Sudenkorennon
lennon
kuinka se pysähtyä voi
keskelle ilmaa
mieleni nauhoittamassa
jokaista lyöntiä laskemassa
sirojen siipien
aika
laskemassa sydemeni lyönnit
muistot
arvossaan mitalliset
tunteissa välähdysten
jatkuvan ikuisen silmänräpäyksen
Isla, annoin nimeksi tyttärelleni
erottaakseni ohikiitävät hetket
pohjoisten kylmien raakojen
leveyksien turmellukselta
syleilyssä suurten vetten
hän saa hidastaa pakkasen
pauhua
ja minua
ikuisena kiintopisteenäni
lopulta
hetken pyörähtävänä häivähdyksenä
sekunnin murto-osan hengähdyksenä
pakkanen lyö yli maan sotaisasti
viskoen viheliäiset siemenensä
poikin pitkin maita
kuin putoavan maalipurkin loiskuvat roiskeet
jonka melkein luulit saavasi
kiinni
putoamasta
jäätynyt pimeä lumella katettu
elämän loppuun asti
Puro, annoin nimeksi pojalleni
tuodakseen takaisin elämän
pyörittääkseen nauhoitukset
jäisellä maalla
joka ei anna tuumaakaan
edes haudatakseni oman kuolemani
puhdas ja leikkisä
vedellä väellä täytettynä, riemuiten
pisaroina ilmassa
juokseva vesi lopulta löytää
aina tiensä
hänessä on toivoni
toipuva uudelleen heräämiseni
haparoiva muistoni siivistä
hetkestä heikkona hauraana
tajuntani takapajulassa
vielä viileänä viimasta jäästä
siivet
-------------------------------------
joo, käännös englannista...joka ei onnistunut sen paremmin kuin alkuperäinen....ehkä tavoitteeni liian mahtipontinen
tyttöni on nimeltä Isla (saari esp.) ja poikani Puro (puhdas, viaton, alkuperäinen, laimentamaton jne. lokuisilla latinalaisilla kielillä; ja suomenksi tietenkin lempipaikkani, virtaavaa phdasta vettä)....yritin sitten yhdistää nämä itseeni ja kaamosmasennkseen ja sitoa siihen luonnonilmiöitä....nooh, saahan sitä aina yrittää...ehkä työstän tätä koko elämäni paisuttaakseni sen useiden sivujen runoelmaksi, kun ei se oikein taitu näin normi mittaan ja muotoon
Tarkoitus olisi runoja saada. Tilattu on, en tiedä josko milloin saapuvat vaiko tuottavat hajatelmaa, rikkoontunutta tavaraa. Hieman on varastoja, joista jakaa. Laadulla tai laadutta, mielipiteestä piittaamatta ovat palasia sielustani. Ethän siis lainaa kysymättä itsessä kalleintani.
Runot syntyvät sähköllä
Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.
Yleistä sälää
Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota