Kynä kavala kaunis kyllä
vaan petollinen
kuurona kirjoittaa
mitä tahtoo
tervettä järkeä tahdo
ei
vaan kaivelee
koloja noloja kerrassaan outoja
toisinaan tuulellaan vähät
välittää, viiskoo sanat
multa piiloon
aivan kuin en niitä vielä
mieleeni muistuttaisi kerran toisen
ja silti
ilman sulkaa sulavaa
kaunista ja kuolematonta
tavoittaa mahdotonta
olisi
kynäni mahtavan on mieleni
vanki
puristamalla, paineella
painostamalla
taivas ei aukene, ei
liioin tuskieni tulvapadot
sisälläni asustaa tuhat tuhatta
tarinaa, tunnetta
ellei kynäni niitä vapauta
elämään
Tarkoitus olisi runoja saada. Tilattu on, en tiedä josko milloin saapuvat vaiko tuottavat hajatelmaa, rikkoontunutta tavaraa. Hieman on varastoja, joista jakaa. Laadulla tai laadutta, mielipiteestä piittaamatta ovat palasia sielustani. Ethän siis lainaa kysymättä itsessä kalleintani.
Runot syntyvät sähköllä
Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.
Yleistä sälää
Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
maanantai 30. toukokuuta 2016
torstai 26. toukokuuta 2016
Köysiä, myrkkyjä ja aseita
Olisinpa asukas USA:n
ostanut olisin
yhden paikallisesta
Walmartista
ja alle tähtien hiipinyt
tuntenut kylmän pistoksen
alla leukani kun
katseeni kiinni Orionissa
ja heittänyt päiväni pois
tai saisinpa käsiini pikarin
vanhaa kunnon myrkkycocktailia
kuinka ihana olisikaan päättää päivät
sikariin ja viinilasiin ellei
ihan konjakkiin, jos ei sitten
hienoa liiankin kera litkun myrkyllisen
mutta ei, eihän täällä ja nyt saa
edes reseptiä insomniaan
vaihtoehdot vähissä; köysikin niin
barbaarinen and ranteet, ai, taidan
jäädä vartin vaille vajaaksi miehuudessa
siis tässä seison, kun en muuta voi
ajatellen kirjoitellen
olenhan uudelleen naimisissa
ja kirjoittamisesta aika ajoin
hurmiossa, suoltaessa elämästä
ajatusten tapaisia lauseiksi
lennokkaiksi
-------------------------------------------
aiheena runolle taisi olla kuva kirjoituspöydästä jolla pikari
kirjoitusvälineet ja pääkallo
täytyy yrittää kirjottaa jotain uudenlaista ihan kokeilun vuoksi
lauantai 21. toukokuuta 2016
Katkelmia onnesta
Ostettua tai lainattua
kenties ratkaistua
saavutettua
maaliksi asetettuna
onni
etsinnässä harhauttaa
ei elämä tasoja tavoitettavaksi
vaan ajan katkelmia
joista me
läpi puhallettuja
kiinni pidä onnellisista
hetkessä katoavista
kenties ratkaistua
saavutettua
maaliksi asetettuna
onni
etsinnässä harhauttaa
ei elämä tasoja tavoitettavaksi
vaan ajan katkelmia
joista me
läpi puhallettuja
kiinni pidä onnellisista
hetkessä katoavista
perjantai 20. toukokuuta 2016
Maa on vielä jäässä
Maa on vielä jääkylmä
pistelee pitkin selkää
tunkee sormensa
selkäytimeen
viime kuukaudet, puoli vuotta
jäätyneenä kuoliaaksi pimeässä
ei päästä irti
helpolla
aivan kuin synnit
eivät tahraisi vuosiksi
luikertelisi käärmeen lailla takaisin
valoon
juuri kun kadonneeksi, kuolleeksi
oletettiin
makaan keskellä nurmikkoa
pimeässä jäätyneenä
räpäytän vilauksen ensimmäisen
liiankin säteileväisen
edes uskaltaa vastaanottaa
pitkään, katseellaan
kuulen ne nyt, laulut
lentävät ylhäällä kaartavat
kuin minulle sävelletyt,
esitetyt
tuijotan aurinkoa suljetuin silmin
heikkona vielä
hymyni lämpiää minussa
sulattaa pimeää
ruoho on rumaa
tunnen sen käsissäni, eilisvuoden
lehdet liian myöhään tipahtaneet
lannan tuoksun kuitenkin
naapurin tilalta tästä pohjoiseen
pidän ne kiinni
voimaannuttamaan lämpöä
tuoksua, konserttoa
nähdäkseni perhosia
lentelemässä hullun lailla
silti tarkasti laskeutuen voikukalle
josta lapset kohta kutovat seppeleen
nuotion kipinän
vauhkona lapsia juosten pihaa pitkin
hurmiossa nuotion liekeistä
liiasta valvomisesta ja vaahtokarkeista
pidän ne kiinni
tiukasti
pilvien kaapatessa aurinkoa
lämpötilan pudotessa ja
tuulen tehdessä vauhtia
kärsivällisesti odottaen
uusintajaksoa auringon
ensimmäiseen poskelleni tipahtavaan
rakeeseen asti
kuitenkin, olen vakuuttunut jo
syntyväni uudelleen
pistelee pitkin selkää
tunkee sormensa
selkäytimeen
viime kuukaudet, puoli vuotta
jäätyneenä kuoliaaksi pimeässä
ei päästä irti
helpolla
aivan kuin synnit
eivät tahraisi vuosiksi
luikertelisi käärmeen lailla takaisin
valoon
juuri kun kadonneeksi, kuolleeksi
oletettiin
makaan keskellä nurmikkoa
pimeässä jäätyneenä
räpäytän vilauksen ensimmäisen
liiankin säteileväisen
edes uskaltaa vastaanottaa
pitkään, katseellaan
kuulen ne nyt, laulut
lentävät ylhäällä kaartavat
kuin minulle sävelletyt,
esitetyt
tuijotan aurinkoa suljetuin silmin
heikkona vielä
hymyni lämpiää minussa
sulattaa pimeää
ruoho on rumaa
tunnen sen käsissäni, eilisvuoden
lehdet liian myöhään tipahtaneet
lannan tuoksun kuitenkin
naapurin tilalta tästä pohjoiseen
pidän ne kiinni
voimaannuttamaan lämpöä
tuoksua, konserttoa
nähdäkseni perhosia
lentelemässä hullun lailla
silti tarkasti laskeutuen voikukalle
josta lapset kohta kutovat seppeleen
nuotion kipinän
vauhkona lapsia juosten pihaa pitkin
hurmiossa nuotion liekeistä
liiasta valvomisesta ja vaahtokarkeista
pidän ne kiinni
tiukasti
pilvien kaapatessa aurinkoa
lämpötilan pudotessa ja
tuulen tehdessä vauhtia
kärsivällisesti odottaen
uusintajaksoa auringon
ensimmäiseen poskelleni tipahtavaan
rakeeseen asti
kuitenkin, olen vakuuttunut jo
syntyväni uudelleen
Tähtikuvioita
Kylmä kirveltää
kuin piikkejä,
vielä, tähän aikaan vuodesta
olen siellä missä katseeni
roikkuu
roikkuu
kuulenko niiden
kuiskaavan vastaukset
ajatuksiini
toiset uskovat niiden
tietävän kaiken, kirjoitettuna koodeihin
kuin maalattuna iholle
tietoisuus mitä ne todellisuudessa
ovat, on tuskallista
eivät omaamme
lämpöä ja valoa
kummempaa
ratkaistu mysteeri
on katoavaa kauneutta
kuin lasten vesiväriteokset
sateeseen unohtuneet
avaan oven yrittäen
lukita ajatuksen ulos
antaa todellisuuden olla
työnnän sitä pois
tukahduttavasta syleilystä
tönin
katkerana
lapsi on juuri
kuollut
kuin piikkejä,
vielä, tähän aikaan vuodesta
olen siellä missä katseeni
roikkuu
roikkuu
kuulenko niiden
kuiskaavan vastaukset
ajatuksiini
toiset uskovat niiden
tietävän kaiken, kirjoitettuna koodeihin
kuin maalattuna iholle
tietoisuus mitä ne todellisuudessa
ovat, on tuskallista
eivät omaamme
lämpöä ja valoa
kummempaa
ratkaistu mysteeri
on katoavaa kauneutta
kuin lasten vesiväriteokset
sateeseen unohtuneet
avaan oven yrittäen
lukita ajatuksen ulos
antaa todellisuuden olla
työnnän sitä pois
tukahduttavasta syleilystä
tönin
katkerana
lapsi on juuri
kuollut
torstai 19. toukokuuta 2016
Yötön yö
Kanootti
liukuu hiljaa lahdelmaan
järvi, tyyni kuin jää
rantakivikolle kolahtaa
vetten päällä
ääni järven kolot kaluaa
ennen kaukaista kuolemaa
istun kivellä
tikkutuli seuranain
vilttina vilulta harteillain
rupatellaan, hiljaisuudessa
aurinko paistaa
ja on keskiyö, yötön yö
-------------------------------
otin jo hieman etunojaa kesään muistelemalla
liukuu hiljaa lahdelmaan
järvi, tyyni kuin jää
rantakivikolle kolahtaa
vetten päällä
ääni järven kolot kaluaa
ennen kaukaista kuolemaa
istun kivellä
tikkutuli seuranain
vilttina vilulta harteillain
rupatellaan, hiljaisuudessa
aurinko paistaa
ja on keskiyö, yötön yö
-------------------------------
otin jo hieman etunojaa kesään muistelemalla
Hengitä hieman
Hengitä hieman,
tarvitsen sinua
minua varten,
henkäys pieni
selvitä seuraavan päivän
päähän
liikuta lihasta
minulle
vain
jotta voin tehdä
tehtävän
kaksi
voitele nivel
minulle siirtyä tieltä
tarvitsen sinua
pysähtyneisyydessä
tässä, elämän
silmäluomia nosta
minulle kerran, unia
nähdä
olethan kiltti, tekisit
niin, tarvitsen sinua
minua varten
ajatukset sotkeneet ovat viidakon
vähentyneet mutta kiivastuneet
katkeranpunainen suonissa
virtaa kehoni
hallinnan
ottanut mielenikin
tiedän nyt vastauksen
turtana voi ja tunteekin kyllä
reilua ei, sillä huutaa ei saata
tarvitsen liikuttamaan sinua
ihan vain hieman
suuntaan mihin tahansa
älä vaan vala veistokseksi
ruumiiseen tähän
unelmoisitko yhden
ihan vain yhden minulle asian
tarvitsen sinua elämään vähän
kun olen poissa
Hengitä hieman
tarvitsen sinua
minua varten
tarvitsen sinua
minua varten,
henkäys pieni
selvitä seuraavan päivän
päähän
liikuta lihasta
minulle
vain
jotta voin tehdä
tehtävän
kaksi
voitele nivel
minulle siirtyä tieltä
tarvitsen sinua
pysähtyneisyydessä
tässä, elämän
silmäluomia nosta
minulle kerran, unia
nähdä
olethan kiltti, tekisit
niin, tarvitsen sinua
minua varten
ajatukset sotkeneet ovat viidakon
vähentyneet mutta kiivastuneet
katkeranpunainen suonissa
virtaa kehoni
hallinnan
ottanut mielenikin
tiedän nyt vastauksen
turtana voi ja tunteekin kyllä
reilua ei, sillä huutaa ei saata
tarvitsen liikuttamaan sinua
ihan vain hieman
suuntaan mihin tahansa
älä vaan vala veistokseksi
ruumiiseen tähän
unelmoisitko yhden
ihan vain yhden minulle asian
tarvitsen sinua elämään vähän
kun olen poissa
Hengitä hieman
tarvitsen sinua
minua varten
maanantai 16. toukokuuta 2016
Tähtivaloa
Päivä tähteitä
yön jäljiltä, murusia
varjoissa kasvaen murskaa yö
kaiken valoksi aiotun
uudelleenkin rakennetun
katseeni nostaen yössä
taivasalla
näenhän reikiä viltissä
pimeyden
valoja kiljumassa
sieltä taaempaa kaukaa
kaiken kaikkiaan ei sentään
peitossa pimeän
jotenkin vain pitäisi kai
rakentaa tikkaat
tuonne taakse taivahan
valot vain kaukaisilta
reiätkin pienen pienoisilta
yön jäljiltä, murusia
varjoissa kasvaen murskaa yö
kaiken valoksi aiotun
uudelleenkin rakennetun
katseeni nostaen yössä
taivasalla
näenhän reikiä viltissä
pimeyden
valoja kiljumassa
sieltä taaempaa kaukaa
kaiken kaikkiaan ei sentään
peitossa pimeän
jotenkin vain pitäisi kai
rakentaa tikkaat
tuonne taakse taivahan
valot vain kaukaisilta
reiätkin pienen pienoisilta
lauantai 14. toukokuuta 2016
Turvoksissa
Sade minussa
jokainen tippa nielee
minut kokonaan
toimittaa perille ilman
päämäärää
loputon päättymätön imu
kohti tyhjää
upota upposi uponnut
luvaton läpikulku
melua pirstaleina saumatonta häiriötä
tulva minussa
vuotaa ja läpäisee
paineessa pienimmästäkin reiästä
halkeama, murtuma, liudentuma
kaikki minua kellumassa
ympärillä minua
tietämättä
mistä aloittaa
jahtaamaan sirpaleita hukassa virran mukana
juoda joi juonut
liikaa pisteliästä
elämää minun
käsitellä
torstai 12. toukokuuta 2016
Täyttymys
Kun olen poissa
aurinko hellii ja
suutelee poskelleni
sanoakseen: hei
lempeän tuuhea tuuli
kuin äitini ääni
herättää aamuun jollaista
ei koskaan ollut
vuoripuro sirkuttelee
lepertelee tuoreuttaa
virkistäen
kahdet hymyt
loistavat lähestyen
täyttäen kaiken sen
mitä etsin elämäni auringonlaskut
kun olen poissa
aurinko hellii ja
suutelee poskelleni
sanoakseen: hei
lempeän tuuhea tuuli
kuin äitini ääni
herättää aamuun jollaista
ei koskaan ollut
vuoripuro sirkuttelee
lepertelee tuoreuttaa
virkistäen
kahdet hymyt
loistavat lähestyen
täyttäen kaiken sen
mitä etsin elämäni auringonlaskut
kun olen poissa
tiistai 10. toukokuuta 2016
Masennuksen valtameri
Aallot rynnäköllä
aallot
piesty ja koluttu
hyödyttömän hyödyntämistä
heitettynä kiviselle rannalle, kuin
karusellissä ja vuoristoradalla
elämän, jota pyytänyt
en, koko huvipuistoa
alastomana avuttomana
silmälihakset tavoittelevat luomia ylös
hiekka polttaa
näköni pistelee sumuani
upoten
tyyntä silmieni edellä
suolaa
aallot
piesty ja koluttu
hyödyttömän hyödyntämistä
heitettynä kiviselle rannalle, kuin
karusellissä ja vuoristoradalla
elämän, jota pyytänyt
en, koko huvipuistoa
alastomana avuttomana
silmälihakset tavoittelevat luomia ylös
hiekka polttaa
näköni pistelee sumuani
kuinka saada koneisto liikkeelle, on
ajatuksenjuoksu lokin lailla ohittava
vasten häikäisevää valoa
toivoa vai kangastusta aurinkoisesta satamasta
ja sitten aallot myrskyävät
uudelleen ja vetävät takaisin
hänen armottomaan syleilyynsä
tarttuu, nostaa, vetää, takaisin, pitää
henkeä
sylissänsä
pinnan alle vihdoin
pinnan alle vihdoin
viimeistä kertaa
loppunäytös
toiveiden ja unelmien kadonneiden varastettujen
välähdyksinä vain
eivät koskaan pitäneet lupaustaan
upoten
valmistautuneena
pehmeämpään kyytiin
syvyyksiin alle meren painon
tyyntä silmieni edellä
viimeistelen henkäyksen viimeisen
kuitenkin liian aikaisin
meri ei vielä ole lopettanut
eikä valmis
aallot, kitkerät ennustajaeukot
onnettoman kulkuni
heittävät minut tukehtumaan uudelleen
taas toiselle rannalle
jotakin rakentuu
yskimään olemassaolon vettä
haukkomaan tulevaisuutta
suolaa
suonissani
Sokaistuna näkemään
Raajarikkona horjuen
polvilleni pudoten
raskaasti vajoten
haavoittuneena hajoten
tyrmiin toivon
petollisiin pettäviin
sortuviin
hedelmäsi
kypsynyt, yli ja
lopulta mädännyt
unohdettu
koluttu
lukittu, sinetöity
ja silmät avattu
varovasti, niin niin hitaasti
katsellen raunioihin
rakentaakseen eilisen
palasista, kerättyjä rakennelmia
elämän taidonnäytteistä
tavalla tai toisella
toinen tekee yhden
uudeksi, käytä, ettet tule käytetyksi
hiipuvassa valossa
yön pimeän
ruletissa
todellisuudessa kuun
pimeä puoli antaa
valolle muodon
perjantai 6. toukokuuta 2016
Pienoisia asioita omistan
Pienoisia asioita -
omistan
välähdyksiä ohikiitäviä
arkipäiväisiä
silmät, jotka verhoan
uupumuksesta
sekunnin puolikkaaksi,
jotka marssivat jonossa
muurahaisia matkien
tietäen tarkalleen
menonsa määränpään
pilvet syleilemässä aurinkoa
kun hikoilen helteessä
hurjassa
pakkasen purressa lujemmin
katseeni kiinnittyneenä
revontuliin leimuaviin
rintani sisällä
huojuviin
kimallus kanootin kyljessä
kirpeän syksyisen hytinän
viileässä, järvellä
jäätyneellä tyyneksi tuulen
kuiskauksen kaipauksessa
sinä,
aamuisessa horkassa
muutamia minuutteja heräämisestä
nostamassa päätäsi hukkuvin silmänripsin
uupunein liiasta unelmoinnista
ja peikkosen hiuksin,
sanoen: kulta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)