Hulluissa huoneissa
asuukin ihmisiä
joskin suurennuslasilla suunnattomia
erikoisen tavallisia, tavallisen epäkelpoja
elottomia mutta hiljaisia
herätessään hervottomia
hulluudella ei ole rajoja
sille asetetaan ne
ihmisen mieli
opetellaan lokeroilla
rajatuksi käsitteillä
kahlittuna
vahtikoirilla valtavilla valvottuina
sanoilla säännöillä suljettuina
lukoilla, koodeilla
nuotteihin maalattuna
ahdettuna urheiluhalleihin
virastojen vuoronumeroihin
murskattuina muotteihin
käyttäytymisen kaavoihin
ihmisen mieli -
pahat paikat peitellään
sullotaan ja sanellaan
ulos päin on kullattava
ei saa, ei saa, ei saa,
e i sa a,
eis aa,
e i s a a,
näyttää naamaa
väriänsä tunnustaa
sisällä saa sairastaa, hiljaa, hiljaa, hiljaa
hiljaa,
hiljaa,
hiljaa
sattua ja satuttaa, kunhan eivät huomaa
ulos anna uljas vuori
painaakohan paljon kannatella
muskeleiltaan mieli luja, munankuori
kestää kestää kehuskella
näyttää nätiltä näiverrellä
ennen rakoa, reikää ensimmäistä
hulluissa huoneissa mielet
matelee murskattuina, lehahtelee
lentoon lepakon lailla
valoisassa vaikeassa vaikertaen, vauhtia
liikaa valkoisille huoneille
vapautetuille vaarallisista, ärsykkeistä
sääntöjen sisätilat sattuvat, lepakon
luonnolle
hulluissa huoneissa mieliä
valtavia, pienen pieniä
hulluissa huoneissa
lukittuina taakse ovien
hulluissa huoneissa
asuu mieli vailla
ymmärrystä lukoista mielen
ymmärtäen vain lukon kielen
-------------------------------------------------
hmm...en tiedä oikein itsekään. Neljästä pätkästä
yhdeksi. En tykkää kirjoittaa liian pitkiä; laatu kärsii, focus.
Pitäisi jaksaa vaihdella tempoa tai tyyliä. Tämä menee
hieman monotoniseksi paasaukseksi, mutta aihe kuluttaa...
ja pakottaa...
löysin muistiinpanoja neljästä eri paikasta; kaikissa mainittiin
"hulluissa huoneissa...."
Tarkoitus olisi runoja saada. Tilattu on, en tiedä josko milloin saapuvat vaiko tuottavat hajatelmaa, rikkoontunutta tavaraa. Hieman on varastoja, joista jakaa. Laadulla tai laadutta, mielipiteestä piittaamatta ovat palasia sielustani. Ethän siis lainaa kysymättä itsessä kalleintani.
Runot syntyvät sähköllä
Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.
Yleistä sälää
Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti