Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

lauantai 26. marraskuuta 2016

Maalissa siellä, vielä

Tiedän tiedän
kuka minä olen
vakuutan sen

mutta näissä myrskyissä
vesi kiehuten vaahdoten
ja pisaroita

myrskyssä
hulluuteen asti analysoida

kohden päämäärää
peräänantamattomana
navigoin

ja tiedän
tahdon tietää
perille saavun

mutta näissä tuulissa
on tuonelan tuntua ja vainoa

natisee inisee vaikeroi
purteni perimmäinen perusta
jo joustaa puu
sen pehmeys alla kuoren

maaliin tiedän
tahdon ainakin vielä

mutta pilvet ja pimeys
vellovat tiellä
tähdittä taistella pimeällä vielä

myrskyveteen olen vetänyt viivan
perille vievän

tahdon
tiedän

toivon pois epätoivon
mutta elämä ympärillä
keskellä
kaiken tiellä

lauantai 5. marraskuuta 2016

Ensilumi

Märkä asfaltti imee itseensä
yltäkylläisesti, ylettömästi
kuin peittelemättömän nälkäinen vauva
imemässä rintaa
täydellisen keskittyneenä
silmät suljettuna näkemästä
tavoitellen tahtoa taivuttaa
valoa alistumaan
loppumaan
olemasta ollenkaan

kuinka on monta kilometriä
valoa vienyt
kuinkahan miljoonaa ziljoonaa sädettä
hukattu suotta

turhaan, tyhjään


ja lopulta kerran

silmät selällään ihmetyksestä
kiiluen tuijottaen
sukellus pilviin ikkunasta lentokoneen
pumpulia, höyhen hajamielisessä tuulessa
kuin hentoinen kuiskaus
keskeltä painajaisen
"olet turvassa ain"
kelluvassa keitaassa

hattarasipsejä
laskuvarjoilla, hidastettuna filminä
levollisuudessa

ensimmäisestä ikinä, silmäyksestä,
tähän asti päivään
vuodesta toiseen
toistuvana sanani:
olet täällä, vihdoin
tervetulleena, ihmeenä
päivän, hurmaavampana kuin koskaan
taas ja kerran ikuisesti

saattueena kuninkaallisten
hienovaraisen arvokkaana
hiljalleen liukuen kevyesti
ihailtavaksi aplodein
höyhenenä hiljalleen
taivaalta tippuen
kuin enkelin sylinä
autuaasti avoinna

lumihiutale ripselläsi
valaisee katseesi
säihkyen päivääni