Kylmä kirveltää
kuin piikkejä,
vielä, tähän aikaan vuodesta
olen siellä missä katseeni
roikkuu
roikkuu
kuulenko niiden
kuiskaavan vastaukset
ajatuksiini
toiset uskovat niiden
tietävän kaiken, kirjoitettuna koodeihin
kuin maalattuna iholle
tietoisuus mitä ne todellisuudessa
ovat, on tuskallista
eivät omaamme
lämpöä ja valoa
kummempaa
ratkaistu mysteeri
on katoavaa kauneutta
kuin lasten vesiväriteokset
sateeseen unohtuneet
avaan oven yrittäen
lukita ajatuksen ulos
antaa todellisuuden olla
työnnän sitä pois
tukahduttavasta syleilystä
tönin
katkerana
lapsi on juuri
kuollut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti