Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Peili

Peiliin
katson suoraan läpi
tai en ollenkaan

kuin kaksoistornit
kipuni palaa
tällä saarella
itse kyhätyllä
yksinäisyyden

putoan polvilleni
vain verhottujen silmien
katseiden alla

haistan lihan kun
se palaa
tupakalla

hyöryt kiihottavat ennemmin
kuin satuttavat

arvet eivät parane
koskaan
mutta sattuvat vain
sisällä

aurinko luimuilee vilkuillen
sillan alle jonne

nukahdin

reflektoi paremmin
kuin itse minä
joka katsoo ohi ja taakse
aivan kuin
kaikki olisi hyvin

keittiön pöydällä tanssien
kultani kera kahden leipäveitsen
nukahdin kait minäkin
heräämättä
ajoissa




niin tanssii kultani
kohta neljäntoista  kuukauden


peilissä
karkaistulla teräksellä
kahden kesken valintoja
erehdyksistä eteenpäin



syyttää joko muottia
tai tekijää
ja  lähteä kutomaan
arpia


**************************

epätoivoinen yritys käsitellä menneisyyden kipeimpiä paikkoja
muutoksia alkuperäiseen, kun ei taipunut ja se oli susi muutenkin...
ehkä näitä ei koskaan saa paperille, mutta käsittely kuitenkin helpottaa
hieman, vaikka arvet eivät koskaan paranekaan....ehkä niiden ei ole tarkoituskaan
tai tarkoitus nimenomaan on, etteivät ne parane, jotta muistaisi mistä on tullut



------------------------------

Mirror

In the mirror
I look straight through
or not at all

like the twin towers
my hurt burns
in this island of
self-constructed
solitude

I only fall down
on my knees
when all eyes are
veiled to see

smell of flesh when
it's burned by
cigarette

fumes rather excite than
bring up the pain

the scars
they never heal but
only hurt inside

sun lurking to glance
under the bridge one
fell asleep

mirrors better
than actual me
still one looks past and beyond
as if
all is just fine

on the kitchen table she
parties, my baby, with two knives
apparently I did nap too
failed to awake
in due time

yeah, she is rocking my baby
and soon she'll be fourteen months old

in the mirror
hardened steel
has two choices
to choose to move on

blame the mold or
the maker
and start gathering
the scars

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti