Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puro. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Pääskysten siemeniä


Pääskyt
voimakkaat hienovaraiset
se nopeus ja kaarteet

sydän kasvaa kovemmaksi
syvemmäksi

pidän kiinni kovaa
kädestäsi
poika
mies

ja lautta
vie sinut
ja minä päästän
irti

lapsi minussa itkee
poika nyyhkyttää
kastepisarat vierivät isän poskella

se viiltää sinua
satuttaa kerta kerran jälkeen
viiltää kahtia kuorii silppuaa
avaa sinut auki
istuttaa piikkejä sisääsi raivostuttamaan sinua

mutta minun täytyy päästää sinut
elämään ja kasvamaan


vain elämä opettaa pääskyjä
lentämään elämän rohkean






*********************************




Seeds Of Swallows

Swallows
strong delicate
the velocity the curves

heart grows harder
and deeper

I hold it tight
your hand
a boy
a man

and the ferry
takes you
I let
go

the baby weeps
in me and
the boy whimpers
dewdrops roll on the father's cheek

It will cut you
it will hurt times and again
slit you peel you shred you it
will cut you open
plant thorns inside you to antagonize

but I must release you
to live and grow

only life teaches swallows
to fly in life bold

torstai 27. lokakuuta 2016

Luonnon luomus

Hentoinen tuli
rakosessa kivien
vain lämmittämään
minut sisältä
yön hiljaa lipuvassa
hämärässä

aurinko vielä maillaan
kuulen silti kuinka touhuaa
piilossa siellä
hetkessä, kuin keskustelussa
kanssa ympäröivän
kauneuden

katson nuotion
liekkejä pehmeässä tanssissaan
hauraan harmoniassa järven tyven
kuin vastapestyt satiiniliinat sängyssä
keskeyttämät hyppiväin kalain
jotka lyövät sydäntäni
kahdesti kerralla

puro pirteä siinä
kivellä heittämän
visertää nuotion mailleen,
levolleen laskettua
pulputtaa loputtomiin
istujalle kivellä kuuntelijan

kädestä juon nektariinia elämän
hiljaiset rauhaisat kasvavat
äänet sisälläni
valtaviksi

rauha hallitsee lailla diktaattorin
tunnen kuinka hengittäminen
aivan
olisi turhaa



 
 
--------------------------------------------
 
jossain kesän muisteloissa tämä käännös...enää seitsemän kuukautta
ja toivo syttyy taas elämään tässä kolhiintuneessa ruumiissa
 

Talking To Nature

Brittle fire between
the rocks just to warm
me inside
in night's slight dusk

sun is down but
I hear her being busy elsewhere
feels like I'm talking
with surrounding beauty

I look at the fireplace
flames dancing softly and
the lake delicate in harmony like
newly washed satin sheets in made out bed
abrupt by fish jumping to surface
every time my heart pumps twice

the creek nearby
I visit after fire has gone to bed
I hear it chirping from distance
glucking when nearer
I sit on a rock
and cradle myself to her talk
never ending smooth chatter

I drink up from my hand
the nectar of life
silent sounds of peace grow
vast in me
feels like I don't have to breathe anymore
tranquility rules as a dictator in here
 

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Luonnon kierto

Nuotion loimussa katseelta piilossa
pienen pieni puro elelee vierellä
kumpainenkin visertelee
luonnon nuotein
jatkuvuuden

vuosisatojen sekoittunein
tullein mennein;
puro jatkaa
juoksuaan

estettynä
etsii tiensä uudelleen
kuivuudessa
loikoilee laulellen
laulunsa
hiljalleen

tuntee ajan
kierron kulun kaiken
ympärillään elävän

kuuntele

kertoo levottomalle
sydämelle sen
laulun vakuuttaen
kaiken aina pysyvän
tanssissaan jatkuvassa
elämäänsä ympärillään
toistaen
ihmisen, jänön, tähkien
kukkasten ja metsien
maan vuosien
virrassa kaiken sekoittuen

ei ajatukset hytise, ei
heilu eikä huoju
kun kuuntelee maata
sydämellä mielellä
virran mukana
puron

aamun tuoksu
läpi nuotion savun
vailla kireyttä
levollisna
virrassa
maan


torstai 12. toukokuuta 2016

Täyttymys

Kun olen poissa
aurinko hellii ja
suutelee poskelleni
sanoakseen: hei

lempeän tuuhea tuuli
kuin äitini ääni
herättää aamuun jollaista
ei koskaan ollut
vuoripuro sirkuttelee
lepertelee tuoreuttaa
virkistäen
kahdet hymyt
loistavat lähestyen
täyttäen kaiken sen
mitä etsin elämäni auringonlaskut
kun olen poissa