Saari selkeällä on siellä, tiedän

Käy allokko kalliolle
vaahdoten vauhkoten
laineilla hukkuu purjeeni
revenneenä

selkeällä näen sen juuri
siellä kaukana jossain

öisin vain tähdet
sateella pisarat, mittaavat matkaa
sumuissa suutelen muistoa

kerran käyskentelin hymyssä hehkuvan
auringon
paahteessa paistavassa kellot käymästä
saaden

selkeällä näen sut vielä siellä
laidalla horisontin keikkuen
yöni unelmoin taivasalla, suojana vain
veneeni haaksirikkoutunut

selkeällä
vielä kaukana siellä

Masennuksen valtameri

Aallot rynnäköllä
aallot

piesty ja koluttu
hyödyttömän hyödyntämistä
heitettynä kiviselle rannalle, kuin
karusellissä ja vuoristoradalla
elämän, jota pyytänyt
en, koko huvipuistoa

alastomana avuttomana
silmälihakset tavoittelevat luomia ylös
hiekka polttaa
näköni pistelee sumuani

kuinka saada koneisto liikkeelle, on

ajatuksenjuoksu lokin lailla ohittava

vasten häikäisevää valoa

toivoa vai kangastusta aurinkoisesta satamasta

ja sitten aallot myrskyävät

uudelleen ja vetävät takaisin

hänen armottomaan syleilyynsä

tarttuu, nostaa, vetää, takaisin, pitää

henkeä

sylissänsä

pinnan alle vihdoin

viimeistä kertaa

loppunäytös

toiveiden ja unelmien kadonneiden varastettujen

välähdyksinä vain

eivät koskaan pitäneet lupaustaan

upoten

valmistautuneena

pehmeämpään kyytiin

syvyyksiin alle meren painon

tyyntä silmieni edellä

viimeistelen henkäyksen viimeisen

kuitenkin liian aikaisin

meri ei vielä ole lopettanut

eikä valmis

aallot, kitkerät ennustajaeukot

onnettoman kulkuni

heittävät minut tukehtumaan uudelleen

taas toiselle rannalle

jotakin rakentuu

yskimään olemassaolon vettä

haukkomaan tulevaisuutta

suolaa

suonissani