Pako putoavissa lehdissä

Maa huokuu
kesän ja talven vastakkaisuutta
aivan kuin eroa elämän
ja kuoleman

horros
kaipuun pitkä uni
ja toiveiden

turhan tuttu
maku pihlajanmarjan
likeltä makean vaan happaman
aina loppuun asti

maa tuoksuu mädältä
kuin harakka
naapurin kissan nylkemä

viivyn väliä pelon
tulevaisuuden voiman pitää kiinni

vaikkakin lehtien on sanottava jäähyväisensä
laskeutua käydä vanhaksi väreiltään mädäntyä ja kuolla


niitty pitelee laihoja jämähtäneitä pilviä
päällänsä ja lennän niissä
paeten pois




*****************************

Escape With Falling Leaves

The soil oozes
the difference between summer and winter
as I the difference between life
and death

hibernation
the long sleep of desire
and wishes

all too familiar
taste of rowan berry
almost sweet but bitter
'till the end

dirt smells rotten
as the magpie
skinned by neighbor's cat

I linger between fright
of future the strength to hold on

even if the leaves must say adieu
fall turn old with colors rot and die
the branches stay strong

lea holds skinny stuck clouds
upon it and I fly in them
and escape till

Kesän kirje

Kesä
rypyillään kaikki kirjeet
luin ne uudelleen ja uudelleen

lupauksesi jotka
eivät toteutuneet koskaan

jokaisen päivän elän sinusta
kaivaten toivoen unelmoiden lämmöstäsi
kosketuksestasi kuin päivistä niin kaukaisista

kaipaus minussa herää
sinun muistostasi

olit kuin tuhannet
punaiset tulppaanit pakkasessa
murkattuina halustani
koskettaa

heitän ne tuleen
kirjeet

et edes lähettänyt osoitetta
niitä palauttaa




-----------------------

Letter Of Summer

Summer
the letters all wrinkled
I read them all through and through

your promises
the ones never came true

I live every day of you
I miss I hope dream of the warmth
of your touch like it was the days so long ago

I begin to long
your memory

you were like thousand
red tulips in the freeze
crushed by my
willingness
to touch

I will throw them in
the furnace, the letters
you never even send the address
to return to sender

Ensilumi

Märkä asfaltti imee itseensä
yltäkylläisesti, ylettömästi
kuin peittelemättömän nälkäinen vauva
imemässä rintaa
täydellisen keskittyneenä
silmät suljettuna näkemästä
tavoitellen tahtoa taivuttaa
valoa alistumaan
loppumaan
olemasta ollenkaan

kuinka on monta kilometriä
valoa vienyt
kuinkahan miljoonaa ziljoonaa sädettä
hukattu suotta

turhaan, tyhjään


ja lopulta kerran

silmät selällään ihmetyksestä
kiiluen tuijottaen
sukellus pilviin ikkunasta lentokoneen
pumpulia, höyhen hajamielisessä tuulessa
kuin hentoinen kuiskaus
keskeltä painajaisen
"olet turvassa ain"
kelluvassa keitaassa

hattarasipsejä
laskuvarjoilla, hidastettuna filminä
levollisuudessa

ensimmäisestä ikinä, silmäyksestä,
tähän asti päivään
vuodesta toiseen
toistuvana sanani:
olet täällä, vihdoin
tervetulleena, ihmeenä
päivän, hurmaavampana kuin koskaan
taas ja kerran ikuisesti

saattueena kuninkaallisten
hienovaraisen arvokkaana
hiljalleen liukuen kevyesti
ihailtavaksi aplodein
höyhenenä hiljalleen
taivaalta tippuen
kuin enkelin sylinä
autuaasti avoinna

lumihiutale ripselläsi
valaisee katseesi
säihkyen päivääni

Luonnon kuosit kuolemaan

Käy luonto verhokaapilleen
taas kuosia uutta etsimään
aikaan paikkaan istuvia
pidempiä paksumpia
tumman tarkemmin
puhuvia

pigmenttinä uupumusta
paljon puhuvaa masennnusta

peitellään ja peitotaan
kunnes alkaa tukahduttaa
jo sitten siihen vielä  lisätään

laitetaanko lehdillä
maa homehtuneen hajuksi
pilvet päälle peittämään
vähempääkin valoa
viskataanko väliin
vihmovaa tuulta
sen seitsemän sulanutta
ensilunta

vettä veden vuoksi
märkää kylmää jotta
tuntea sen voisin
sisältä ja päältä
nähdä kun en saata

taivunko taistelutta ruumiiksi
rumaksi tähän
maaksi murheelliseksi
odottamaan

iskethän sitten taas piikillä
jään rintaan
takaisin elämään


-------------------------------------

ulkoilu piristää ja kirjoittaminen puhdistaa...kun inhoaa
jotain niin tuskin siitä ehtii kovasti nauttimaan...vuosien
kokemuksella tiedän toki mitä kuukaudet tulevat tuovat tullessaan
mutten tiedä helpottaako...ehkä jokin tällä kertaa yllättää ja rikkoo
kaavan...muussa tapauksessa seuraavat positiiviset raapustukset
saapuvat noin 6-7 kuukauden päästä

Kirjeitä Suomesta II

11.45 unohdin laittaa aamiaista, nälkä! ei voimia laittaa ruokaa, kahvia siis. radio soi taustalla ja lehti kertoo samaa; mies kuristi vaimonsa sähköjohdolla saunassa (vai jälkeen) ja itsensä jälkeen; tietenkin. käyttiköhän hän samaa johtoa? puhuvat intohimorikoksesta. mielestäni enemmänkin fuusiorikos; kun ihmisiä laitetaan tähän ilmastoon niin syntyy fuusioenergiaa, se on keksitty, täällä. uskokaa pois.
aurinko noussut, ei tarvetta katsoa. kahvia. kuumaa, maistuu aivan...sperm..wow...pyhä helvetti...! mistä edes tietäisin..!? maito käynyttä, no, pohjanmaan kautta! ehkei sentään, en taida olla vielä niin pohjalla

16.32 selvisin. kohta olisi normaalia olla pimeää - sen kestän. kosteus. kuin viidakko joskin hieman kylmä sellainen, + 2. kuin tunkio. tämä arktinen viidakko ei kuivu koskaan. kävin kaupassa ja imuroin. hieno päivä. tarpeeksi merkityksellisiä toimintoja teeskennelläkseni normaalia (onnellista) elämää. istun ja katson kaihtimia. kahvia...en usko

Kirjeitä Suomesta I

8.14 Sätkyilin yön yli. keittiössä. laitan kahvia päivän pelastajaksi, mahdotonta, mutta annan sille aina väliajoin mahdollisuuden. istun alas ja katson kaihtimia. ei tarvetta katsoa ulos. tiedän: aurinko ei ole  noussut, synkkää ja sataa. näin on ollut jo kolme viikkoa, mikäli oikein muistan. kuka tietää minun pääkopalla ja mielentilalla, joka muistuttaa enemmän terveen sijasta välitilaa helvetin ja autuaan välinpitämättömyyden puolivälissä

kahvi, kuumaa,  nestettä, mutta maistuu...kuin...en oikein löydä...sinkiltä? kiehuvalta sinkiltä...olen niin intohimoinen kahvin suhteen, maailman paras ja tarkin kahvinkeittäjä...oliko suola aivan vieressä...? ihan sama, kaikki ovat lopulta samaa, kun ne hajotetaan osiin; elektroneja ja neutroneja ja sellaisia...mistä minä tiedän - lintsasin koko kemian vai oliko se fysiikkaa...merkityksetöntä, pohjanmaan kautta

Saapui sinkitty syksy

Laimennettuna lämmössään
vaan virkeänä
sinkittynä säteissään
syksyn on auringon
kultainen kajo

ohuen ohut rapean kireä ilma
kuin jännittyneenä, valmistautuen jo
päiviin painaviin raskaan raastaviin
talvea pohjustaviin

uikuttavin sanoin
huikkasi kesä jäähtyväisensä
varkain, jotten ehtinyt kiinni saada ennen
lähtöään, kaiholla vastaan silti perään
tuothan vielä takaisin
mulle elämän



------------------------------------------------------
Okei, mielenkiintoista. Ensimmäinen näin päin; englannista
suomeksi. Tämäkin vaatii harjoittelua näköjään. Outo tunne,
kun tuntuu, ettei osaa suomea....sanat hukassa.

Toisaalta kovin pirtsakkaa, koska runo muuttui taas eikä tarvitse
kysellä runoilijalta kelpaako käännös, kun ei löytynyt sanoja...
Tälle runoilijakääntäjälle kelpaa; rima pidetään matalalla.

Ps. jätin tahalteen tuon "ohuen ohut rapean kireä ilma" säkeen
hieman rugged(?!?!) rosoiseksi ja olevinaan kireäksi mitä rivi kuvaa.
Olisi kiva kuulla kommentti toimiiko vai viekö muuten  niin kauniisti
soljuvan lennon (niin varmaan.....)

Syksyn väripaletti

Lehtien väripaletti
vailla vertaa vaihtoehdoiltaan

hivelee, houkuttelee luomaan
värit on luotu
   esille tuotu
kangaskin telineessä
kuvia välähtelee silmien
edestä

omani
sivellin, hukassa
umpinaisessa unohduksessa
väkivaltaisessa väsymyksessä




----------------------------

Ps. En muuten malaa, vaikka monesti tehnyt mieli yrittää, mutta jos ei lukioon mennessä oppinut tikku-ukkoa  parempaa pirtämään, niin ehkä parmpi jättää haaveeksi. Vaimo maalaa puolestani - kylläkin ihan omiaan.

Viileämpää valoa

Kuulaana käy
täyskuuni ilta

virtaa vuolaana
välistä viiman
ja tuiverruksen
tuuli

hätäinen häivähdys
hävittää kesän
jäljiltä lämmön

puut laskevat
lehtensä
allensa

kolkko kylmä kohta
päiväkin musta

kuu muistona
varastoi valoa