Pako putoavissa lehdissä

Maa huokuu
kesän ja talven vastakkaisuutta
aivan kuin eroa elämän
ja kuoleman

horros
kaipuun pitkä uni
ja toiveiden

turhan tuttu
maku pihlajanmarjan
likeltä makean vaan happaman
aina loppuun asti

maa tuoksuu mädältä
kuin harakka
naapurin kissan nylkemä

viivyn väliä pelon
tulevaisuuden voiman pitää kiinni

vaikkakin lehtien on sanottava jäähyväisensä
laskeutua käydä vanhaksi väreiltään mädäntyä ja kuolla


niitty pitelee laihoja jämähtäneitä pilviä
päällänsä ja lennän niissä
paeten pois




*****************************

Escape With Falling Leaves

The soil oozes
the difference between summer and winter
as I the difference between life
and death

hibernation
the long sleep of desire
and wishes

all too familiar
taste of rowan berry
almost sweet but bitter
'till the end

dirt smells rotten
as the magpie
skinned by neighbor's cat

I linger between fright
of future the strength to hold on

even if the leaves must say adieu
fall turn old with colors rot and die
the branches stay strong

lea holds skinny stuck clouds
upon it and I fly in them
and escape till

Toivo

Yö vielä muistaa
jäätyneet itkut

kuistin portailla
vaellan ajoissa paikoissa

ilmapallona tuulessa
pitkällä langalla
jäätyneellä maahan

sytkärin liekki väpättää henkäyksen
lämmintä hetkeksi

kuu koettaa morsettaa minulle
jotain välistä hajanaisten
sekopäisten pilvien
hukassa huitelevien

jalat jäässä
sormet tuskissaan
etsien lohtua nikotiinista

ei edes savua tiedä
minne mennä sen kuuluisi

ja minä istun


paikallaan

ihmetellen puita
tuomittuja tähän kerta kertaalleen

alastomina raiskattuina julkisesti
juuret piilosilla roudassa
ja ne silti vain
kestävät odottavat ja kärsivät

kunnes aurinko haastaa
pahantahtoisen kylmäkiskoisuuden
talven kuningattaren ilkeän vallan

vielä tietoisina
kierron kyltymättömästä jatkumosta

toivo
Et tu, Brute







----------------------------

Hope

Night still remembers
the frozen cries

on the porch step
I wander in places and times

a balloon in the wind
with a long string frozen
to the ice on the ground

lighter flame flickers breath
of warmth for a second

moon tries to Morse to me
something through shattered
all confused clouds
that run lost in disarray

feet cold
fingers in agony
seeking solace in nicotine

even the smoke doesn't know
where it ought to traverse

and I sit
still

amazed of the trees
destined to this over again

raped naked in public
roots hiding in frozen ground
but still they do
endure wait and suffer

until the sun challenges
malicious frigidity of
queen winter's rule

yet with the knowledge
the cycle keeps on spinning

hope
Et tu, Brute

Rakkaus korjaa TV antennin

Peltikatolla liukkautta

havaittavissa

pakkassäällä

alustana täydellinen

lennolle liukurin

ellei lasketa

pudotusta

antenni on väärällään

alku talven tuulten jäljiltä

livenä, juuri ja nyt

Idolsin finaali kaudelta kahdeksan

vaimo on vaimo, rakkaus on vaimo
ja elämäkin, vaimo

jalka poikki, niska, kaikki
nimeen vaimon tahdon
lipokas on kiipeäminen
pelokas sen yrittäjä


------------------------------------------


Love Fixes Antenna

Plate roof slippery when
covered on ice
perfect for
a snow glider slide
if not the fall

antenna has been harassed
by early winter's gales
live on, now, at once,
the Idols finale season number nine

wife's a wife, love's a wife
and life's a wife

break a leg and break a neck
in the name of life of wife
it's a slippery climb

i've been scared twice in my life

Ensilumi

Märkä asfaltti imee itseensä
yltäkylläisesti, ylettömästi
kuin peittelemättömän nälkäinen vauva
imemässä rintaa
täydellisen keskittyneenä
silmät suljettuna näkemästä
tavoitellen tahtoa taivuttaa
valoa alistumaan
loppumaan
olemasta ollenkaan

kuinka on monta kilometriä
valoa vienyt
kuinkahan miljoonaa ziljoonaa sädettä
hukattu suotta

turhaan, tyhjään


ja lopulta kerran

silmät selällään ihmetyksestä
kiiluen tuijottaen
sukellus pilviin ikkunasta lentokoneen
pumpulia, höyhen hajamielisessä tuulessa
kuin hentoinen kuiskaus
keskeltä painajaisen
"olet turvassa ain"
kelluvassa keitaassa

hattarasipsejä
laskuvarjoilla, hidastettuna filminä
levollisuudessa

ensimmäisestä ikinä, silmäyksestä,
tähän asti päivään
vuodesta toiseen
toistuvana sanani:
olet täällä, vihdoin
tervetulleena, ihmeenä
päivän, hurmaavampana kuin koskaan
taas ja kerran ikuisesti

saattueena kuninkaallisten
hienovaraisen arvokkaana
hiljalleen liukuen kevyesti
ihailtavaksi aplodein
höyhenenä hiljalleen
taivaalta tippuen
kuin enkelin sylinä
autuaasti avoinna

lumihiutale ripselläsi
valaisee katseesi
säihkyen päivääni

Maa on vielä jäässä

Maa on vielä jääkylmä
pistelee pitkin selkää
tunkee sormensa
selkäytimeen

viime kuukaudet, puoli vuotta
jäätyneenä kuoliaaksi pimeässä
ei päästä irti
helpolla
aivan kuin synnit
eivät tahraisi vuosiksi
luikertelisi käärmeen lailla takaisin
valoon
juuri kun kadonneeksi, kuolleeksi
oletettiin

makaan keskellä nurmikkoa
pimeässä jäätyneenä
räpäytän vilauksen ensimmäisen
liiankin säteileväisen
edes uskaltaa vastaanottaa
pitkään, katseellaan

kuulen ne nyt, laulut
lentävät ylhäällä kaartavat
kuin minulle sävelletyt,
esitetyt

tuijotan aurinkoa suljetuin silmin
heikkona vielä
hymyni lämpiää minussa
sulattaa pimeää

ruoho on rumaa
tunnen sen käsissäni, eilisvuoden
lehdet liian myöhään tipahtaneet
lannan tuoksun kuitenkin
naapurin tilalta tästä pohjoiseen

pidän ne kiinni
voimaannuttamaan lämpöä
tuoksua, konserttoa

nähdäkseni perhosia
lentelemässä hullun lailla
silti tarkasti laskeutuen voikukalle
josta lapset kohta kutovat seppeleen

nuotion kipinän
vauhkona lapsia juosten pihaa pitkin
hurmiossa nuotion liekeistä
liiasta valvomisesta ja vaahtokarkeista

pidän ne kiinni
tiukasti

pilvien kaapatessa aurinkoa
lämpötilan pudotessa ja
tuulen tehdessä vauhtia

kärsivällisesti odottaen
uusintajaksoa auringon
ensimmäiseen poskelleni tipahtavaan
rakeeseen asti



kuitenkin, olen vakuuttunut jo
syntyväni uudelleen

Saapui sinkitty syksy

Laimennettuna lämmössään
vaan virkeänä
sinkittynä säteissään
syksyn on auringon
kultainen kajo

ohuen ohut rapean kireä ilma
kuin jännittyneenä, valmistautuen jo
päiviin painaviin raskaan raastaviin
talvea pohjustaviin

uikuttavin sanoin
huikkasi kesä jäähtyväisensä
varkain, jotten ehtinyt kiinni saada ennen
lähtöään, kaiholla vastaan silti perään
tuothan vielä takaisin
mulle elämän



------------------------------------------------------
Okei, mielenkiintoista. Ensimmäinen näin päin; englannista
suomeksi. Tämäkin vaatii harjoittelua näköjään. Outo tunne,
kun tuntuu, ettei osaa suomea....sanat hukassa.

Toisaalta kovin pirtsakkaa, koska runo muuttui taas eikä tarvitse
kysellä runoilijalta kelpaako käännös, kun ei löytynyt sanoja...
Tälle runoilijakääntäjälle kelpaa; rima pidetään matalalla.

Ps. jätin tahalteen tuon "ohuen ohut rapean kireä ilma" säkeen
hieman rugged(?!?!) rosoiseksi ja olevinaan kireäksi mitä rivi kuvaa.
Olisi kiva kuulla kommentti toimiiko vai viekö muuten  niin kauniisti
soljuvan lennon (niin varmaan.....)