Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsemurha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsemurha. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Peili

Peiliin
katson suoraan läpi
tai en ollenkaan

kuin kaksoistornit
kipuni palaa
tällä saarella
itse kyhätyllä
yksinäisyyden

putoan polvilleni
vain verhottujen silmien
katseiden alla

haistan lihan kun
se palaa
tupakalla

hyöryt kiihottavat ennemmin
kuin satuttavat

arvet eivät parane
koskaan
mutta sattuvat vain
sisällä

aurinko luimuilee vilkuillen
sillan alle jonne

nukahdin

reflektoi paremmin
kuin itse minä
joka katsoo ohi ja taakse
aivan kuin
kaikki olisi hyvin

keittiön pöydällä tanssien
kultani kera kahden leipäveitsen
nukahdin kait minäkin
heräämättä
ajoissa




niin tanssii kultani
kohta neljäntoista  kuukauden


peilissä
karkaistulla teräksellä
kahden kesken valintoja
erehdyksistä eteenpäin



syyttää joko muottia
tai tekijää
ja  lähteä kutomaan
arpia


**************************

epätoivoinen yritys käsitellä menneisyyden kipeimpiä paikkoja
muutoksia alkuperäiseen, kun ei taipunut ja se oli susi muutenkin...
ehkä näitä ei koskaan saa paperille, mutta käsittely kuitenkin helpottaa
hieman, vaikka arvet eivät koskaan paranekaan....ehkä niiden ei ole tarkoituskaan
tai tarkoitus nimenomaan on, etteivät ne parane, jotta muistaisi mistä on tullut



------------------------------

Mirror

In the mirror
I look straight through
or not at all

like the twin towers
my hurt burns
in this island of
self-constructed
solitude

I only fall down
on my knees
when all eyes are
veiled to see

smell of flesh when
it's burned by
cigarette

fumes rather excite than
bring up the pain

the scars
they never heal but
only hurt inside

sun lurking to glance
under the bridge one
fell asleep

mirrors better
than actual me
still one looks past and beyond
as if
all is just fine

on the kitchen table she
parties, my baby, with two knives
apparently I did nap too
failed to awake
in due time

yeah, she is rocking my baby
and soon she'll be fourteen months old

in the mirror
hardened steel
has two choices
to choose to move on

blame the mold or
the maker
and start gathering
the scars

perjantai 17. helmikuuta 2017

Kaasuuntuneita unelmia

Hourin
masennuksen
harmoniassa
sadepisaroiden iskeytyessä

valuessa pitkin tuulilasia
mikseivät ne kuole?

moottori käy
on käynyt jo aikaa ja päällekin
auto on pysynyt paikoillaan

annan katseeni sumeta
nähdäkseni epäselvyydessä

unelmoin autotallin ympärille rakentuvan
haistaa savun
viekotella antaa kaasujen

viedäkseen paikkaan missä
minun ei enää tarvitse
olla


------------------------------------------

Fumes of Dreams

I drivel
depression in
harmony
with raindrops crashing

sliding through the windshield
why do they not die?

engine's running
has been awhile and then some
car has stayed put

I blur my sight to
see obscurity

I dream a garage to build up around me to
smell the smoke and
be lured by fumes

to carry me to a place where
I don't have to
be

maanantai 17. lokakuuta 2016

Olipa kerran metsässä

Jätettynä jälkeen
vai minäkö jätin
itseni luonnottomaan
epätoivon metsään


jälkiä jäljittää, kyllä
mutta minne vievät
köynnöksinä käärmeinä luikertavat
lumoavat
etsien minut sisältä ulos ja uudelleen
nurkkaan heitettynä hervottomana
kuoppaan porsaanreiän perästä
pelloille pelkojen
haistavat sen
minussa

niukkuudella ruuan, suullisella
janoon juotavaksi
heikompana kuin
uskoinkaan

päivän paiste lehtien torjuma
heijastus kangastuksena



iltaisin sihisten saapuen

ruumiita eilisten, ruuaksi
raahaten

jännite yöllisten sähköiskujen
märällä sienellä jokaiseen hermosoluun
jonka omistan muistoja
palauttamaan



rampaantuneena aamu saapuu haluamaan
kaipaamaan nopeampaa
vapautumista
elämästä


Once Upon In The Woods

Left behind
or did I leave
myself to the unnatural
forests of despair

traces to follow, yes,
but where do they lead
vines like serpents lure and linger
searching me, inside out
and thrown about
to hole after finding loop of a hole
into the field of fear, they smell
it on me

scarcity of food and only mouthful
of life to drink; I'm weaker as I
would have thought

the day's shines shielded by leaves
and reflect a mirage

the evenings come hissing and
hauling the corpses of
yesterday's meals

voltage of the night electrocuted
with wet sponges on every tiny nerve
I possess that holds memories

crippled, the morning has left me wanting to
crave nothing but a quick
release of this life

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Tapan männynneulasia

Hiljaisuus vaikeroi sisälläni
hengittäessäni sisään elämää
ja ulos
hautajaissaattueita

kävelyretkeni metsässä viiltää
kipeästi haavoja neulasiin ja
lehdet putoavat jäljessäni
kuten olen pudonnut aikojen
epätoivoon
itsekin

mädäntyen, ne antavat uuden elämän
sen sijaan minä, hiljennän kaiken sen
jälkeeni jättäen
kuiskauksia epätoivon

elän kirjoittaakseni
verta vuotavia kirjaimia paperille
tavoittaakseni elämälleni kuolemattomuutta
sillä paperi on
jo kuollut

olemme
veljeksiä siinä


-----------------------





Killing Pine Needles

Silence weeps in me
as I inhale life
and breathe out
funeral processions

my walks in the woods
ache wounds on needles and
leaves dive behind me
like I have fallen in despairs of time

rotten, they give birth to new
instead I, have silenced the life out
leaving trails
of agonized whispers

I live to write
sanguine letters to paper
with desire to achieve immortality
for the paper has
yet died

brothers
we are

tiistai 27. syyskuuta 2016

Elinkautinen (NH 1)

Istun sängyllä
tyhjyys tuijottaa minua suoraan silmiin
ajatukset sulkevat valtaansa, kontrolloivat
kaikkea kehoa

iski kuin luonto lyö lastaan
kun haluaa näyttää kenelle kuka on mitä
mutta sisälläni
jättimäinen raekuuro taivaalta
tyhjältä
repien suojautumisemme sekunneissa
antaen sateenvarjolle elämänsä
kyytiä

kirjaimellisesti

kuollut
sateenvarjo
kuolema sisällä
kehoni

kohtaloa, syvempää merkitystä vai
universaalinen välttämättömyys?
en tarvitse puolustusta
vetoan syyllisyyteen

mikä on tuomio tahdon
vain tiedoksi
niin tai näin tiedän
olen tuomittu elinkautiseen

sen jälkeen unelmoin päästäväni irti
nauttien hyvyydestä
ja pienimmistä asioista
ja tuodakseni kuolemani kotiin
toivomuksena tuhkien saavan suunnistaa
merelle tuulisena päivänä
siellä missä kerran olin
onnellinen


 ---------------------
 
englannista...hieman, no aika vähä, muuntelin...tiedä onko tuossa niin järkeä, kuulosti englanniksi hienommalta.....
 
tämä on yhden lyhyen writer's block pätkän purku....otin kirjan jota kirjoitin (ja joka jäi kesken) ja sieltä katkelman, jonka muunsin runoksi....mitä sitä ei tekisi saadakseen kirjoittaa....kirjasta nuo sulun merkinnätkin, jos sitä ihmettelee
 
 
 
 
 

torstai 23. kesäkuuta 2016

Köysiä, myrkkyjä ja aseita

Voi kun oisin
kansalainen U S ja A:aan
oisin jo Walmartista
ostanut oman

mennyt tähtitaivaan alle
tuntenut kylmän piston leuan alla
katseeni Orionissa kiinni
ja lähtenyt kivuttomasti täältä

tai oisipa mulla malja verraton
vanhaa kunnon myrkkyjuomaa
voi, mikä ihana lähtö ennen loppua päivien
sikarin kera ehkä viinin tai
peräti konjakin ellei
sitten liian hienoa pilattavaksi
kitkerän myrkyn kera

mutta ei, ei täällä eikä tässä ajassa
saa edes kunnollista reseptiä insomniaan
vaihtoehdot harvassa: köysi niin barbaarinen
ja ranteet, oi, taidan jäädä
paria tuumaa vaille vajaaksi miehestä

siis "tässä seison, enkä muuta voi"*
ja sittenkin - kirjoitan taas ja
uudelleen naimisissakin
nauttien niin välillä suuresti
tuskien sanoittamisesta
elämästäkin



-----------------------------------

lainaus: Martti Luther








torstai 26. toukokuuta 2016

Köysiä, myrkkyjä ja aseita


Olisinpa asukas USA:n
ostanut olisin
yhden paikallisesta
Walmartista

ja alle tähtien hiipinyt
tuntenut kylmän pistoksen
alla leukani kun
katseeni kiinni Orionissa
ja heittänyt päiväni pois

tai saisinpa käsiini pikarin
vanhaa kunnon myrkkycocktailia
kuinka ihana olisikaan päättää päivät
sikariin ja viinilasiin ellei
ihan konjakkiin, jos ei sitten
hienoa liiankin kera litkun myrkyllisen

mutta ei, eihän täällä ja nyt saa
edes reseptiä insomniaan
vaihtoehdot vähissä; köysikin niin
barbaarinen and ranteet, ai, taidan
jäädä vartin vaille vajaaksi miehuudessa

siis tässä seison, kun en muuta voi
ajatellen kirjoitellen
olenhan uudelleen naimisissa
ja  kirjoittamisesta aika ajoin
hurmiossa, suoltaessa elämästä
ajatusten tapaisia lauseiksi
lennokkaiksi


-------------------------------------------

aiheena runolle taisi olla kuva kirjoituspöydästä jolla pikari
kirjoitusvälineet ja pääkallo

täytyy yrittää kirjottaa jotain uudenlaista ihan kokeilun vuoksi