Toivo

Yö vielä muistaa
jäätyneet itkut

kuistin portailla
vaellan ajoissa paikoissa

ilmapallona tuulessa
pitkällä langalla
jäätyneellä maahan

sytkärin liekki väpättää henkäyksen
lämmintä hetkeksi

kuu koettaa morsettaa minulle
jotain välistä hajanaisten
sekopäisten pilvien
hukassa huitelevien

jalat jäässä
sormet tuskissaan
etsien lohtua nikotiinista

ei edes savua tiedä
minne mennä sen kuuluisi

ja minä istun


paikallaan

ihmetellen puita
tuomittuja tähän kerta kertaalleen

alastomina raiskattuina julkisesti
juuret piilosilla roudassa
ja ne silti vain
kestävät odottavat ja kärsivät

kunnes aurinko haastaa
pahantahtoisen kylmäkiskoisuuden
talven kuningattaren ilkeän vallan

vielä tietoisina
kierron kyltymättömästä jatkumosta

toivo
Et tu, Brute







----------------------------

Hope

Night still remembers
the frozen cries

on the porch step
I wander in places and times

a balloon in the wind
with a long string frozen
to the ice on the ground

lighter flame flickers breath
of warmth for a second

moon tries to Morse to me
something through shattered
all confused clouds
that run lost in disarray

feet cold
fingers in agony
seeking solace in nicotine

even the smoke doesn't know
where it ought to traverse

and I sit
still

amazed of the trees
destined to this over again

raped naked in public
roots hiding in frozen ground
but still they do
endure wait and suffer

until the sun challenges
malicious frigidity of
queen winter's rule

yet with the knowledge
the cycle keeps on spinning

hope
Et tu, Brute

Aurinko joka ei paista

Hän leikkien
leluillaan
turisten tarinoitaan
tästä maailmasta irrallisia
kuin hamsteri juoksupyörässään

sanat kulkevat ohi tuulen lailla
hymyilen kun hän katsoo minuun
teeskentelyä

naamari  peittämässä
haavoittunutta ja haurasta
jotain jota en osaisi selittää

lasken sekunteja jotka menetän
aikaa olla hänen kanssaan
kuunnellen riemullista leikkiään

leikin aurinkoa vaikka
olen jäässä sisuksiin asti
silmät sulaen
paineessa
leikkiaurinko ei
lämmitä vähääkään

tämä talon höskä
murtuu kyllä maahan


milloin ja kuinka ovat kysymykset
ja miten käy raunioiden
mistä niille voimaa
rakentua uudelleen

rakastamaan ja tuntemaan sen
hymyilemään kuin aurinko joka paistaa





-------------------------

Sun Not Shining

She's playing with
her toys and
chattering her narrative
detached from this world
like hamster running its wheel

words pass me like the wind
I smile the times she turns towards
a pretense

a mask to conceal that
wounded and fragile
the way I could never explain

I count the seconds I'm loosing
time to be with her
listening her cheerful play

I play the sun
though I'm frozen inside
eyes melting
from the pressure
play pretend sun does not
warm anything

this shackle of a house
will come down

when and how are only questions
and what about the rubble
from where the strength
to build up again

to love and feel it
to smile as sun that's burning

Liekeissä

Syvältä mullista maan juuret vetivät voimansa josta synnyin ja kasvoin moniksi käsiksi ilmaan - valitettavasti pahanilkisiksi ja kieroutuneiksi lopulta päätyivät - nyt pakon edessä tuikattavaksi tuleen omin käsin samalla rukoillen Jumalaa antamaan sadetta ennen ajan kulumista loppuun minun kasvaa uudeksi.




-----------------------

Burning

Deep down from the dirt the roots drew the power from within I was once born and raised my many hands in the air - unfortunately twisted and maleficent they eventually became - now to had to be lit in fire by my own hand praying while burning that Lord would let it rain before time runs out for me to grow anew

Peili

Peiliin
katson suoraan läpi
tai en ollenkaan

kuin kaksoistornit
kipuni palaa
tällä saarella
itse kyhätyllä
yksinäisyyden

putoan polvilleni
vain verhottujen silmien
katseiden alla

haistan lihan kun
se palaa
tupakalla

hyöryt kiihottavat ennemmin
kuin satuttavat

arvet eivät parane
koskaan
mutta sattuvat vain
sisällä

aurinko luimuilee vilkuillen
sillan alle jonne

nukahdin

reflektoi paremmin
kuin itse minä
joka katsoo ohi ja taakse
aivan kuin
kaikki olisi hyvin

keittiön pöydällä tanssien
kultani kera kahden leipäveitsen
nukahdin kait minäkin
heräämättä
ajoissa




niin tanssii kultani
kohta neljäntoista  kuukauden


peilissä
karkaistulla teräksellä
kahden kesken valintoja
erehdyksistä eteenpäin



syyttää joko muottia
tai tekijää
ja  lähteä kutomaan
arpia


**************************

epätoivoinen yritys käsitellä menneisyyden kipeimpiä paikkoja
muutoksia alkuperäiseen, kun ei taipunut ja se oli susi muutenkin...
ehkä näitä ei koskaan saa paperille, mutta käsittely kuitenkin helpottaa
hieman, vaikka arvet eivät koskaan paranekaan....ehkä niiden ei ole tarkoituskaan
tai tarkoitus nimenomaan on, etteivät ne parane, jotta muistaisi mistä on tullut



------------------------------

Mirror

In the mirror
I look straight through
or not at all

like the twin towers
my hurt burns
in this island of
self-constructed
solitude

I only fall down
on my knees
when all eyes are
veiled to see

smell of flesh when
it's burned by
cigarette

fumes rather excite than
bring up the pain

the scars
they never heal but
only hurt inside

sun lurking to glance
under the bridge one
fell asleep

mirrors better
than actual me
still one looks past and beyond
as if
all is just fine

on the kitchen table she
parties, my baby, with two knives
apparently I did nap too
failed to awake
in due time

yeah, she is rocking my baby
and soon she'll be fourteen months old

in the mirror
hardened steel
has two choices
to choose to move on

blame the mold or
the maker
and start gathering
the scars

Tähtitaivas

Pyörii, kiertää
valtavalla vauhdilla
paikallaan

silmät sidottuna
sinne ja sen taakse
silmät revittynä selälleen

tyhjyyden takana
taikuutta

taivas on minun
vain jos tuijotan tummaan
yöhön siniseen

kirkas valkoinen keskellä
ei mitään
syvyyksistä synkän puhuvista

suljen yhden silmilläni jälkeen hartaan
harkinnan ja

teen siitä itselleni huomisen
toivolla toimivan

Tie tulevaisuuteen

Yksin
innostuksen tyhjiö
väristykset jännityksen
edellä oleva, tuleva
välttämättömyys
minä




--------------------

Path To The Days To Come

Alone
a void of enthusiasm
the chill of the thrill
what shall be ahead
the inevitable
me

Lapsen palkkio

Kaiken vallan, voiman
kätket toivon
taakse noiden ruskeiden
sinisten, harmaiden
smaragdin vihreiden
lapsen silmien

loistaen tai vaatien
tarvitsevin anoen aikuiselta
reaktiota

jokaisessa parissa lapsen silmien
teema sama käy toivoen
tulevaisuuteen, seikkailuun
minne mielikuvitus karkailee


kysymys nyt ja aina kuuluu
minkälaisena palaa vastaus aikuisen

------------------------------

hmmm...yritänköhän hieman liikaa karistaa irti "masentuneen runopojan"
viittaa...no, ainakin yritän, jos ei muuten niin äitin mieliksi, kirjoittaa jotain
nättiä ja positiivista (tai ainakin neutraalia), ettei äitin tartte aina niin raskain sydämin blogia lukea...
jotenkin ei vaan tunnu omalta muu kuin maentelu  :D

Child's Reward

All the power
and hope
lie in those browns, blues,
greys and greens
of eyes of a child

glimmering or requiring
needfully pleading for an adult
to respond

in every set of eyes of a child
theme goes on of hope,
future and ventures to where
imagination only leads one

question now is proposed
what does the child have for the answer

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet, kaukana
kuin unelmat
jos luovutamme
ja teemme  niistä vain
päiväunia

etsi ystävä,
kaksi, unelmoikaa yhdessä
samaa unelmaa

älä ole hullu
ja tyydy kuuhun
varmasti keräilemme
matkalla tähtien loistoa

Köysiä, myrkkyjä ja aseita

Voi kun oisin
kansalainen U S ja A:aan
oisin jo Walmartista
ostanut oman

mennyt tähtitaivaan alle
tuntenut kylmän piston leuan alla
katseeni Orionissa kiinni
ja lähtenyt kivuttomasti täältä

tai oisipa mulla malja verraton
vanhaa kunnon myrkkyjuomaa
voi, mikä ihana lähtö ennen loppua päivien
sikarin kera ehkä viinin tai
peräti konjakin ellei
sitten liian hienoa pilattavaksi
kitkerän myrkyn kera

mutta ei, ei täällä eikä tässä ajassa
saa edes kunnollista reseptiä insomniaan
vaihtoehdot harvassa: köysi niin barbaarinen
ja ranteet, oi, taidan jäädä
paria tuumaa vaille vajaaksi miehestä

siis "tässä seison, enkä muuta voi"*
ja sittenkin - kirjoitan taas ja
uudelleen naimisissakin
nauttien niin välillä suuresti
tuskien sanoittamisesta
elämästäkin



-----------------------------------

lainaus: Martti Luther

Hullu tyytyy kuuhun

Tähdet kaukana kuin
unelmat jos
lakkaamme
ja sallimme niiden
päiväuniksi tulla

löydä ystävä, kaksi,
unelmoikaa yhdessä samaa
heijastusta toiveiden

älä hullu kuuhun tyydy
kun varmaankin kahmimme
tähtiä matkaamme

Sokaistuna näkemään

Raajarikkona horjuen
polvilleni pudoten

raskaasti vajoten
haavoittuneena hajoten
tyrmiin toivon
petollisiin pettäviin
sortuviin

hedelmäsi
kypsynyt, yli ja
lopulta mädännyt
unohdettu
koluttu
lukittu, sinetöity
ja silmät avattu

varovasti, niin niin hitaasti

katsellen raunioihin
rakentaakseen eilisen
palasista, kerättyjä rakennelmia
elämän taidonnäytteistä

tavalla tai toisella
toinen tekee yhden
uudeksi, käytä, ettet tule käytetyksi
hiipuvassa valossa
yön pimeän
ruletissa

todellisuudessa kuun
pimeä puoli antaa
valolle muodon