Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahdistus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ahdistus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kutina

Kutina
koditonna

yölliset tähdet
imevät valon
kanssa energian

uni mahtaileva
kaikessa poissaolossaan

tunteja, ennen kuin sen mysteereihin
uinahdan, ajatuksia tulvillaan
joita ei julki koskaan voisi tuodakaan



suloisia unet eivät koskaan tähtien
kiskoessa elämää yötä pitkin

revontulten myrskyt
entisten aikain shamaanin pyörähdykset
nuljahdukset levottomat

vapisevat sormet
kolkko sydän särkee

itkut mykät aamun
epätodellisen kasvun aikuisuuteen

ees taas vello vaan
ja lopulta täyteen paniikin kohtaukseen

eilinen ja päivä ennen ja
kauas kuin munankuoren vahva
olemassaoloni jaksaa seurata keksin murusia

iltapäivä istuu minussa bentsodiatsepiininä
kuin sotilas palatessaan rintamalle
hämmennyksissä kahdessa todellisuudessa


tyyny imee raivoisia huutojen meriä joita läikytän
päällensä, ottaa vastaan kaiken rakennetun
sisääni, höyhenet lentävät ilmassa ja minä


nostan käteni
antaakseni yhden leijua sille
ohut pehmeämpi henkäystä särkyvä


kuten minä
puhallus


****************************



[ The itch ]

The itch
homeless one

stars in the night sky
suck all the light
along the energy

sleep is pretentious
in all of its absence

hours, before falling in to it's
mysteries, abundant with thoughts
not ever to be publishable

dreams are never sweet with stars
pulling life out during the night

gales of northern lights
ancient shaman's twirl
the twist to the unrest

fingers shiver
hollow heart hurts
cries muted in morning's
unreal coming to an age

churning back and forth
and finally to full panic-attack

yesterday and day before and
back to long as my eggshell of
existence can trace the cookie crumbs

afternoon sits in me with benzodiazepine
like soldier traveling back to the war-zone
confused between two realities

pillow seeps screams rage ocean that I spill
on it, it receives all that has been built
inside, feathers fly in air and I

raise my hand
to let one float in it
thin softer than breath fragile

like I
blow

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Pako putoavissa lehdissä

Maa huokuu
kesän ja talven vastakkaisuutta
aivan kuin eroa elämän
ja kuoleman

horros
kaipuun pitkä uni
ja toiveiden

turhan tuttu
maku pihlajanmarjan
likeltä makean vaan happaman
aina loppuun asti

maa tuoksuu mädältä
kuin harakka
naapurin kissan nylkemä

viivyn väliä pelon
tulevaisuuden voiman pitää kiinni

vaikkakin lehtien on sanottava jäähyväisensä
laskeutua käydä vanhaksi väreiltään mädäntyä ja kuolla


niitty pitelee laihoja jämähtäneitä pilviä
päällänsä ja lennän niissä
paeten pois




*****************************



Escape With Falling Leaves

The soil oozes
the difference between summer and winter
as I the difference between life
and death

hibernation
the long sleep of desire
and wishes

all too familiar
taste of rowan berry
almost sweet but bitter
'till the end

dirt smells rotten
as the magpie
skinned by neighbor's cat

I linger between fright
of future the strength to hold on

even if the leaves must say adieu
fall turn old with colors rot and die
the branches stay strong

lea holds skinny stuck clouds
upon it and I fly in them
and escape till

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Kaiku huoneessa

Huone
elämän kaiut
jotka se joskus kätki

tuoli
polvillaan kerjäten
verhot puoliksi revenneet

seinät kuin naama
itketyn meikin

ei enää virtaa itku kyyneliä
itkuni aavikon joen kuivunut uoma
kärsivä kituva auringon poltteen luoma


vailla moraalia
kuten elämän sattumanvaraisuus

seinät betonista
ovat niin yksin ja hukassa
hauraita illan
herkässä valossa


esirippu laskeutuu





*********************************




Echo In A Room

Room
the echoes of lives
it once held in

chair
on it's knees begging
curtains half torn

walls look like face with
ruined make up

the cry does not flow tears anymore
my cry is a desert river bed
that aches in the scorching sun that

lacks morale
like life's haphazardness

walls made from concrete
look so lonely and lost
feeble in the evening's
fragile light

the curtain call

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Erääntymispäivä

Lävistä minut kunnes
en enää ole
tunnoilla

minun tarvitsee olla välähdys
auringon valoa jääpuikon kärjessä
tippa vettä rakentumassa hiljalleen
sukeltaakseen lopulta

hymy naapurin tytön
istumassa kuistin portailla

kosketuksesi

lävistä minut
ennen kuin eräännyn




------------------------------------------------

Expiration Date

Pierce me as long as I
am no more
with senses

I need to be the flash
of sunlight on the icicle
the drop of water slowly building up
and finally diving

that smile of the neighbors
girl on the porch step

your touch

pierce me through
before I expire

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Aurinko joka ei paista

Hän leikkien
leluillaan
turisten tarinoitaan
tästä maailmasta irrallisia
kuin hamsteri juoksupyörässään

sanat kulkevat ohi tuulen lailla
hymyilen kun hän katsoo minuun
teeskentelyä

naamari  peittämässä
haavoittunutta ja haurasta
jotain jota en osaisi selittää

lasken sekunteja jotka menetän
aikaa olla hänen kanssaan
kuunnellen riemullista leikkiään

leikin aurinkoa vaikka
olen jäässä sisuksiin asti
silmät sulaen
paineessa
leikkiaurinko ei
lämmitä vähääkään

tämä talon höskä
murtuu kyllä maahan


milloin ja kuinka ovat kysymykset
ja miten käy raunioiden
mistä niille voimaa
rakentua uudelleen

rakastamaan ja tuntemaan sen
hymyilemään kuin aurinko joka paistaa





-------------------------


Sun Not Shining

She's playing with
her toys and
chattering her narrative
detached from this world
like hamster running its wheel

words pass me like the wind
I smile the times she turns towards
a pretense

a mask to conceal that
wounded and fragile
the way I could never explain

I count the seconds I'm loosing
time to be with her
listening her cheerful play

I play the sun
though I'm frozen inside
eyes melting
from the pressure
play pretend sun does not
warm anything

this shackle of a house
will come down

when and how are only questions
and what about the rubble
from where the strength
to build up again

to love and feel it
to smile as sun that's burning

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Dokumentti: 90 päivää hukassa




Dokumentti 90:stä päivästä hukassa
keskellä Atlanttia

sitä kauhua, pelkoa
yksin pelastuslautalla

**

konstellaatiota tuskaa täällä
ja siellä pitkin kehoani

mielenterveys hallitsee diktaattorin
lailla kun asiat menevät pieleen
tai olen eri mieltä
järki voi
tehdä järjettömimpiä tekoja

olen mitä sähköt pääni sisällä
sanelevat
tunteiden sähköaaltoja
fyysistä kipua

galaksi helvettiä kiertämässä
sisällä minua
eksyksissä piirittäen
kohtalona



vuosikymmeniä valtamerta
palaen ilman näköä
tai kontrollia

piikkinen kruunu
sisällä pääni
tarkoitukseltaan
tietämätön



**


90 päivää
bon voyage
purjeet pystyyn
olen in




------------------------------------

[ Documentary on 90 days lost ]

Documentary on 90 days lost
in the middle of the Atlantic

the terror the fright
lost alone in a safety raft

**

constellations of pain here and
there around my body

sanity rules like a dictator
when things go wrong
or one disagrees
sense can
do the most senseless deeds

I am what the electrics in my head
tell me
shock waves of emotions
the physical pain

galaxy of hell orbits
inside who I am
lost circling
destined

decades of oceans burning
without sight
nor control

a crown of thorns
inside my head
oblivious
in purpose

**

90 days
bon voyage
set the sails
I'm in

lauantai 13. toukokuuta 2017

Skorpionin rakkautta


Kipu
veistoksena
muutamasta sanasta
jätettynä kaikumaan
paniikinomaista vihaa

turhautumista
kuin häviäisi
black jack pöydässä
uudelleen ja uudelleen
aina vastoin todennäköisyyksiä

me olemme kilpikonna
auttamassa skorpionia joen yli

ja silti rakkauteni
on laavaa
syvää
vahvaa
ja valmiina
purkautumaan





------------------------------

Scorpion Love

The hurt
sculptured from
few words leaving
echoes of panicky anger

the frustrations
that feel like
losing again and again in
a black jack table
odds always against

we are the turtle
helping the scorpion cross
the river

yet my love is
the magma
deep
strong
and ready to
explode

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Vain minä - ei tarvitse huomioida


 Hämä-hämä-häkki
46 minuuttia paikoillaan
se kuten minä
no, olen katsonut kelloa
kuten varmaan sekin

omnipotentti insomnia
kaikkialla läsnä oleva
olen varmasti järjiltäni

halvaantunut sisällä pääni
ajatukset hiipivät vaanivat konttaavat
takamailla hylätyillä

olen kaupunki sodan keskellä
pommituksia puoleensa vetävänä
sotakoneistoa
minua
varten
rakennettua

tuulet tuivertavat sisään
toisesta korvasta pääsemättä
löytämättä pääsyä ulos
maanjäristys
yksi pieni
toisen
perään

savusumussa pitkin päiviä
purjehdin

iltapäivä paljastaa kuinka
pahasti yön otin osumia
päivään joka väistelee
mitään rutiineja
normaaleja


tärinää paniikkia rytmillisiä häiriöitä
muisti joka rojahtaa kuivat silmät
lyhyempi pinna lihaskipu
ja mateleva mieli, silti
pahinta on toivo
rakennettuna yöhön seuraavaan
murtumaan




-------------------------------


Ichy pichy spider
46 minutes and no movement
not her nor me
well I have checked the watch
sure has she

insomnia has become
omnipotent and ubiquitous
I am not right in my mind

paralyzed inside my head
thoughts creep crawl crouch around
the waste land

I am the city in war zone
drawing attentions of the bombardment
machinery
built
for
me

winds shriek in from one ear
not able to find there way out
earth quake
minor one another after
again the other

I sail through days of
heavy smog fog haze or
any other sight blurring effect

afternoon reveals how badly I was hit
last night
which doesn't recognize any
pattern of normal daily routines
or time

tremors panic attacks arrhythmia memory
collapses dry eyes short temper ache
of muscles and mind but the worst
is the hope left again next night
unfulfilled

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kohotan käteni


Kohotan käteni
yössä
tavoitellen

silmät suljettuna
vilkuillen
tanssivia varjoja
kuun valossa

nähdäkseni edes
heijastuksen
hänestä joka tuntee
minut väärin päin käännettynäkin

tarvitsen minua
ottamaan minua kädestä
kertoakseen kaiken olevan hyvin



---------------------------------


[ I raise my hand ]

I raise my hand
at night
I reach out

eyes closed
glancing
the shadows dancing in
lunar light

if only I could see
reflection
of the one that
truly knows me inside out

the need to me
to take my hand and
tell me it is going to be alright

tiistai 28. helmikuuta 2017

Tyhjyys



Tyhjyys
kipu
hetkien tuska joka
kestää aina kauemmin kuin kestääkään
haluan hakata ne irti
mutta olen kyvytön
tappamaan sen joka todella olen



--------------------------------------


[ The emptiness ]

The emptiness
the hurt
pain of moments that
always last longer they actually do
I want to hack them off
but I am unable
to kill who I truly am

perjantai 17. helmikuuta 2017

Kaasuuntuneita unelmia

Hourin
masennuksen
harmoniassa
sadepisaroiden iskeytyessä

valuessa pitkin tuulilasia
mikseivät ne kuole?

moottori käy
on käynyt jo aikaa ja päällekin
auto on pysynyt paikoillaan

annan katseeni sumeta
nähdäkseni epäselvyydessä

unelmoin autotallin ympärille rakentuvan
haistaa savun
viekotella antaa kaasujen

viedäkseen paikkaan missä
minun ei enää tarvitse
olla


------------------------------------------

Fumes of Dreams

I drivel
depression in
harmony
with raindrops crashing

sliding through the windshield
why do they not die?

engine's running
has been awhile and then some
car has stayed put

I blur my sight to
see obscurity

I dream a garage to build up around me to
smell the smoke and
be lured by fumes

to carry me to a place where
I don't have to
be

torstai 2. helmikuuta 2017

Masennuksen maailmassa



Tulevaisuuteni rikki
huomiseni ruodassa
kuin keskitalven maa
jäässä, kuollut ja tyyni
maa joka antaa: ei mitään
maa jäässä tunnottomaksi

tunnottomaksi tuntemaan
toivomaan
sillä toivo on poissa
toivo on erehtynyt
uskomaan että olisi
unelmia paremmasta
valosta auringon antamasta
tapahtumain varjostamasta

varjoissa vaanii hämärä
elämän varjo
elämän hukatun
joka sammuttaa kaikki huomiset
joissa elää, joille rakentaa
horisontin maassa lupausten
maan hedelmällisen, Eedenin
lupausten nyt rikottujen
hajalleen hajoitettujen
kuin siemenet viskattuna pellolle
sinne tänne pellolle Tuonelan

hyljeksii minua kuolema
paeten vain mieleni poimuihin
mieleni raajarikon rääpäleen
väkijoukossa vähäisen
huonosti ravitun

ei sillä että sen väliä
uskoa tai olla uskomatta
että voisi olla
valoa ja elämällä tarkoitusta

ilosta orpona
olemassa vain
koska taytyy yrittää
unelmoida uskomattomia
teoriassa toteutumattomia
käytännössä koskettamattomia

harjoitus ei tee aina mestaria
harjoitus tuottaa tuskaa niin käytännössä
kuin teoriassakin
käytännössä vain sattuu enemmän
teoriassa täydellistä tuskassa
on elää hulluudessa



-------------------
alun perin englanniksi..oli joku kilpailu jossa piti kirjoittaa jonku kaavan mukaan...en jaksanu kaavaa raahata sellaisenaan suomeksi vaan aika reippaasti mukillen


Depression Of Life

My future broken
my tomorrows frozen
frozen like winter ground
frozen, dead and calm
ground that gives non
ground frozen numb
numb to feel
numb to hope
hope in lost
hope mistaken
mistaken to believe
mistaken to dream
dream of better
dream of light
light the sun shines
light the events shadow
shadow that brings dusk
shadow of life
life that is wasted
life that turns off tomorrows
tomorrows to live
tomorrows to build on
on the horizon
on the promised land
land of Eden
land of promises
promises now shattered
promises all too scattered
scattered like crane on field
scattered on fields of death
death that evades me
death escaping only to my mind
mind too crippled
mind a weakling
weakling in crowds
weakling nurtured not
not that it matters
not to believe
believe there could be light
believe life was meant to be
be orphaned from joy
be only because one has to
to try
to dream the impossible
impossible in theory
impossible in practice
practice doesn't make perfect
practice hurts in theory and practice
practice just hurts more
perfect in theory of madness

maanantai 23. tammikuuta 2017

Muistinpanoja elämästä

Kirjoitan niitä
muistiin
ihmisistä, ajatuksista
pyörien, hyörien, sinkoillen menettäen otteensa maailmasta
muistiinpanoja muistiinpanoista
riivattuna, mieltäni kaltoin kohtelen
kirjoitan kirjaa, toistakin, sarjoja
telkkariin ja runoja, jotka eivät tee selkoa itsellenikään
muistiinpanoja servetteihin, kynällä, kaiverran puukolla salakuljetetulla
muistiinpanoja, pakko on tehdä
kaikki on ainutkertaista ja  muistiinpanoihini säilytettävä
tulevat menevät keinuvat kelluvat - aika on tehnyt tarpeettoman itsestään
muistiinpanoja tunnille, sekunnille ja sen murto-osalle
muistiinpanoja, kaikki on minulla kaikella
vessapaperilla, vihkosissa, kirjoitettuna kirjoihin ja
kirjoitan ilman loppua tai sen alkua
muistiinpanoissa minä olen ja ilman
en, muistiinpanot vietynäminulta
sekoan ja lakoan kannettavaksi pois

-------------------------------------------------


Notes On Life

I write them,
the notes
on people, of thoughts
running, spinning, loosing their grip of this world
notes on notes
obsessed, abusing my mind
I'm writing a book and another, series
for television and poems that make no sense to even me myself
notes on napkins, written on pen and carved with the smuggled knife
notes, I must make them notes
everything's unique, has to be preserved in my notes
they come and go, whirl and float - and time has made herself useless
notes on hour, minute and seconds and fraction of
notes, I have them here all
on tissues and notebooks, written on books and
I write them with no end to the sight
notes, are all that I am and without I am
not, notes taken away
I flip and fall and be carried away

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Minä yksin istun


Yksin, istun
silmät naulattuina
taivaaseen

puut kumartavat
nöyrinä niin
minä, jälkeen jätettynä
autiolla torilla avaralla

yksinäinen tippa vettä
poskelleni laskeutuu
itke minulle
itkethän

huokaus kuin väristykset
hyytävän ilman
tuuli ottaa vauhtia tönien kaoottisesti puita
heitellen lehtiä raivollansa, roskia

väristyksiä pitkin suonia kohden nopeammin ja
voimallansa hakkaavaa sydäntä
puhuri ujeltaa nimeäni jokaisella lehdellä
johon se nojaa
täydellä painollansa, ja minä
muljahdan ahdistuksissani nurin päin



puut, koko metsä
valoja salamoina räjähtäen
kuin jättimäisen ulkoilmadiskon tavoin
noroja virtaa pitkin niskaa, kasvoja
sisälläni kärsimykseni
vapauttaa itsensä
eikä kukaan voi tietää

minä, ulisten kuin
ukkosmyrsky



----------------------------------------------


[I Alone Sit]

I alone sit
my eyes nailed up
to the skies

trees bend to their
humble bow
I, left behind
on empty market square

lonely drop of water
lands on my cheek
cry for me
would you

I feel my sigh like shivers
at cold
wind picks up speed shoving chaotically the trees
and throwing leaves around, and trash

tremble through the veins into rapidly and
fiercefully pumping heart
the breeze wails my name on every leaf it leans
her full weight on, and I
turn anxious inside out

trees, the whole forest,
lights are flashing
as if in a giant discotheque outdoors
rivulets run down the neck, my face
my inner torment
sets itself free
and no-one could ever see

me, wailing
as a thunderstorm

maanantai 19. joulukuuta 2016

Nauloja selässä

Taivaat kertovat kyllä kuinka pieni saatat olla
vertailussa hävitys ja häväistys

etäisyyttä annettuna
hankalampaa havaita
viallisuuksia
sovittamattomia palasia

käsittääkseen tarvitsee kyvyn nähdä
kuvata täydellisesti
kuka todella on

kiikareilla kauas kyllä nähdä mutta
kuva todellinen on keinotekoinen
ja esineet taustapeilissä usein ilmenevät
lähempänä kuin oikeasti olevat

läheltä voi nähdä kuka olet
mutta nähdä toinen kokonaisuudessaan
on vaikeampaa
irtautua itsestään ihan vain kurkistaakseen?

taakse jääneet päivät kullatut
teot tuomitut tuhkaksi tuhotut
virheet, vajavaisuudet
seuraillen varjojen tiellä koskaan sallitulla
tutkiakseen perinpohjin




nauloja selässä, iskettynä, ruoskilla ruoskittuna
häntäsi naulanauhana viuhuen parjausten parrasvalossa

revi, pakene, taistele, väistele, kisko
sitä sairaammalla vimmalla nauloja selkääsi saat

hellät voimat huomaansa pakottavat voivat
pysäyttää ja itsensä naulitsemisen tainnuttaa

parantuakseen muutamat naulat vaaditaan
hintana eilisen hyväksymään


----------------------------------------------------

Nails In The Back

The skies tell you how small you can be
devastation in comparison

the longer the distance
the harder to see the
imperfections
the misfitting parts

to perceive one needs vision and
to picture perfect
who one is

remember that binocular sight is
real yet artificial
and objects in the rear view mirror may appear closer than they are

who you are can be seen close
but to see one as
a whole
is harder
secede from oneself to peek?

past golden the good old days but
doomed deeds
flaws, incompleteness
follow in shadows never permitted
to truly be investigated

nails to your back, smacked
in a string floating in the limelight of your tail
the more tugging, fleeing, fighting
the more they nail you

a gentle power of a hug to hold you still for awhile
could stop the crucifying yourself

to heal one needs to accept
some nails

tiistai 27. syyskuuta 2016

Elinkautinen (NH 1)

Istun sängyllä
tyhjyys tuijottaa minua suoraan silmiin
ajatukset sulkevat valtaansa, kontrolloivat
kaikkea kehoa

iski kuin luonto lyö lastaan
kun haluaa näyttää kenelle kuka on mitä
mutta sisälläni
jättimäinen raekuuro taivaalta
tyhjältä
repien suojautumisemme sekunneissa
antaen sateenvarjolle elämänsä
kyytiä

kirjaimellisesti

kuollut
sateenvarjo
kuolema sisällä
kehoni

kohtaloa, syvempää merkitystä vai
universaalinen välttämättömyys?
en tarvitse puolustusta
vetoan syyllisyyteen

mikä on tuomio tahdon
vain tiedoksi
niin tai näin tiedän
olen tuomittu elinkautiseen

sen jälkeen unelmoin päästäväni irti
nauttien hyvyydestä
ja pienimmistä asioista
ja tuodakseni kuolemani kotiin
toivomuksena tuhkien saavan suunnistaa
merelle tuulisena päivänä
siellä missä kerran olin
onnellinen


 ---------------------
 
englannista...hieman, no aika vähä, muuntelin...tiedä onko tuossa niin järkeä, kuulosti englanniksi hienommalta.....
 
tämä on yhden lyhyen writer's block pätkän purku....otin kirjan jota kirjoitin (ja joka jäi kesken) ja sieltä katkelman, jonka muunsin runoksi....mitä sitä ei tekisi saadakseen kirjoittaa....kirjasta nuo sulun merkinnätkin, jos sitä ihmettelee
 
 
 
 
 

maanantai 16. toukokuuta 2016

Tähtivaloa

Päivä tähteitä
yön jäljiltä, murusia
varjoissa kasvaen murskaa yö
kaiken valoksi aiotun
uudelleenkin rakennetun

katseeni nostaen yössä
taivasalla
näenhän reikiä viltissä
pimeyden
valoja kiljumassa
sieltä taaempaa kaukaa
kaiken kaikkiaan ei sentään
peitossa pimeän

jotenkin vain pitäisi kai
rakentaa tikkaat
tuonne taakse taivahan

valot vain kaukaisilta
reiätkin pienen pienoisilta


lauantai 14. toukokuuta 2016

Turvoksissa


Sade minussa
jokainen tippa nielee
minut kokonaan

toimittaa perille ilman
päämäärää
loputon päättymätön imu
kohti tyhjää

upota  upposi  uponnut
luvaton läpikulku
melua pirstaleina saumatonta häiriötä

tulva minussa
vuotaa ja läpäisee
paineessa pienimmästäkin reiästä
halkeama, murtuma, liudentuma
kaikki minua kellumassa
ympärillä minua
tietämättä
mistä aloittaa
jahtaamaan sirpaleita hukassa virran mukana

juoda  joi  juonut
liikaa pisteliästä
elämää minun
käsitellä






keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Maalattu auringonnousu

Veriset taivaat
revin ylleni
Tuonelan tummemmasta
mielen mustan
matkustajasta

lehdettömänä juurillansa
alastomana ohikulkijan
osoittamaksi

ruma kuin ruumis
eloton ainakin

katson alle oksiltani
mädänneinä mättäinä
elämäni lehtiä
tuulehen tarttuneita
toisten kuolohon sekoittuneina

mädänneinä mättäinä

haikeina silmäilevät
silmäni vesissä
laskuja värjättyjä auringon
menneillä tehdyillä
kauniin punakellertävin
vaan haikeita kaihosta kajahtaneina
todesta irrallaan kuin
sijoiltaan sujahtaneet

auringonnousuni hiipivät
äänettä luimuten
pilvien päällä

elämä tahtoo olla
minulle ikuinen talvi
kevään kirkkainkin aurinko
on vain taulu
noviisin onnettoman kokeilun
luomus
tunnetta paitsi

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kuuleeko kukaan!

Jumissa läjissä
pinottuna sekaisin
kuin takapihan lahoava vaja
täyteen ahdettuna

järjestyksen absuluuttisena nollapisteenä
ladottu ja täynnä
tarpeetonta tavaraa
heitettäväksi liekehtivään uuniin

verbaalinen labyrintti              psyykkinen
muunneltu ratkaisu         
                                            uusinta sisäänpääsyyn
ikuisesti sinun
                                            en muista allekirjoittaneeni
suostumustani
                                                tähän tilaan


                    S    O   S

muutettuna

                 S          M    S

säästäkää  minun                          sieluni


haparoiden muistan
yön pimeimmässä hetkessä
rapisevin sormin
epämääräisen hämärän yössä
sisälläni
kirjoittaneeni

hamahelmillä









-----------------------------------
hmm....tykkäsi tästä kovasti alkuperäisenä
ja itseasiassa mielestäni  käännös palvelee hyvin alkuperäistä....sain
jopa tuon SMS:nkin onnistumaan......monilahjakkuus; kirjaimilla, valokuvin ja hamahelmin
ja silti kukaan ei kuule!!!
jep