Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarkoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarkoitus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Tapan männynneulasia

Hiljaisuus vaikeroi sisälläni
hengittäessäni sisään elämää
ja ulos
hautajaissaattueita

kävelyretkeni metsässä viiltää
kipeästi haavoja neulasiin ja
lehdet putoavat jäljessäni
kuten olen pudonnut aikojen
epätoivoon
itsekin

mädäntyen, ne antavat uuden elämän
sen sijaan minä, hiljennän kaiken sen
jälkeeni jättäen
kuiskauksia epätoivon

elän kirjoittaakseni
verta vuotavia kirjaimia paperille
tavoittaakseni elämälleni kuolemattomuutta
sillä paperi on
jo kuollut

olemme
veljeksiä siinä


-----------------------





Killing Pine Needles

Silence weeps in me
as I inhale life
and breathe out
funeral processions

my walks in the woods
ache wounds on needles and
leaves dive behind me
like I have fallen in despairs of time

rotten, they give birth to new
instead I, have silenced the life out
leaving trails
of agonized whispers

I live to write
sanguine letters to paper
with desire to achieve immortality
for the paper has
yet died

brothers
we are

tiistai 6. lokakuuta 2015

Haava viilletty vuosiin

Viilsi syvään
kuoreesi kerran
kivuliaaksi vuosien verran
kituliaasti kasvoit
sitäkään
paikaten haavojas

viilsi pitkään
tarkasti
huolella terävällä terällä
pojankoltiaisetko
ajattelematta
tarkoitusta vailla

viilsin itsekin
vailla tarkkuutta tarkoitusta
viilsin itseeni
kivuliaasti
kerran
holtitta huolella
syvälle sinne tänne

paikkasit
kaarnalla kovetit
laitoit merkin haavalle pääksi
neljä kasvatit
isoa komeaa oksaa
jatkaen elämää kivun päästä
kasvoit monella oksallas
kadun kauneimmaksi
koivuksi perin juurin juhlavaksi

haavan näen miehen
mittaan asti 
kasvoit yli
mutta tunnet vielä
kivun kantamasi

minä
itse vastullinen
kaikesta kärsitystä
aikojen aamuun asti
ikuisessa yössä

viilsin kerran
sinne tänne
vaan huolella hitaasti
ruosteisella
rispaantuneella terällä
syvälle sielun ensimmäisestä
ompeleesta
viimeistä vaille

ommellen umpeen
korjata koetan
nuollen haavaani
vuosien perästä märkivää
murheen

haavani tunnen
miehen mittaan asti
kasvanko yli koskaan
kivuista kauniimmaksi
vaikeuksista vahvemmaksi

Katson komeuttasi oksillasi
haavaasikin
poskelta helmen 
poimin sen
hiemanko mahlan
makuisen


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Elämäntehtävä

Tulitikku pieni
laiha mitätön
kerran kera kitkan raapaistiin
säihkyen syttyi sihisten
tulta    valoa    lämmön
hetkeksi loi
sytytti palasen kaarnaa
teki tehtävänsä
heitettiin käytettynä pois