Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Huolesta haaksirikolla

Kädet puristavat pyöräntangon kahvoista
kuin köyden viimeisestä punoksesta
jalat tärisevät
kasvot helisevät kuin halpa lasi
iskä!!
kädet kohoavat vavisten pyytämään syliin
kämmenet punaisilla pisteillä puristamisesta

en luovuta vaan tyrkkään ja pakotan
"ison" pyörän vauhtiin
lupaan
vannon
tuen, juoksen, pidän, nappaan, saan sinut kiinni
pelastan
vannon varmasti

vaappuen varovasti
pelokkaasti silmät suurina, suu auki oona
karkaa vauhdin voittaessa isän juoksun
kierroksen
   toisen
      kolmannen

kiertää pihaa

silmistä pelko tippuu vauhdissa viehtymykseksi
osaaminen vapinasta vauhdiksi
rajoja osaamisen kolistellen
huulet oosta uuksi
ininästä hervottomaksi hekotukseksi

itse pakotin, manasin, lapsen hyväksi
uhkasin, lahjoin, pukkasin käyntiin
nyt syrjällään sydän
lyöntejä välistä jätän
huutelen hekottavalle heiveröiselle
    varovasti
         älä kaadu (eihän kukaan tarkoituksella)
             ei niin kovaa

tässäkö se vanhemmuus nyt on maaliin asti
saatetaan matkaan
ja pelätään kädet silmillä
huolesta sydän haaksirikolla
     suotta
          ei kaatunut
kaatui seuraavana päivänä kun huoleni olivat muualla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti