Laimennettuna lämmössään
vaan virkeänä
sinkittynä säteissään
syksyn on auringon
kultainen kajo
ohuen ohut rapean kireä ilma
kuin jännittyneenä, valmistautuen jo
päiviin painaviin raskaan raastaviin
talvea pohjustaviin
uikuttavin sanoin
huikkasi kesä jäähtyväisensä
varkain, jotten ehtinyt kiinni saada ennen
lähtöään, kaiholla vastaan silti perään
tuothan vielä takaisin
mulle elämän
------------------------------------------------------
Okei, mielenkiintoista. Ensimmäinen näin päin; englannista
suomeksi. Tämäkin vaatii harjoittelua näköjään. Outo tunne,
kun tuntuu, ettei osaa suomea....sanat hukassa.
Toisaalta kovin pirtsakkaa, koska runo muuttui taas eikä tarvitse
kysellä runoilijalta kelpaako käännös, kun ei löytynyt sanoja...
Tälle runoilijakääntäjälle kelpaa; rima pidetään matalalla.
Ps. jätin tahalteen tuon "ohuen ohut rapean kireä ilma" säkeen
hieman rugged(?!?!) rosoiseksi ja olevinaan kireäksi mitä rivi kuvaa.
Olisi kiva kuulla kommentti toimiiko vai viekö muuten niin kauniisti
soljuvan lennon (niin varmaan.....)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti