Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Rakastan (V)



Naurua hymyä
helmiä tummalla sametilla
ääni pehmeä kuin kosketus
elämän tuolla puolen

hellempi kuin unohdus
silmät hyväilee minua
syvältä sisältä

pehmeys
jota pitkin sormiani kuljettaa
lähelle
kaivaten lähemmäs
kunnes on vain yksi
sana


----------------------------


I Love You (v)

Smile laughter
pearls on dark velvet
voice gentle as a touch
beyond life
as I know

more tender than oblivion
eyes that caress me
deep inside

softness
to run my fingers on
close
yearning closer
until there is only one
word

lauantai 9. syyskuuta 2017

Päättymätön tuutulaulu

Silmänräpäys
nanosekuntillinen
hellä henkäys

ihollani hengitän
värisevällä
höyhen hienoisessa tuulessa
yrittäen antaa anteeksi

tyyneys joka polttaa sisällä
salama ilman myrskyä

putoan
jokaisella räpäyksellä
niin raskaana, kovaa
kuin voi ihminen olla itselleen

unelmat juoksevat
pitkin poskiani
suolaisina ja suloisina
aivan kuin

nauttisin
ja nautinkin
tästä konstruktiosta
tuhoamisesta menneiden





--------------------------------------


No End Lullaby

The instant
nano second of a
gentle sigh

I breathe through my skin
that shivers
a feather in slight breeze
trying to forgive

calm that scorches inside
thunder without lightning

I fall with
every blink
so heavy, hard
as one can be to oneself

dreams running
down on my cheek
salty and sweet as if

I enjoy
and I do
this construct of
demolition of the past

Yksitoista


Siloposki

ennusteita kirouksia ennalta asetettuja
diagnooseja

isänsä poika
veistettyjä tulppaaneja lasista

suonissa matkaten saavuttaakseen, ymmärtääkseen
hetken iskun olemassaolossa kaikessa

yin ja yang siinä kaikessa
miksi välttämättömyys
ytimelle yangin olla
liian voimallinen
imeäkseen
valon
ympäröivän




----------------------------



Eleven

Cheek so sleek

the predictions the jinx the prognosis
diagnoses

father like son
carved both tulips from glass

travel the veins to reach, to understand
instants existence in everything

the yin and yang of it all
why then the necessity
of yang with core
too powerful
to suck
the light
surrounding it