Pääskysten siemeniä

Pääskyt
voimakkaat hienovaraiset
se nopeus ja kaarteet

sydän kasvaa kovemmaksi
syvemmäksi

pidän kiinni kovaa
kädestäsi
poika
mies

ja lautta
vie sinut
ja minä päästän
irti

lapsi minussa itkee
poika nyyhkyttää
kastepisarat vierivät isän poskella

se viiltää sinua
satuttaa kerta kerran jälkeen
viiltää kahtia kuorii silppuaa
avaa sinut auki
istuttaa piikkejä sisääsi raivostuttamaan sinua

mutta minun täytyy päästää sinut
elämään ja kasvamaan


vain elämä opettaa pääskyjä
lentämään elämän rohkean






*********************************

Seeds Of Swallows

Swallows
strong delicate
the velocity the curves

heart grows harder
and deeper

I hold it tight
your hand
a boy
a man

and the ferry
takes you
I let
go

the baby weeps
in me and
the boy whimpers
dewdrops roll on the father's cheek

It will cut you
it will hurt times and again
slit you peel you shred you it
will cut you open
plant thorns inside you to antagonize

but I must release you
to live and grow

only life teaches swallows
to fly in life bold

Lapsen palkkio

Kaiken vallan, voiman
kätket toivon
taakse noiden ruskeiden
sinisten, harmaiden
smaragdin vihreiden
lapsen silmien

loistaen tai vaatien
tarvitsevin anoen aikuiselta
reaktiota

jokaisessa parissa lapsen silmien
teema sama käy toivoen
tulevaisuuteen, seikkailuun
minne mielikuvitus karkailee


kysymys nyt ja aina kuuluu
minkälaisena palaa vastaus aikuisen

------------------------------

hmmm...yritänköhän hieman liikaa karistaa irti "masentuneen runopojan"
viittaa...no, ainakin yritän, jos ei muuten niin äitin mieliksi, kirjoittaa jotain
nättiä ja positiivista (tai ainakin neutraalia), ettei äitin tartte aina niin raskain sydämin blogia lukea...
jotenkin ei vaan tunnu omalta muu kuin maentelu  :D

Child's Reward

All the power
and hope
lie in those browns, blues,
greys and greens
of eyes of a child

glimmering or requiring
needfully pleading for an adult
to respond

in every set of eyes of a child
theme goes on of hope,
future and ventures to where
imagination only leads one

question now is proposed
what does the child have for the answer

Täyttymys

Kun olen poissa
aurinko hellii ja
suutelee poskelleni
sanoakseen: hei

lempeän tuuhea tuuli
kuin äitini ääni
herättää aamuun jollaista
ei koskaan ollut
vuoripuro sirkuttelee
lepertelee tuoreuttaa
virkistäen
kahdet hymyt
loistavat lähestyen
täyttäen kaiken sen
mitä etsin elämäni auringonlaskut
kun olen poissa

Rääkäisyllä sidottuna sinuun

Ensimmäisellä rääkäisyllä
suljit sydämeni
omaksesi

piilotit pikkuruisilla
sormilla
omaasi

tajuamatta teit sen
saman tien
unohtaen

siellä sykkivät
yhdessä unohtuneena
kaiken tavoittamattomissa
toisistaan muistuttaen

tästä ikuisuuteen
irrottamattomina


----------------------------

Tämä on omistettu ystäväni, veljeni, iltatähdelle.
Toisaalta mielessä pyöri melko vinhaan oma esikoiseni, jo "puoliaikuinen" pian kymmenvuotias,  jonka rääkäisyä joutui odottamaan pelottavan pitkään.

Huolesta haaksirikolla

Kädet puristavat pyöräntangon kahvoista
kuin köyden viimeisestä punoksesta
jalat tärisevät
kasvot helisevät kuin halpa lasi
iskä!!
kädet kohoavat vavisten pyytämään syliin
kämmenet punaisilla pisteillä puristamisesta

en luovuta vaan tyrkkään ja pakotan
"ison" pyörän vauhtiin
lupaan
vannon
tuen, juoksen, pidän, nappaan, saan sinut kiinni
pelastan
vannon varmasti

vaappuen varovasti
pelokkaasti silmät suurina, suu auki oona
karkaa vauhdin voittaessa isän juoksun
kierroksen
   toisen
      kolmannen

kiertää pihaa

silmistä pelko tippuu vauhdissa viehtymykseksi
osaaminen vapinasta vauhdiksi
rajoja osaamisen kolistellen
huulet oosta uuksi
ininästä hervottomaksi hekotukseksi

itse pakotin, manasin, lapsen hyväksi
uhkasin, lahjoin, pukkasin käyntiin
nyt syrjällään sydän
lyöntejä välistä jätän
huutelen hekottavalle heiveröiselle
    varovasti
         älä kaadu (eihän kukaan tarkoituksella)
             ei niin kovaa

tässäkö se vanhemmuus nyt on maaliin asti
saatetaan matkaan
ja pelätään kädet silmillä
huolesta sydän haaksirikolla
     suotta
          ei kaatunut
kaatui seuraavana päivänä kun huoleni olivat muualla

Kiirettä pitää tehdessä sitä

Teen ruokaa viidellä pannulla
kattiloitakin kaksi
onneksi levyjä riittää vain neljä

lapsille hoetaan 
poppaa! poppaa!
ritilät laitamme liedelle suojaksi
ettei vaan, ettei vaan

siivoan samalla
pyykkejä taitan
istuen pyörivän pomppivan
pyykärin päällä
imurin huminan
poistaa hälytin

varokaa sitä, huomatkaa tätä
täytyy muistaa
oppia, ollakin huolellisempi
muuten et sitä ja muuten et tätä
karttakepillä kertoen lapsille
ohjeita elämään

itse en jaksa
tungen padat, kattilat 
pannutkin uuniin
päänsähkökytkimen löydän
vivusta alas
off
lukkoon luomet
peitto on pehmeä 
rutistaa  niin

Emo

Enemmän voisiko luonteeltaan säyseä ja säykky hän olla
Mutta lähesty lapsiaan varoittamatta uhkaan edes vihjaten
Onnistut herättämään alta hauraan pinnan petokissan saalista väijyvän

Ei päällään nähdä voi maa huolenpitoa hellempää
Muistaen ensimmäisenä aina maailmaan kantamansa
Onnistuen häivyttämään itsensä tieltä tarpeiden noiden

Emo elää marttyyriksi omien

Äiti

Tiesitkö hetken, tunsitko sen
kuulitko kohinan
minut

silloinko aloit punoa
  köyttä
valmiiksi kertoja tarvittavia
  köydeksi vetää maailmaan
silläkö vyötit umpisolmuna sinuun
perässä  pulkassa hinaten
asfaltilla sen raskaan alun
ja sille jatkon, jaksoit
asetit rajat kuin koiralle kaulaan

mistä syntyi se ankkuriköysi
senkinkö teit
ja kuinka sen osasit
joustavan kestäväksi
pitkin kapinaa pakoilin vaikeuksiin
oli valmiina tehtynä, tietenkin
miten jaksoit tehdä senkin, ja heittää
  pelastusköyden

keksin keinon kirveellä katkaisin köyden
irtosivat päät sen
toisen sännätessä vapauteen
toisen pitäen kiinni omastaan
erkanivat suunnat
juoksussa minun katosikin

hukassa köydettä kyykyssä itkin ilman suuntaa
keinon kirveellä keksin
kiveen kirjoittaen
ÄITI: onko sinulla köyttä kotiin
kyllä,  
aina

Uusi maailma

Itkusi kasvaa
kanssani
hetken

heiveröinen  ensimmäinen
taivaita särkevällä otteella
kaivaen kaiken sieluista kahden
nyt toisiinsa nidotun
kuolemaan saakka

teet uusia meistä
vallan valtavan antaen
vastuun sitäkin suuremman

sylissäni saat minusta avuttomuuden
esiin kaikessa olemuksessani

varmuus syntyy vain yhdestä:
ottaessani hauraan pienen ryppyisen
kätesi sormiini
olet minun,  minä sinussa
lähtemättömästi
jokaisesta hetkestä jokaiseen tunteeseen