Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

torstai 30. heinäkuuta 2015

Valon niellyt päivä

Silmälaput
silmille laitan
jään tähän 
sulkeudun 
sänkyyni makaamaan jään 
antaudun 
reliikiksi elävän 

voimat suuret 
siirtää vaikka vuoria 
omani ei edes luomia 
kiinni 
taikka auki 
numeroiden juostua kelloa 
maaliin asti 
kuka ja missä 
edes sulki luomet 
pimeään tuijottamasta 

kadehdin päivää 
niiltä joilla se on 
kiroten yötä 
jossa hapuillen hamuan 
elämää omaani 
pimeässä päivässä 
joka on niellyt valon
keskikesän yöstä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti