Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

perjantai 6. toukokuuta 2016

Pienoisia asioita omistan


Pienoisia asioita -
omistan

välähdyksiä ohikiitäviä
arkipäiväisiä

silmät, jotka verhoan
uupumuksesta
sekunnin puolikkaaksi,
jotka marssivat jonossa
muurahaisia matkien
tietäen tarkalleen
menonsa määränpään

pilvet syleilemässä aurinkoa
kun hikoilen helteessä
hurjassa

pakkasen purressa lujemmin
katseeni kiinnittyneenä
revontuliin leimuaviin
rintani sisällä
huojuviin

kimallus kanootin kyljessä
kirpeän syksyisen hytinän
viileässä, järvellä
jäätyneellä tyyneksi tuulen
kuiskauksen kaipauksessa

sinä,
aamuisessa horkassa
muutamia minuutteja heräämisestä
nostamassa päätäsi hukkuvin silmänripsin
uupunein liiasta unelmoinnista
ja peikkosen hiuksin,
sanoen: kulta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti