Runot syntyvät sähköllä

Rakkausrunoja tuskasta vimmassa elämä pohdinnan. Runoja ilmasta. Runoja minusta, josta ne kumpuavat sekaisella melskalla ylös tippuakseen alas kynällä paperiin, blogini sivuille jäädäkseen vaille hetken hirmuisinta kohtaloa, unohdusta. Runot tulevat tai elämällä - joskus on saatu haaviin pyytämällä, kiivaudella.

Yleistä sälää

Muutamia asioita, joita varten en viitsi erikseen päivityksiä tehdä:
1) rakastan jokaista kommenttia muodossa missä hyvänsä, myös kritiikkiä, eihän tässä mitään einoleinoja olla
2) en jaa kaikkea sisältöä aina eri somekanavilla, ei kannata luottaa siihen vaan hieman täytyy selailla, jos enemmän kiinnostaa
3) jos kokee, niin ehdottomasti saa jakaa ja suositella yms. en niin itse ole ihmisten suosion kipea, mutta tekstit ovat omahyväisiä ja kaipaavat huomiota

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kohotan käteni


Kohotan käteni
yössä
tavoitellen

silmät suljettuna
vilkuillen
tanssivia varjoja
kuun valossa

nähdäkseni edes
heijastuksen
hänestä joka tuntee
minut väärin päin käännettynäkin

tarvitsen minua
ottamaan minua kädestä
kertoakseen kaiken olevan hyvin



---------------------------------


[ I raise my hand ]

I raise my hand
at night
I reach out

eyes closed
glancing
the shadows dancing in
lunar light

if only I could see
reflection
of the one that
truly knows me inside out

the need to me
to take my hand and
tell me it is going to be alright

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti