Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Hieman epävarmaa ehkä kohta sitten

Epävarmuus

levotonna leijan lailla
tahdossa tuulen
ilman omaa lukua

tehtävätön kiire kaataa syliinsä
kutistaa levollisen ajan
kaaoksessa katsastan
katoavaa kohdetta
ilman määrää ilman mittaa
vihjettä vailla

milloin mennään
mistä tullaan
ilmassa on paljon kellumista

otamme yhteyttä

                       lähdetään kohta

               odottakaa vielä

     sitten kun
                               ja myöhemmin

ensi kerralla ja ehkä

milloin on kohta
   koska  kerta ensi
mihin aika lensi
     epä     varmuudessa
onnettomassa odotuksessa

ilmapallona
   taivaan tuulissa
      puhkean pian

                         pian?

         milloin
          missä
          miten
tiedän kyllä miksi

2 kommenttia:

  1. "tehtävätön kiire kaataa syliinsä" tämän tunteen tunnistan liiankin hyvin! Hienoa kuvailua, karua ja todentuntuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! On, on ollut tuttua. Jos en kohta löydä arkea, en enää muista mitä se tarkoittaa, järjestys ja varmuus

      Poista