
perässä  pulkassa hinaten
asfaltilla sen raskaan alun
ja sille jatkon, jaksoit
asetit rajat kuin koiralle kaulaan

mistä syntyi se ankkuriköysi
senkinkö teit
ja kuinka sen osasit
joustavan kestäväksi
pitkin kapinaa pakoilin vaikeuksiin
oli valmiina tehtynä, tietenkin
miten jaksoit tehdä senkin, ja heittää
  pelastusköyden

keksin keinon kirveellä katkaisin köyden
irtosivat päät sen
toisen sännätessä vapauteen
toisen pitäen kiinni omastaan
erkanivat suunnat
juoksussa minun katosikin

hukassa köydettä kyykyssä itkin ilman suuntaa
keinon kirveellä keksin
kiveen kirjoittaen
ÄITI: onko sinulla köyttä kotiin
kyllä,  
aina

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Umpikujia ja solmuja

Mietteitä mustia
tajunnan takaa
täynnä pääni

ei
ei riitä
enää itsesääli
varastot sen 
ehtyneet on
umpikujia ja solmuja
tyhjyyden turhaumia
sanatonta tuskaa
hiljaista hiipumista
kohden kuolemaa
kalseampaa kosketusta
elämän ilman iloja

nauran vain
itsekseni
itken
kyynelittä
unissani
unelmissani
etsin itseäni
suunnistan surussani

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Uusi maailma

Itkusi kasvaa
kanssani
hetken

heiveröinen  ensimmäinen
taivaita särkevällä otteella
kaivaen kaiken sieluista kahden
nyt toisiinsa nidotun
kuolemaan saakka

teet uusia meistä
vallan valtavan antaen
vastuun sitäkin suuremman

sylissäni saat minusta avuttomuuden
esiin kaikessa olemuksessani

varmuus syntyy vain yhdestä:
ottaessani hauraan pienen ryppyisen
kätesi sormiini
olet minun,  minä sinussa
lähtemättömästi
jokaisesta hetkestä jokaiseen tunteeseen