Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kutina

Kutina
koditonna

yölliset tähdet
imevät valon
kanssa energian

uni mahtaileva
kaikessa poissaolossaan

tunteja, ennen kuin sen mysteereihin
uinahdan, ajatuksia tulvillaan
joita ei julki koskaan voisi tuodakaan



suloisia unet eivät koskaan tähtien
kiskoessa elämää yötä pitkin

revontulten myrskyt
entisten aikain shamaanin pyörähdykset
nuljahdukset levottomat

vapisevat sormet
kolkko sydän särkee

itkut mykät aamun
epätodellisen kasvun aikuisuuteen

ees taas vello vaan
ja lopulta täyteen paniikin kohtaukseen

eilinen ja päivä ennen ja
kauas kuin munankuoren vahva
olemassaoloni jaksaa seurata keksin murusia

iltapäivä istuu minussa bentsodiatsepiininä
kuin sotilas palatessaan rintamalle
hämmennyksissä kahdessa todellisuudessa


tyyny imee raivoisia huutojen meriä joita läikytän
päällensä, ottaa vastaan kaiken rakennetun
sisääni, höyhenet lentävät ilmassa ja minä


nostan käteni
antaakseni yhden leijua sille
ohut pehmeämpi henkäystä särkyvä


kuten minä
puhallus


****************************



[ The itch ]

The itch
homeless one

stars in the night sky
suck all the light
along the energy

sleep is pretentious
in all of its absence

hours, before falling in to it's
mysteries, abundant with thoughts
not ever to be publishable

dreams are never sweet with stars
pulling life out during the night

gales of northern lights
ancient shaman's twirl
the twist to the unrest

fingers shiver
hollow heart hurts
cries muted in morning's
unreal coming to an age

churning back and forth
and finally to full panic-attack

yesterday and day before and
back to long as my eggshell of
existence can trace the cookie crumbs

afternoon sits in me with benzodiazepine
like soldier traveling back to the war-zone
confused between two realities

pillow seeps screams rage ocean that I spill
on it, it receives all that has been built
inside, feathers fly in air and I

raise my hand
to let one float in it
thin softer than breath fragile

like I
blow