aallot
piesty ja koluttu
hyödyttömän hyödyntämistä
heitettynä kiviselle rannalle, kuin
karusellissä ja vuoristoradalla
elämän, jota pyytänyt
en, koko huvipuistoa
alastomana avuttomana
silmälihakset tavoittelevat luomia ylös
hiekka polttaa
näköni pistelee sumuani
kuinka saada koneisto liikkeelle, on
ajatuksenjuoksu lokin lailla ohittava
vasten häikäisevää valoa
toivoa vai kangastusta aurinkoisesta satamasta
ja sitten aallot myrskyävät
uudelleen ja vetävät takaisin
hänen armottomaan syleilyynsä
tarttuu, nostaa, vetää, takaisin, pitää
henkeä
sylissänsä
pinnan alle vihdoin
pinnan alle vihdoin
viimeistä kertaa
loppunäytös
toiveiden ja unelmien kadonneiden varastettujen
välähdyksinä vain
eivät koskaan pitäneet lupaustaan
upoten
valmistautuneena
pehmeämpään kyytiin
syvyyksiin alle meren painon
tyyntä silmieni edellä
viimeistelen henkäyksen viimeisen
kuitenkin liian aikaisin
meri ei vielä ole lopettanut
eikä valmis
aallot, kitkerät ennustajaeukot
onnettoman kulkuni
heittävät minut tukehtumaan uudelleen
taas toiselle rannalle
jotakin rakentuu
yskimään olemassaolon vettä
haukkomaan tulevaisuutta
suolaa
suonissani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti